Järjestyksenvalvojat ovat Marsissa ja toimittajat Venuksessa

(Kuva: Jari Kähkönen) Myönnetään, olin vierailulla
koulutusyrityksessä, jonka suuropetustilan oleva
valaistus teki näkymästä hämyisen kapakan narik-
katiskin kaltaisen. Siitä syntyi moneen kertaan
käytettävissä oleva arkistokuva.

Esteettinen makuni on saada minut sylkemään jääkaappikylmän ja maltillisesti sokeroidun mustaherukkamehun perinteiseen puolen litran juomakauhaan minitarjottimella, jos minua edes toivotaan turva-alan viralliseksi selittäjäksi. Mutta toisaalta – päästänkö tämän höpöhöpöjutun ohi kommentoimatta?

Ei kadehdittava asetelma alkuunkaan – varsinkin, kun kommentteja taitaa odottaa peräti tasan yksi henkilö – anonyymiproxyn ja Duck Duck Gon taakse piiloutuva ”nuoruudenystävä” vailla huokeaa huvitusta tunnelmointihetkelleen. Sanoinhan jo aikoja sitten, että teillä on ne omat puhemiehenne ja instanssinne.

Kylläpä on festareiden vip-alue herkkä paikka; vuosia sitten Flow’ssa Inga Mauer ei älynnyt kantaa lippiään sinne vaan uhallakin söi ruuman puolella, minkä täyttäviä alettiin jo sitäpaitsi paimentaa kohti portteja sulkemisen edeltä. Ei saanutkaan provolla näyttävää videota turpaanvedosta; joutui sensijaan putkaan ja sai sakot.

"Olen sylkäistä mehun suustani takaisin juomakauhaan, jos minua luullaan turva-alan viralliseksi selittäjäksi."

Minun näkemykseni Ruisrockin Niittylavan vipin tapahtumista Mona Blingin kertoman perusteella on, että jälleen kerran olisi kaivattu kansansadun viisasta hahmoa aivan kuten edellisessäkin esimerkissä. VIPpiyden olisi pitänyt loppua perseilyyn; sikäli, kun se ei alunperinkään ollut muuta kuin vain kalliimpi lippulaji.

Olisiko tapahtunutta pitänyt käsitellä häiriökäyttäytymisenä, jonka tekijän rokit on rokattu? Ei välttämättä. Vammat, vahingot, jäljet ja todistajat puuttuivat. Älköön ymmärrettäkö väärin; en minä syrji, kiellä enkä yllytäkään – järjestyksenvalvonnassa on kysymys tosiasioista ja siitä mikä voidaan näyttää toteen. Ammattilainen tietäisi!

Toisaalta; myös yhden ainoan järjestyksenvalvojan laittaminen tälläiselle tehtävälle on outoa. Tulisihan ymmärtää, että pääluku on niin toivottoman epäsuhtainen, jottei eripäälleen ottamisesta kertomuksista sopimisen ehkäisemiseksi tule mitään. Jurriörvelölauma on haastava työympäristö – sopii uskoa huvikseen, kun nyt sanon.

"Järjestyksenvalvonta perustuu tosiasioihin. Mutta miksi nyt vain yksi JV suoritti tuollaista tehtävää?"

Ainokainen, joka seisoo vippialueen rajalla passeja katsomassa; vain puhuttaa ilmoittajan kunnolla, huolehtii tämän katoamattomuudesta ja varmistaa toimenpiteiden kohdistuvan oikeaan henkilöön. Näin siis, jos oikeasti hoidetaan turvatehtävää laillisesti, ammattimaisesti, turvallisesti sekä ennenkaikkea syrjimättä.

Ei pidä haihatella. Tie yhteispäivystykseen ja sairaslomalle on kivetty hyvillä aikomuksilla. Jos työskentelet yksin, voit tehdä ja laittaa toimenpiteen kohteen tekemään vain tietyn verran; sitten joko perseilijä itse rupeaa tappelemaan ”kasvojen menetyksen” vuoksi tai joku laumasta rupeaa erheellisesti ”puolustamaan” häntä.

Poikkeuksiakin pääsääntöön on. Ne ovat herättää riittävää a) luottamusta b) väkivallan pelkoa – tällöin tilanne ei joko mene ruutuun [häpeä] eikä [pelko] tai niille ei ainakaan uskalleta tehdä mitään. Siksi pitää kiinnittää huomiota koulutukseen, ulkoasuun, puhetapaan, varusteisiin ja muihin sellaisiin seikkoihin. Ammattitaito myös maksaa.

"Yksintyöskennellessä voi tehdä ja laittaa tekemään vain tietyn verran ennenkuin suoritus menee tappeluksi."

YLE:n netin Aliisa Uusitalo ei loppujenlopuksi tajunnut paljoakaan aiheestaan ja sai siitä irti hävettävän vähän. Ikäänkuin olisi haluttukin tehdä järjestyksenvalvojista yhteiskunnan nurjasta puolesta syyllistettävä ”kelpo vihollinen”, jonka tehtävä on puhua vain sen verran, että haukkua voidaan kaikesta eikä myötätuntoa heru mistään.

Ymmärrän; narratiivi se on tuokin, koska eihän journalismissa voi ajaa turva-alan ammatillisia tai yhteiskunnallisiakaan etuja. Vai cis-normatiivisten oikeutta syrjiäkö olisi pitänyt puolustaa? Tapahtumajärjestäjän on kannattava vastuunsa luomalla kaikille palveluidensa käyttäjille turvallinen tila. Sentään eivät enää itse syrji, eihän?

Mutta tälläerää veto meni räikeästi liian pitkälle – pilkattiin ylhäältäpäin katsovan keskiluokan tyyliin järjestyksenvalvojan minimikoulutusta ja mahdollisuutta saada hyväksyntä ilmankin. Haluttiin esittää heidät osasyyllisinä – näyttöä tosin vain oli nollan verran tai vähän sen allekin.

"YLE:n netin Aliisa Uusitalo ei tajunnut aihettaan ja sai siitä irti hävettävän vähän. No, narratiivihan se on toki tuokin."

Tehtiin normaalisuoritus, jos julkisen palvelun journalismin kuuluukin olla yksisilmäisen päämäärähakuista. Monipuolisutta oli vain nimellisesti; huvittaisipa tietää, että miksi Turvallisuusalan ammattiliiton puheenjohtaja Arttu Korhonen linnoittautui sähköpostiin ja myötävaikuttaa uskottavasti kuin puhuva kurssimoniste.

Nii-in. Olisihan ollutkin moninkertaisesti liikaa pyydetty selvittää turvallisuussuunnitelma, radioverkko, työvoimaa toimittaneiden firmojen määrä, palkat ja työehdot. Siitä olisi tullut aivan liian monimutkainen sekä pitkä juttu, jota taas yleisö ei olisi jaksanut lukea eikä ymmärtänytkään. Seliseli.

Kaikki nämä; sekä monet muutkin asiat, joita en edes ilmaista blogia kirjoittaessa jaksa listatakaan, vaikuttavat edellytyksiin tehdä järjestyksenvalvontaa. Se tyhjän nyhjääminen, narulla työntäminen ynnä pähkinät maksuvälineenä, you know. Ilmeisestikin järjestyksenvalvojat ovat Marsissa ja toimittajat Venuksessa.