Miltä maksavan ja palveltavan asiakkaan halveksunta tuntuu niskassa?

Tiesittekö Avarnin toimitusjohtaja Niclas Saclénin avoimesta kirjeestä? Onhan tämä tietysti turvafirmalta ennennäkemättömyys ja uutuus. Mutta voi Niclas; muualla vastaavaa on luvannut joka ainoa yllättynyt, järkyttynyt tai suorastaan pelästynytkin toimari sitten niistä ajoista kuin sellaisia on ollutkaan.

Turvafirmassa taas joka kerta kiinnijäätyään arvottomia tekoja vain siirrytään tekemään etämmäs, hiljaisemmin ja huolellisemmin heikommikseen arvioiduille. Kaikki sen tietävät. Eikä moinen ole kenenkään mielestä mitään ennenkuin siitä syntyy kaikkia kiusaannuttava julkinen meteli. Se tässä ongelma juuri onkin.

Toimittajana tosin jo vähän huvittaakin; seuraako julkista anteeksipyyntöä ”puudelit”, charmioffensiivi vai meneekö peräti toimitusjohtaja vaihtoon? Olisikin ensimmäinen kerta, kun turvafirman miltään konttorilta saisivat lähteä edes ne kuuluisat Palle Ramstedtin käytetyt henkselit eikä syntipukiksi aina joutuisi joku työläisistä.

"Olisikin ensimmäinen kerta, kun turvafirman konttorilta saa skandaalissa lähteä edes Palle Ramstedtin henkselit."  

Nolo totuus on tämä. Kun niin oikealta kuin vasemmaltakin tulee aliarviointia, juoksutusta, välistävetoa, ilmaiseksi haluamista ja suoranaista vaaraakin; yläpuolisten ihmisarvo-, oikeusvaltio- sekä demokratiapuheella ei ole mitään merkitystä. Sitä muuten tekevät sujuvasti niin toimeksiantaja eli maksava kuin palveltavakin asiakas.

Onko vartija tai järjestyksenvalvoja kuin historiallinen torppari, jonka on ”aina mentävä kun sanotaan tai joutuu pois”? Satunnainen selailija tuskin edes älynneekään, että kuinka suuri valta toimeksiantajalla on määrätä kuka tiloissaan saa työskennellä. Tai paljonko turvafirman pikkupomo voi yrittää valehdella sen piikkiin.

Niistä niin kutsutuista asiakkaista mitään sanomattakaan, ketkä todellisuudessa ovat yleensä toimeksiantajan henkilökuntaa tai asiakkaita. Sen tosiaan pian huomaa, että mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kuin luulikaan, persoonallisuushäiriöisiä ei tunnisteta ja osata käsitellä sekä lukemattomat ressukat ovat vain yksinäisiä.

"Yläpuolinen ihmisarvopuhe on merkityksetöntä yksityisen turvallisuusalan todellisuudessa."

Työksi piti tehdä turvallisuutta, mutta todellisuudessa kuka tahansa voi ottaa yhteyttä tai tulla kyselemään mitä tahansa älyttömyyksiä. Pitäisi muka selvittää turvatekniikasta sekä antaa vielä tulosteet ynnä tallenteetkin. Lopulta taisi käydä niin, että asiasta päättävä ei edes koskaan virallisesti hylännyt sitä pyyntöä.

Niinikään; voit olla vieraasta firmasta tai osastolta tauolla ostamassa rautatieaseman kioskista lehteä, kun sinulle aletaan selittää edellisen vieneen kahvit maksamatta ja kysellä kiinteistön ravintolan avaimia. Jostain syystä vartijan pitäisi aina tietää, osata tai voida auttaa – ilmaiseksi. On muka joku pakko vastata.

No; ainahan on nekin onnettomat jalkaisin kulkevat, jotka ovat suorassa yleisökontaktissa koko vuoron ajan. Kyttäämisen, tungettelun ja mielipiteiden pyytämättä tarjoamisen määrä on loputon. Puhumattakaan eläjistä, jotka yrittävät painostaa reagoimaan ulkoisesti, pakenemaan tai alistumaan – niitäkin löytyy.

"Työksi piti tehdä turvallisuutta, mutta kuka tahansa voi tulla kyselemään tai puhumaan mitä tahansa älyttömyyksiä."  

Eikä olla tekopyhiä tai naurettavia. Kun seutubussista väärällä pysäkillä noussut tai ulosheitetty räkäkänninen eksynyt yrittää viivyttää poisjoutumistaan sössöttämisellä, ja kiinteän vartiopisteen asioija alkaa syyttelemään huumeidenkäytöstä tai mölistä lyömisestä; pinna alkaa lopulta kiristyä kaikilla. Se on tosiasia.

Jostain kumman syystä edessä on kuulemma nyt asiakas; ei se tosin ole voinut mitään täysin suljetun paikan ulkopuolelta ostaa tai oikeasti toimeksiantaja oli kyllä hänelle sopimuksen tehneen maksavan asiakkaan asemassa – silti molemmilla on kuulemma ihan jotain oikeuksiakin. Ei voi käyttää voimakeinoja eikä saa suuttua, muka.

Lopputulemana on joko siinä vain tyhjänpanttina ja joutaa juoksemaan yleisissä askareissa tai on naurettavan virkaintoinen. On liian nuori ennenkuin on liian vanha – hormonipossu tai läski – mies kun piti olla nainen – paitsi, ettei nainen kuulemma olekaan uskottava. Jopa pituus ja kampaus yritetään valita.

 "Edessä on asiakas, jolla on kuulemma ihan oikeuksiakin. Ei voi käyttää voimakeinoja eikä saa suuttua. Muka."

Vartijat ja järjestyksenvalvojat, jotka turvaavat toisia; saattavat jäädä itse suojattomiksi. Vastapuolenaan ovat tämän maailman harhaiset, sekaisin tai päissään olevat, seurankipeät ja omaa oikeaa paikkaansa ymmärtämättömät luuserit. Ikiliikkujahangoittelijat, jotka aina tekevät juuri päinvastoin kuin piti. Tahallaan.

Sekä millaisia ovatkaan maksavat asiakkaat, henkilökuntansa sekä muut ympärillään pyörijät lähempään säätyynsä katsomatta? Ensin ne nimittelevät koiraksi, mutta kun remuisana iltana nuoret ovat hajottaa autonsa kolmannen osapuolen pitämällä parkkipaikalla; pitäisi oitis lentää hätiin vaikka sitten jokamiehenoikeuksin.

Näinollen puheet oikeudesta olettaa, luotettavuudesta, kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta ja nollatoleranssista epäasialliseen käyttäytymiseen muuttuvat aina lopulta naurettavaksi tarinoinniksi. Sellaista voi olla kiva uskotella, mutta tämä maailma ei toimi niin. Oikeasti kaikki petkuttavat ja hyväksikäyttävät kaikkia.


                                                                  ***

Kuinka kauan tätä mihinkään asialliseen tarkoitukseen johtamatonta teennäistä mukaloukkaantumista, yllättymistä, järkyttymistä ja kieron kierteen luokkaylemmyyden tuulettelua oikein tällä erää riittää?