Kehen sinä samaistut; lapsiin vai aikuisiin?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa! Kirjoitin yllä näkyvän otsikon cahieriin, kun pidin väliaikaa norjalaisesta Lapset -elokuvasta. Se oli repliikki; taululle luokassa oli tehty naisia loukkaava ja esineellistävä piirros. Opettaja korjasi siitä huumorilla kirjoitusvirheen, muttei selvittänyt eikä puhutellut tekijää.

Teemasta jatkettiin niin opettajanhuoneen kahvipöydässä kahden opettajan ja yhden harjoittelijan välillä, rehtorin sekä vanhempainyhdistyksen/-neuvoston kokouksessa kuin kotona opettajan ja tämän rakastajankin kesken. Sehän siinä on, että kun ihmisyys on jaettua sekä alati liikkuvaista, joten itsestäänselvyyksiä ei juuri ole.

Samaistumiskysymys tuntui kiinnostavalta, koska ei aina ole täysin varma, että kuuletko joltakulta tämän todellisen oman mielipiteen, poseeraako hän vai juokseeko jonkun muun asialla. Ei sanottavasti haittaisi, vaikka poseeraisi ja juoksisikin, kunhan tietää tämän itse eikä niin toimiessaankaan esiintyisi valheellisin perustein.

"Aina ole varma, että kuuletko jonkun todellisen oman mielipiteen, poseeraako hän vai juokseeko toisen asialla."  

Elämänkokemus kuitenkin osoittaa, että tietoisuus, rehellisyys ja avoimuus voivat olla paljon pyydetty. Aikuisuus nimittäin on kykyä yhdistää toisiinsa useita rooleja kärsimyksettä – siksi aikuiset tekevät esimerkiksi vähemmän ja harvemmin tyhmyyksiä kuin lapset, sekä osaavat myös hoitaa niiden seuraukset paremmin.

Mutta täydellisiä eivät aikuisetkaan ole, vaikka kernaasti pimittävätkin lapsilta niin tyhmyytensä, tyrimisensä kuin senkin mistä elämässä oikeasti on kysymys. No, joko alkoi Samu Haberin Sä et tiedä elämästä mitään soida henkisesti taustalla? Siinäpä tuli aikuisten keskinäinen päteminen useimmissa tilanteissa iskelmällisesti esitettynä.

Samaistumistakin on siis montaa sorttia ja kohteet vaihtelevat. Voi esimerkiksi osoittautua oletetun asioita tarkistamatta, toimitun suojellakseen jotakuta tai jotakin, vedottu kestämis- ja kuulemishaluttomuuteen sekä ihan vain salaillun eli valehdellunkin. Moniko maailmallinen tragedia alkoi juuri näin tyhmästä syystä?

 "Samaistumistakin on siis useaa sorttia ja kohteet vaihtelevat. Moniko maailman tragedia alkoi juuri näin tyhmästä syystä?

Kun siis tuntematon kontiolahtispentu, jota et ole eläessäsi ennen nähnyt seisoo edessäsi kotikatusi ja kokoojakadun risteyksessä, sekä tervehdittyään kysyy myytkö pilveä – voidaan tarkoittaa kaikenlaista. Pimittää melkein paljastunutta pahantekoa, mölähtää, kuvitella loukkaavansa vihjaten tai ehkäpä jopa sitä mitä sanottiinkin.

Ja entäs tämä toinen neropatti? Ojensi älypuhelimensa liikuntatilan ikkunaan sekä parhaansa mukaan loi vaikutelman, että valokuvasi lähintä sisälläolijaa. Tämä tosin oli oletetusti ikävertainen, samansukupuolinen, jotakuinkin peittävästi pukeutunut eikä – sikäli kun pitkään matkaan näin – tehnyt mitään arkaluontoistakaan.

Minua ei kiinnosta tehdä kummallekaan asialle mitään. Pilatkoon elämänsä kokeilemalla myrkkyjä, joihin jäävät koukkuun ja tehköön vaikutuksen alaisina sekä riippuvaisina kaikki ne tavalliset tyhmyydet. Saakoon joko kostoksi turpaansa ja kännykkänsä rikotuksi tai tulkoon seuraukset käräjien kautta. Ihan sama.

"Minua ei kiinnosta kumpikaan asia. Pilatkoon elämänsä; saakoon seuraukset virallisesti tai epävirallisesti. Ihan sama."  

Samanaikaisesti aikuisten ammattilaisten yhteisössä ollaan kauhistelevinaan matkustajia täynnä olleessa bussissa tehtyä nuorten öykkäröintiryöstöä, johon kukaan ei puuttunut. Tuli fiktionalisoitua ongelma, jonka ratkaisuna aikuisen pitäisi saada oletusarvoisesti nostaa alaikäinen seinälle – syystä – tai tarvittaessa myös ilman.

Höpöhöpö. Tuollaista selittävä puhaltaa perseestään; jos osaaminen ja voimavarat todellakin riittäisivät turvalliseen sekä toimivaan neljän asianosaisen hallintaanottoon ja eripäällään pitämiseen – suoritus ei ainakaan jäisi kiinni lain sanasta. Verekseltään riittää, kun näki itse; pakenemassa edetään uhrin tai todistajan myötävaikutuksella.

Alle 18-vuotiaan lievän pahoinpitelyn virallisen syyttäjän alaisuus ei estä itsensä tai toisen puolustamista oikeudetonta hyökkäystä vastaan; se ei liioin mitätöi muuten pitävää yleisen kiinniotto-oikeuden käyttöä. Kyllä tässä näkyy ihan selvä ihmis- ja yhteiskuntakäsitysvika; puhe on nyt jostain aivan muusta kuin turvallisuudesta.

"Kyllä tässä näkyy ihan selvä ihmis- ja yhteiskuntakäsitysvika; puhe on jostain aivan muusta kuin turvallisuudesta."  

Taidetaankin perätä aikuisten ylivaltaa; halutaan vapaasti kurittaa, alistaa, pelotella, kaltoinkohdella ja nöyryyttää vajaavaltaista. Äänessäollutta en tunne; on minulle arvoitus, että kasvoiko miesoletettu itse sisään moiseen silloin joskus vai perustuuko esiintyminen sittenkin johonkin toivottomaan marginaalipoliittiseen piiloagendaan?

Vastaavia messuamisia nimittäin ajoin näkee jo kokous- tai edustajanpalkkioille päässeilläkin puoluesuhareilla; kohteena ovat milloin toimeentulotukiasiakkaat, maahanmuuttajaoletetun vaatteet tai seksuaalirikollisten rankaiseminen. Kaikki käy, kunhan lauma pysyy viihdytettynä eikä vain tarvitse keskustella asiasta asiallisesti.

Mokoma sauhuaminen ei kuitenkaan ole käynyt kaupaksi Suomessa enää vuosikymmeniin. Olemme jo kauan ollut onnistunut oikeus-, hyvinvointi- ja sivistysvaltio, jonka keskellä pyörii normaaliparlamentaarinen liberaali demokratia. Vaan silti ne jaksavat yrittää, vaikka ilman totta epävakautta kaikki onkin turhaa.

"Mokoma sauhuaminen ei ole käynyt kaupaksi enää vuosikymmeniin, koska ilman totta epävakautta kaikki on turhaa."

Mielenkiintoista. Mitä itseeni tulee, en todellakaan ole täältä; junantuoma olen Joensuuhun asti ja loppumatkan kuljin Fiatin kyydissä. Olen puoliksi taiteilija ja puoliksi freelance-journalisti. Rahani ovat yleensä joko vähissä tai loppu, mutta rohkeutta sekä tyyliä löytyy senkin edestä – väitän, ettei elämäni ole silti köyhää.

Voi olla, että jonkun mielestä pistän silmään, koska en mahdu täkäläiseen ylen kapeaan normaliteettikäsitykseen enkä siitä mitään piittaa. Tämän katson kuitenkin pääosin niiden ongelmaksi, jotka kytkivät siihen elämisenmielekkyytensä tai suorastaan turvallisuudentunteensa. Sinä et ole se, joka sanoo mikä käy ja mikä ei.

Jos karjalaismullikoiden ölähtelyihin sekä tölväisyihin puuttuisi, tai tälle pöllipinon päähän syntyneiden heimolle rupeaisi suorastaan jotain opettamaan; ei muuta ehtisi tekemään. En siis taida samaistua sen paremmin aikuisiin kuin lapsiinkaan. Pysykää etäällä ja olkaa hiljaa, siinä on teille kyllin – viisaasta en nyt sano mitään.