Mistä skeittiparkin roskaisuus oikeasti kertoo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Hyi miten ruma kuva tuli suoran salaman, heikon olevan valon,
rakennuksen ulkovaipan tekemän varjostuksen ja kaikesta edelläluetellusta yhteensä
seuranneesta tarpeesta antaa lisää valoa kuvankäsittelyssä. No, ei se täysin otsikon
vierestä ole; kunnan nuorisopalvelut käyttävät tuon oven takana toisessa kerroksessa
olevia tiloja.

Kontiolahden skeittiparkin roskaisuus puhuttaa jälleen; lienekö siitä jo kolmatta vuotta, kun olen viimeksi mokomaan aiheeseen tarttunutkaan? Aikuisten olisi älyttävä, että ei ole kollektiivista tai kunkin kulkijan vastuuta kohdaltaan – joskus muinoin saattoi ehkä olla – nyt on nyt. Eivätkä asiat itsestäänkään hoidu.

Ja pentujen tulisi puolestaan käsittää, että kuvissa näkyneen kaltaista on todennäköisesti katseltu hyvä tovi mitään sanomatta – ennenkuin siitä Vanhusbookin puskikseen postattiin. Vastuunpakoilu ei toimi, koska siten asiat vain kärjistyvät – kärsivällisyyden loppuessa aikuiset toimivat – eivätkä aina tyydy siivoamaan.

Kyllä se taitaa aikuisten oikeasti olla sillälailla, että jos tuossa osoitteessa toiminta jatkuu niin parasta olisi satsata ylläpitoon sekä valvontaan – ihmisten sitoutuneisuus, osaaminen ja niin edelleen näet vaihtelee. Sekä voisi siitä skeittibetonikasasta – minun puolestani – purku- ja nurmetusurakatkin teettää, vallan mainiosti.

"Ihmisten sitoutuneisuus, osaaminen ja niin edelleen vaihtelevat. Skeittiparkista voisi vallan mainiosti myös luopua."  

Mutta sitten keskustelu hurahti ja kunnolla. Jos maailma nuorisovaltuuston päätöksin oikeaksi ojentuisi, se kokous ei ihan heti loppuisikaan. Varmaan jossain vaiheessa pitäisi lähettää pöytäkirjaa pitänyt nuoriso-ohjaaja hakemaan toisesta kokoustilasta uusi nuija – edellisestä katkesi kaiketi jo varsi – ahkeran naputtelun johdosta.

Sillä eikai kukaan arvostelukykyinen aikuinen – saati kunnan toimielinten alainen työntekijä – tarkoita, että nuorisovaltuutetut siivoavat parkin? Ajatus vertaiskasvatuksesta taas on terveisiä muinaisesta suomalaisesta koulukodista, neuvostogulagilta tai Ruotsin ongelmalähiöstä. Eli se on todella huono idea.

Johan ovat menneen maailman pennalistiset perinteet taas häpeilemättä pintaan kohonneet, jos jotakuta pitää saada höykyttää, vaikkei aina edes tiedä ketä eikä miksi. Tämä olisi vitsi, jos se ei olisi Kontiolahden järjestelmäongelma – kuntapoliitikkojen kyvyttömyyden, byrokraattien ällittelyn ja työntekijöiden vastuunpakoilun summa.

"Kuntapoliitikkojen kyvyttömyys, byrokraattien ällittely ja työntekijöiden vastuunpakoilu on järjestelmäongelma."  

Sitten meni trollailuksi. Pitääkö poliisin tosiaan tutkia roskaaminen tai roskien levittely ja tuomioistuimen todeta joku syylliseksi – tai muuten ketään ei voi syyllistää? Käskisin kasvamaan aikuiseksi, mutta kun valitettavasti moni sellainenkin haluaa vain paeta vastuuta omaan siiloutuneeseen pikkumaailmaansa.

No, olisihan asia voinut niinkin mennä, että jos poliisi olisi partioidessaan havainnut roskiksella leikkimistä tai roskien heittelyä minne sattuu; tekijä olisi laitettu korjaamaan jälkensä, sekä ojennettu siinä paikassa. Tämäkin on yleistä järjestystä ja turvallisuutta, eli, tuntijoidensa kesken vain lyhyesti yjt:tä.

Katsos; ei sitä maksatetun tuotteen muovia maasta näpistyssakon jälkeen sattumalta ylösnostateta – haluttiin nähdä, että pitääkö heittäjä sittenkin viedä putkaan vai ei. Vaikka kaveri vaan nauroi vieressä vahingoniloisesti ja etäältä katseleva maalainen oli ilmeisesti hädissään ihmisiä "hyppyyttävien" suurkaupunkikonstaapeleiden vuoksi.

"Pitääkö poliisin tutkia ja tuomioistuimen tuomita – tai muuten mikään ei ole kenenkään syytä? Kasva aikuiseksi."  

Hahahahaa – keskimääräinen Joensuun Pykäläkujan sellainen taas tuskin tietää edes missä mokomakin Kontiolahden skeittibetonikasa sijaitseekaan tai kuinka sinne ajetaan autolla. Ikinä ei näet ole paikalla vietetty hetkeäkään, jos on edes käyty kääntymässäkään. Toivottavasti puute ei kostaudu pillikeikan tullen.

Paikka on näet täkäläiseen tyyliin rakennettu syrjäiseen, jotten sanoisi eristettyyn paikkaan; sinne ei näe ja äänikin kuuluu mahdollisimman huonosti. Niinikään; liikunnan- ja nuoriso-ohjaajat päivystävät paikalla yhteensä nolla tuntia yhtä monena päivänä vuodessa. Skeittiparkissa ei tietenkään ole edes valvontakameroita.

Olen itse käynyt siellä kerran vuosia sitten. Muistaakseni paikan rajat ovat epämääräiset, roskiksia löytyi vain yksi ja sekin oli kiinnittämätön tai suojaamaton muovipönttö pyörillään. Olisikin pieni ihme, jos edes skeittiparkin siisteyttä koskien muodostuisi hyväksyttävät ja uskottavat säännöt, joita myös noudatettaisiin.

"Olisi pieni ihme, jos edes skeittiparkin siisteydestä muodostuisivat uskottavat säännöt, joita myös noudatettaisiin."  

Nytkö minun pitäisi sitten kuntalaisena tai bloginpitäjänä kertoa keinot, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä, mutta mikään ei maksaisi mitään eikä näkyisikään missään? Höpöhöpö. Ei sillä, että hahmottelunsa olisi loppujenlopuksi suurikaan älyn jännitys tai kynäilyn voimainponnistuskaan – minua ei vaan satu kiinnostamaan. Miksei?

No, kun Kontiolahdelta puuttuu itseymmärrys, ympäröivän maailman kattava näköaisti ja sopivan taju. Sen on lopputuloskin näköinen. Ei muodostu strategiaa eikä löydy omaa tahtoa, joten tietenkin myös määrärahojen jako menee poskelleen. Tai jonkun mielestä oikein, kun tätä kerran ”itselleen” tekee.

Siispä johtajat, päälliköt ja viranhaltijat toteuttavat mitä toteuttavat – kunhan tulee sarakkeisiin numeroita sekä kertomuksen riville virkkeitä. Kunnassa on myös väitetysti töissä ihmisiä, mutta sen huomaa lähinnä heissä yleisestä kuvitelmasta, että ei yksin omisteta tehtäväänsä – vaan on keksitty koko käsite tähän maailmaan.

Sattuipa hassusti, että nyt on valtakunnallinen nuoristyön viikko, mutta sitä minä en tiennyt tämän kirjoittaessani tai julkaistessanikaan.