Älypuhelinten käytölle on asetettava rajat harkiten

(Kuva: Jari Kähkönen) Älypuhelinteknologia on tuonut
valokuvauksen kaikkien saataville, millä on myös ollut
omat seurauksensa yhteiskunnassa.

Kiitos puheeksiottamisesta, YLE Lappeenranta ja Elli Sormunen. Älypuhelimilla on todellakin useita kiusaannuttavia vaikutuksia, joista tänään keskusteltakoon epäasiallisesta kuvaamisesta ja julkaisemisesta. Jutussa on kuitenkin eksytty useissa keskeisissä asioissa; pelkään tästä aiheutuvan vain hämmennystä.

Tarkoitan käsitteitä kuten yleisön käytettävissä olevaa tilaa, suljettua tilaa, sallittua ja kiellettyä, rangaistavuutta, yksityisyyttä, julkaisusuostumusta, sananvapautta sekä valtaa tehdä asioita. Uimahallin pukuhuoneessa ei nimittäin todellakaan saa kuvata eikä etenkään julkaista tallennetta yhtään missään ilman kaikkien siinä näkyvien lupaa. 

Moinen kuvaaminen on salakatselua, jonka tekijälle tuomitaan käräjäoikeudessa yleensä sakkoja, vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja. Teosta on säädetty vankeusuhka, joten tekijän voi ottaa kiinni yleisen kiinniotto-oikeuden perusteella ja hätävarjelukin soveltuu. Lakia valvoo sekä esitutkinnan suorittaa poliisi.

"Uimahallin pukuhuoneessa ei saa kuvata eikä julkaista syntynyttä tallennetta ilman kaikkien siinä näkyvien lupaa."

Julkaisun suhteen tulisivat kyseeseen esimerkiksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus. Nähdäkseni kysymys ratkeaisi sillä, että tuliko ainoastaan julkaistua toisen yksityisyyttä loukkaava kuva ilman tämän lupaa vai vielä ”säestettyäkin” sitä jotenkin – luullakseen hauskasti tai vitsikkäästi.

Kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen taas ovat sakkorikoksia, jolloin yleistä kiinniotto-oikeutta ei voi käyttää. Hätävarjelukaan ei sovellu nyt. Ei; koska, vaikka teko olikin oikeudenvastainen ja loukkaa kohteensa koskemattomuutta, se on kuitenkin tekotavaltaan niin epäsuora.

Otin asiakseni kirjoittaa tämän blogimerkinnän, koska Elli Sormusen haastateltavat puhuivat jokseenkin omanapakeskisesti, täyttä puutaheinää tai väistelivät itse asiaa. Toimittajan lähtökohta taas on kaiketi ollut joko oman kuvausryhmänsä sallitun rajat uimahallissa tai digitaalisen kulttuurin ymmärrys, mutta ne eivät riitä mihinkään.

"Sormusen haastateltavat puhuivat jokseenkin omanapakeskisesti, täyttä puutaheinää tai väistelivät itse asiaa."

Sekoilu siis ulottuu koko väestöön ja syitäkin on useita. Yhtäältä älypuhelinteknologia on liian huokeaa, saatavillaolevaa sekä etenkin helppokäyttöistä. Siksi kirjaimellisesti kenellä tahansa saattaa nyt olla näpissä sama valta ja voima kuin ennenwanhaan oli toimituksentäydellä koulutettuja sekä kokeneita ammattilaisia. 

Toisaalta ongelmia aiheuttaa myös se takavuosina täysin kaikki kohtuuden rajat ylittänyt älytön hokema, että julkisella paikalla saa muka kuvata miten sattuu. Julkisen paikan raja ei kuitenkaan ole elastinen ja siirry sen mukaan mihin yksittäinen yleisön edustaja pääsee tai näkee. Ja vaikka on sananvapaus, on niistä sanoistaan myös vastuu.

YLE Lappeenrannan Elli Sormusen jutun paras puoli oli tuoda esiin mahdollisuus ratkaista ongelmallinen kuvaus- tai julkaisutilanne rauhanomaisesti puhumalla. Siksi arvostan myös kysymyksen puheeksiottamista yhteiskunnassa laajemminkin. Älypuhelimet ja niiden käyttö ärsyttävät, mutta rajat pitää silti asettaa harkitusti.

PS: Linkki Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisutietokantaan ei toimi(tarkistettu 22.10.22 kello 17.25).