"Ennemmin maksan tehtyjen tuntien mukaan kuin istumisesta"

(Kuva: Jari Kähkönen)

Noin puhui korporaation edustaja; ilmeisesti yritti hiljentää keskustelun yhden autopiirin lopettamisesta. Pidä sinä, juoksupoika, vain kiinni asennevammastasi, kun et muuhunkaan pysty; sanon minä. Ei turvallisuutta ei voi automatisoida, halpuuttaa, oheistöistää tai on/offitellakaan. Jos edes tiedät mitä se onkaan.

Vartiointi on sataprosenttista ihmistyötä, joka on vaarassa siinä kuin muutkin, koska jo kauan yhteiskunnassamme kaikki moinen on nähty kuluna, joka pitää eliminoida. Asiat yksinkertaisesti ovat niin, että ihmiset jakautuvat pääomaa omistaviin ja omistamattomiin. Osapuolet ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

No, senpä seurauksena omistavien juoksupojat huolehtivat, että yhdellä luullakseen valvomovartijalla on samaan aikaan ovihälytys pohjoisessa ja etelässä kulkuluvaton kiinni henkilösulussa. Tai lännestä soitetaan erityistilanteesta, kun ilmoituksen mukaan asiakas on saapunut tapaamaan pyytäen jotain mitä ei vain voi saada.

"Korporaation edustaja päästi aivopierunsa toivoen näin hiljentävänsä keskustelun yhden autopiirin lopettamisesta."

Niin; ovihälytystä ei olisi koskaan aiheutunutkaan, jos mekaanisen avauksen sinetöinti olisi ollut kunnossa, koska rikkojalle tulee seurauksia. Hälytys olisi myös muuttunut ei-kiireelliseksi, jos kameravalvonta olisi tuotu sinne missä sitä piti myös tehdä. Luvattoman taas olisi hoidellut vartijarespa, jos sitäkin ei olisi jo aiemmin lakkautettu.

Ja erityistilanteesta nyt ei selvityksen jälkeen tainnut jäädä käteen kuin resparespan  ajallaan töistä pääsemättömyyden pelko, mikä sekin osoittautui aiheettomaksi. Toimihenkilöt näet ohjasivat koko vierailunsa ajan kauniin rauhallisesti keskustelleet asiakkaat siististi ovesta ulos, kun sulkemisaika siltä päivältä koitti.

Tärkein turvallisuuspalvelu taisikin olla pitää ulkopuoliset tietämättöminä sieluttoman korporaation tehottomasta, määräilevästä sekä tuhlailevasta perusluonteesta. Tuonsortin päämiehen kanssa siinä onkin tekemistä hiki päässä ja ruska pakkasessa. Työtätekevä saa uneksua, mutta silti pettää vain itseään.

"Hälytys oli höpöhöpö, luvattoman olisi hoidellut sen talon vartijarespa ja eniten pelotti ajallaan töistä kotiin pääseminen."

Asenteen ollessa tämä; pääsemme kätevästi palvelumalleihin, joissa keskeytymätöntä vuorotyötä tekevä laitosmies on alkanut merkitsemään tarkastusmerkkejä pari kertaa vuorossa. Jos on ehtinyt. Jos on oikeasti tarkastanut yhtään mitään. Jos otti sen muunakin kuin mukavana happihyppelynä, kun nyt on näin kiva sääkin.

No, sitten tulee kuumenevasta laitteesta alkava tulipalo, jonka vaaran huomaa vain kiertämällä säännöllisesti ja kunnolla. Senkin jälkeen tarvitaan vielä lämpökameraa ollakseen varma, sekä pitää tietää varokytkimen sijainti ja milloin sitä käännetään. Lopulta; vedät joko paineilmalaitteen niskaan tai menet ulos siinä kuin kaikki muutkin.

Miksi paikalla ei tällöin ole todellisuudessa olemassaolevaa tehdaspalokuntaa? Valitettavan usein asiat henkilöityvät; pitkään talossa ollutta omanarvontuntoista ja äksyä päällikköä pelätään, mutta hänen jälkeensä palokunta vain katoaa häviten ilmaan. Tai portti ulkoistetaan ja teollisuuspalomestari on kiertävänä palovahtina.

"Kuumenevan laitteen tulipalovaaran havaitsee vain, jos kiertää säännöllisesti ja kunnolla. On myös osattava toimia oikein."

Kapitalismissa valtaapitävät eivät ole vastuussa mistään eikä heihin edes pääse käsiksi; esteitä on useita – yhdet henkilöllisiä, toiset ilmiöitä. Puhutaan ovelasti esimerkiksi vuorovaikutuksesta sekä työympäristöstä, kun ei kehdata sanoa konfliktin tai vihan kaltaisia rumia sanoja. Työläinen huomaa silti pian kuka on etuoikeutettu ja kuka ei.

Etuoikeutettu kohdattaessa pitäisi näet aina puhua esiliinan kautta tai muuten yksinkertaisinkin asia voi mennä pieleen. Oikea ja väärä ovat yhdentekeviä, jos tämä esimerkiksi keksii oikutella suuttumalla; aina samaa mieltä oleva juoksupoika lähtee heti toimittamaan asiaa. Tällöin proletaarilta ei enää odoteta kuin pelkoa ja alistumista.

Ei-etuoikeutetun sekä siten aina automaattisesti väärässäolevan ei edes tarvitse tietää mitä muka sanoi tai teki; tunnustaminen ja rangaistuksen hyväksyminen riittävät. Hyväluontoisessa poikkeustapauksessakin on vannottava, ettei ”tälläisiä” enää tule. Kuule; ethän sinä, mikä lienetkään, ymmärrä turvallisuudesta yhtään mitään.