Toinen liikenneraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla on aihetta palata taas liikenneraivoon aiheena tämän Joensuussa sunnuntaina sattuneen tapauksen johdosta. Keskeisintä olisi nähdäkseni päättämättömyyden välttäminen. Onko sinulla syytä uskoa, että apua on jo matkalla paikalle? Vain tällöin hallittu reagoimattomuus voi olla oikea ratkaisu.

Katsokaa nyt tämänkin ajankohtaisen resuamisen tapahtumapaikkaa. Siitä ei osoite juuri surkeammaksi pääse; paitsi, jos oltaisiin ylempänä valtatie kuudella, kun talvinopeusrajoituskin on 80 km/h. Tai; jos kyseessä olisi syrjäinen parkkipaikka, päällä aseuhka ja oltaisiin vielä tasaisellakin päällekävijän kanssa.

Niin. Kun olet auton kuljettajana, sinun on kyettävä havainnoimaan sekä tekemään päätöksiä. Kuinka ihmeessä suostut pysähtymään kahden risteyksen väliin keskelle tietä? Koukkaus ynnä väistö eivät välttämättä ole aina yksinkertaiset tehdä, mutta älä anna sen varjolla liikkuvan ja ohjattavissa olevan kulkuneuvosi etuasemaa pois.

 "Kuljettajana sinun on havainnoitava sekä tehtävä päätöksiä. Älä siis pysähdy kahden risteyksen väliin keskelle tietä."

Pysähtyminen on virhe, koska tällöin menetät aloitteesi; hyökkääjä pääsi tässä tapauksessa konepellille. Nyt aletaan olla jo keskimääräisen ratinvääntäjän taitojen ylärajoilla; sujuuko sinulta konepellille kiivenneen vastentahtoisen ja vihamielisen pudottaminen? Kun näin pääsi käymään, sinä tiedät sen kohta. Toimi!

Samasta syystä minä en koskaan aja auton ovet lukitsematta, eli nappi ylhäällä, enkä avaa sivuikkunaa tuntemattomille lähestyjille enempää kuin kahden sormenleveyden verran. Oletko pelokas ja sepittelyyn taipuvainen? Kokeilepa sisäpuolen kahvasta, että avautuuko autosi ovi tällöin itsellesi. Näin opit yhden hyvän turvallisuuskäytännön.

Muista myös missä olet. Onko sinulla mitään syytä olettaa, että perässä tai vastaantulijat ymmärtävät sinun olevan uhattuna ja reagoivan asianmukaisesti? Vähintään sinulla pitää olla hätävilkut päällä, mutta älä tällöinkään oleta mitään. Olet joutumassa ansaan ja tilanteesi on vakavasti huonontumassa – nopeasti.

 "Sujuuko konepellille kiivenneen vastentahtoisen ja vihamielisen pudotus? Kun näin kävi, tiedät sen kohta. Toimi!"

Miksi ihmeessä haluaisit nousta autostasi kamppailemaan, jos et ole viranomainen etkä järjestystä ylläpitävä henkilö? Ja kaiken hyvän lisäksi tehdä sen vielä valtatien liittymässä, liikennevirrassa. Jo yksin lisävahinkojen ennaltaehkäisyksi vaadittujen toimenpiteiden määrän pitäisi kertoa riittävästi; unohda koko homma.

Ei se ole mikään liikenneonnettomuus, jos päihtynyt, vieroitusoireinen, häiriintynyt, sairas tai rikollinen rikkoo autosi tuulilasia. Mikäli auto ja kuljettaja toimivat yhä, on viimeistään nyt välittömästi paettava paikalta parasta mahdollista vauhtia. Jätä jossittelematta, että oletko nyt hengenvaarassa vai ei – kohta saatat nimittäin olla.

Tointaakohan tieskenen ulottuville päätyvään blogiin edes kirjoittaa, että mitä vaaditaan, jos olet ahdistettuna liikkumattomaan autoon, kun päälle käydään rikotun tuulilasin kautta? Sanoisinkin näin; mikäli et ole oikein varustettu, osaa ja kykene – pakene paikalta toisesta kulkureitistä – ylimääräinen omaisuus on hylättävä, että henki säilyy.

"Käsitätkö mitä vaaditaan, jos on ahdistettu liikkumattoman auton sisälle ja päälle käydään rikotun tuulilasin kautta?"

Älä anna repiä itseäsi ulos autosta äläkä ainakaan paiskoa mitensattuu, koska siinä käy äkkiä huonosti. Mikäli pystyt; vie poistuessasi autosta henkilökohtainen omaisuutesi ja virtalukosta avaimet. Jos kukaan ei pysähdy tai auta sinua, joudut vielä hälyttämään viranomaiset sekä selviytymään heidän saapumiseensa asti.

No, tässä tapauksessa joku oli pysähtynyt; hän oli jopa ollut fyysisesti kykenevä poistamaan ryöstäjän autosta, onneksi. Minä en kuitenkaan sitä suosittele, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että ekstraktaatio eli vastaanlaittavan poistaminen suljetusta tilasta ulkoapäin on vaativa erikoistehtävä. Siinä käy äkkiä tottumattomalle huonosti.

Mitkähän mahtavat olla kahdesta neljään satunnaisen karjalaisautoilijan reaktiot, jos heitä pyytäisi niin sanotusti pussittamaan kaapatun auton? Nii-in. Jos he suostuvat, tilanne voi vielä kärjistyä edelleen; tulee peltivaurioita, uhotaan ja uhkaillaan aikaansaadakseen läpimurto sekä ryöstökohdekin voi vaihtua lennossa.

"Onneksi apuunmenijä oli fyysisesti kykenevä poistamaan ryöstäjän autosta. Itse en suosittele sitä siviileille."

Olen nyt kirjoittanut tarkoituksella välttäen rikoslain pykäliä, kiinniotto-oikeutta, hätävarjelua ja niin edelleen. Tuollainen vastapuoli on nimittäin niin pahasti sekaisin, että hänen taltuttamisensa sekä paikoillaan pitämisensä tietää liian suurta ponnistelua. Pakosalle ajaminen olisi paras vaihtoehto, mutta mitenhän sekin onnistuu?

Ainoat siviilille mahdolliset keinot lienevät määrätietoisuus, selkeä kommunikaatio ja ulkoisen väkivallan uhkan näyttäminen. On kuitenkin osattava olla joutumatta varsinaiseen kamppailuun. Korostan vielä kerran; on ajautumalla ajauduttu mahdollisimman huonoon loppupelitilanteeseen, jossa pitää vain selviytyä.

Olihan tämänkin tapauksen juhlakalu sitten paikalta paennut. Matkusti Joensuun keskustaan matkalla olevan auton konepellillä, kunnes poliisi otti kiinni. Kuinka ihmeessä se kesti näin kauan? Puhutaan käynnissä olevasta väkivaltarikoksesta, joka on tehtävänä kiireellinen. Hälytyskin on siis osattava tehdä oikein. Huh-huh.