Ryhmäytymistä vai tyhmäytymistä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Perinnemaisema ei enää vähään aikaan ole ollut koko totuus
Pohjois-Karjalasta.

Kyllähän tässä on taas koko viikko luettu, kuultu ja katsottu kuinka Lehmossa vietettiin Halloweeniä. Olen niin kyllääntynyt, jotten enää riviäkään tähtensä naputtaisi, mutta sitten eteeni sattuivat Pielisjokiseudun paperilehtijuttu aiheesta ja Kotiseutu-uutisten pääkirjoitus Liperin ”nuorten paikasta”.

Tiesitkö sinä, että Kontiolahden ev. lut. seurakunta oli tehnyt toimeksiannon Lehmon seurakuntakodin piirivartioinnista jo kuluvan vuoden elokuussa? En minäkään; ennenkuin nyt lehdestä luin. Oikaistakin kyllä täytyy; tekstissä jäi mainitsematta vartijalla olevan valtuudet poistaa yhtälailla niin luvattomat kuin häirikötkin.

Otsikon r-sana on kirkkoherra Jukka Reinikaisen haastattelusta ja se kertoo hänen olevan yllättävän hyvin kartalla siitä missä kunnassamme mennään – nokitan kuitenkin verrokilla sekä kysymysmerkillä, koska tarkkanäköisyydellään on rajansa. Pyritäänkö asioille tekemään jotain vai toivotaanko vain parasta?

"Lehmon Halloweeniä ja Pohjois-Karjalan nuoria on valitettavasti pakko kommentoida lehtijuttujen takia."

Kontiolahti on maakunnan vetovoimaisin ja nuorin kunta – selvähän tuo. Mutta; kun valitettavasti menestyksen kääntöpuoli on palveluiden jälkeenjääneisyys, sekä tunkkainen, vähättelevä ja välineellistäväkin käsitys nuorisosta. Ei niitä voi enää jättää kasvamaan yksin eikä keskenäänkään – se on vaikeuksien kerjäämistä.

Johanhan tämä on ollut tulollaan vuosien ajan – ensin särjettiin ilmastointi yrityksen katolla Lehmossa, sitten päristeltiin mopolla Kontiorannan turvapaikanhakijamajoituksen nurkissa ja lopulta viskottiin kukkia pitkinpoikin torilla Kirkonkylässä. Ovatko nuoret siis ryhmäytyneet vai pikemminkin tyhmäytyneet?

Ei teidän kuntanne ole enää – jos koskaan olikaan – maailmasta erillinen paratiisi, johon nähden kaikki paha tapahtuu kauhistelulle turvallisen matkan päässä esimerkiksi Joensuussa. Tänään nuoret voivat ottaa yhteyttä, saada virikkeitä sekä mennä ja tehdä aivan toisella tavalla kuin vielä vaikkapa vuosituhannen vaihteessa.

"Ei teidän kylänne tai kuntanne ole enää maailmasta erillinen paratiisi ja kaikki paha tapahdu esimerkiksi Joensuussa."

Heh. Kaiken sitä lukea saa, kun vanhaksi elää. Vai tulee vielä Liperiin nuorten oma paikka? Pohjoiskarjalaiset nuoret ovat jo jälkijunassa kulkevia ressukoita, joista näkyy pitkään matkaan, että on synnytty pöllipinon päähän sekä saatu yhden holkkitupakan mittainen kasvatus. Ja sillensä se pitäisi kai jättääkin?

Vaikka yhtä hellyyttävän pihalla ovat aikuisetkin; se näkyi Kotiseutu-uutisten pääkirjoituksen kunnanvaltuustoargumentaation laadullisessa analyysissä, joka toi lähinnä mieleen Viron liikennepolitiikan 1990-luvulla. "Että mikä kumman tekninen vika autoon sattui, kun nyt noin rytisi ja tuli ihan kuolonuhri?" saatettiin kysyä.

Maailmansivuhan on opittu seisoksimaan kadulla, kun ei kotirapun edessä viitsi – aikuinen näet käyttää kaiken sanomasi todisteena sinua vastaan – ja keksii kyllä kuinka näyttää valtansa heikommalleen. Sekä; kadun pyörteissä tehdään sitten aina ne kaikki samat virheet kuin se edellinenkin ikäluokka teki.

"Kotiseutu-uutisten pääkirjoitus osoitti kuinka maakunnan aikuiset ovat yhtä pihalla kuin nuorensakin."

Jos siis lapsia ja nuoria nimittäin ei kasvateta, opeteta sekä ohjata. Pitääkö mokoma tosiaan erikseen kirjoittaa Kirkonkylässä, jossa on Lehmon yhtenäiskoulun avajaisiin asti maan suurin koulukeskus? Tai kääntäen; kuinka paljon lapsiperheitä tuossa viimemainitussa kylässä taas asuikaan? Näemmä. Mutta ei silti mene perille.

Kontiolahden ja Liperin molempien virhe on olettaa, että kaikki hyvä on muka aina lähtöisin järjestelmästä, jolle kuitenkin raha on se tärkein ellei peräti ainoa arvo. Nuorisopalvelut voivat siis olla nimellisesti olemassa, mutta äläys ”tilan antamisesta nuorille” on yksinkertaisesti häkellyttävän typerää vaikeuksien kerjäämistä.

Eivät nuoret tule olemaan siellä edes turvassa saati sitten päihteettä ja häiritsemättä tai rikoksia tekemättä. Parempaa ei voi odottaa milloinkaan, jos he ovat jossain vain keskenään. Vaikeuksia aiheuttavat harvat ongelmapersoonan alut, joita on ehkä yksi piiloutumassa kymmenen tavallisen nuoren joukkoon, mutta tämä on jo ihan riittävästi.

"Eivät nuoret tule olemaan siellä edes turvassa saati sitten päihteettä ja häiritsemättä tai rikoksia tekemättä."

Itseasiassa; nyt kun tätä tarkemmin pohtii, huomaa huvittavasti – Pohjois-Karjalan ainoan ei-näivettyvän osan eli Liperi-Joensuu-Kontiolahti saarekkeen – nuorten tekevän nyt vain saman kuin boomereiden jälkeläiset tekivät 70-80-luvuilla ”poikessa”. Vaikka johan nyt ne lättähatutkin jo aikanaan olivat, hehhehhee.

Minä en ole nuorten ystävä enkä tahdo heidän tulkikseen tai puhemiehekseenkään. Siedän nuoria juuri ja juuri silmissäni siinä kuin muitakin ihmisiä, mutta vain jos he eivät aiheuta itselleni haittaa tai vaaraa. He näet ovat käyttäytyneet edessäni tavalla, joka hävitti kaiken kiinnostuksen ja myötätunnon mitä kohtaansa joskus – ehkä – tunsin.

Millaiset nuoret, sellaiset aikuiset? Itsekeskeisiä vahvempaansa pokkuroivia kohtalolla tunnelmoijia, jotka jakautuvat pääsääntöisesti sitkeisiin ja laiskoihin. Yhdet ovat omavaltaisia pomottajia sekä toiset selkärangattomia matelijoita. Ja kansallahan on aina vain sellaiset virkamiehet sekä poliitikot kuin se itse ansaitsee?