Montako rähinää tossupiiriin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa liike- ja palvelutalon linja-autoaseman puoleinen pääty.

Pohdinta käynnistyy tiedosta, että...heh...Kontiolahti Cityssä on ollut tämän vuoden loppukesällä kaksi poikkeuksellisen paljon huomiotaherättänyttä, humalaisiksi oletettujen vetelehtijöiden rähinää(1,2) julkisella paikalla. Toista niistä taisin olla näkemässä itsekin, kun satuin paikalle kauppareissullani.

Monenko rähinän päässä ollaan tossupiirin perustamisesta? Ajattelen, että toteutus olisi järjestyksenvalvonta; piiriin kuuluisivat liike- ja palvelutalo, K-Market, liikekeskus, tori sekä S-Market aukioloaikojensa puitteissa. Jos keskitettyyn malliin ei mentäisi, tulisi usean yrityksen noissa osoitteissa hankkia lisää vartiointipalveluita sekä hälytyslaitteita.

Keskitettyä mallia puoltaa ajatus, että mainitut ovat kylän tärkeitä asiointi- ja kokoontumispaikkoja; muussa tapauksessa häiriö voisi helposti siirtyä naapuriin missä valvontaa ei olisi. Muitakin paikkoja voisin kuvitella tossupiiriin kuuluvan, mutta tällöin etäisyydet ja tehtävämäärät alkaisivat syödä toiminnan tehokkuutta.

"Monenko rähinän päässä ollaan tossupiirin perustamisesta? Muuten häiriö vain siirtyy eteenpäin vartioinnin tieltä."  

Ainahan voidaan myös jatkaa perinteisellä hyssyttely-, juoruilu- sekä yksinjäämislinjalla; kokea, että olemassaolevan todellisen ongelman myöntäminen olisi suurempi tappio kuin mikään sen kuviteltavissaoleva seuraus. Mikäs siinä; oma apu on paras apu, vaan, kun sitäkin taitaa olla saatavilla vain jotakuinkin eli mitenkuten.

En ole vakuuttunut ajatuksesta, että parikymppinen naisasiakaspalveluhenkilö hoitaa yksinään tappelutehtävää – se on parhaimmillaankin paljon pyydetty. Aluksi kukaan ei pitänyt tilannekuvaa, sitten puuttuivat välineet, osaaminen heilui ja lopulta vaarailmaisin piippaa punaista koska tosipaikassa on liikaa liikkuvia osia.

Tilannekuvalla tarkoitan kiinteistön nurkkiin aikaa kuluttamaan tulevaa tupakoivaa ja alkoholia käyttävää laumaa; se olisi pitänyt hajoittaa pahimmillaan jo tunteja sitten. Jos tosiaan voit luottaa ajatukseen, että poliisi tulee paikalle kohtuullisessa ajassa sekä tekee tehtävänsä; älä osta yksityistä turvallisuuspalvelua, saat minun siunaukseni.

 "Aina voidaan myös jatkaa perinteisesti; tällöinhän ongelman myöntäminen on suurempi tappio kuin mikään sen seuraus."

Välineet ovat kehittymään päin, kun täkäläisten kauppojenkin myyjille tuli ne PMR-radiopuhelimet, joiden piuhat myös saatiin pois roikkumasta näkyviltä. Mutta edistys on osin näennäistä, koska hälytyspainikkeita saattaa silti olla peräti yksi kiinteä per liikehuoneisto ja sitäkään ei varmuudenvuoksi uskalleta painaa.

Kameroita on jo sentään jotakuinkin, koska havaintojeni mukaan niitä päivitetään parempiinsa aina kun liikkeen sisätiloihin tehdään muitakin muutoksia. Mutta; kun tekniikka ei silti yhäkään korvaa henkilöllistä turvapalvelusuoritetta, millä tilanteita ennaltaehkäistään, rauhoitetaan ja ratkaistaan.

Toisistaan erottaminen on helpoin osa. Osaaminen alkaa siitä, että kavereita ei päästetä ”haastattelemaan” osapuolia, sekä jalkoihin pyörimään jääneiden pelästyneiden ihmisten huomioinnista ja eteenpäin ohjaamisesta. Tiedostetaan myös matala-aktiivisen kähinän voivan koska tahansa uudestaan räjähtää/roihahtaa avotappeluksi.

 "Edistys on osin näennäistä, koska hälytyspainikkeita saattaa olla yksi kiinteä ja sitäkään ei kukaan uskalla painaa."

Senjälkeen pitää muistaa oma puolueettomuutensa; ammattimainen turvamies työskentelee aina vain turvallisuuden edistämiseksi – ei juokse minkään asianosaisen asialla(maksoipa tämä palvelusta tai ei). Siksi hän ei myös koskaan ota kantaa tappelijoiden mahdollisiin motiiveihin – kumpaankaan suuntaan.

Jos turvamies saa tietää uhkakuvasta tai keskinäisistä riidoista, tiedot välitetään poliisille – mielellään etukäteen, jos mahdollista – mutta viimeistään tapahtuneen tosiasian jälkeen kiinniotettuja luovutettaessa. Sikäli, kun kiista ylipäätään on todellinen – asianosaiset eivät milloinkaan saa ratkaista sitä tappelemalla keskenään.

Tämänsortin alakulttuureja tai alamaailmoja emme Kontiolahteen kaipaa; asia on aivan päivänselvä – ketä edes oikeasti nolottaa saada tänne maakunnan ensimmäinen järjestyksenvalvojien jalkapartio sen ratkaisuna? Eikä näinkään ole pakko tehdä; ei, jos tiedetään päivän tarkkuudella, että milloin tämä rinki hajaantuu.

 "Mokomia alakulttuureja tai alamaailmoja emme Kontiolahteen kaipaa – mitä järjestyksenvalvonnan noloudesta?"

Sitä minä tässä vaan bloggaan, että kun en yleensä usko kenenkään moista tietävän, ja erityisesti on epätodennäköistä ketään pakotettavan muuttamaankaan. Toteutuessaan tuollainen ilmiö on poikkeuksenpoikkeus, jonka täytyy kohdalle osuessaan perustua a) yleiseen edunvalvontaan b) pakkohoitokriteereihin c) lusimiseen d) hautajaisiin.

Alleviivaan, että kohdalleosuminen perustuu aina vähintään puoliksi sattumaan – ellei enemmänkin. Siksi toisekseen; mitä yhden ringin hajaantumisesta, jos toinen voi syntyä koska tahansa? Puhutaan siis yhteisö- tai järjestelmäilmiöstä, joka toistuu säännöllisin väliajoin ellei luoda rakenteita sen käsittelemiseksi.

On hyväksyttävä, ettei Kontiolahden kirkonkylässä enää eletä kulta-ajan karjalaiskylässä vaan ollaan Joensuun seutukunnan reuna-alueella, jossa yhdistyvät niin maalaistollous kuin nukkumalähiöilmiötkin. Molempien hyviä puolia ei valitettavasti voi saada yhtä aikaa – te täällä asutte ja päätätte myös mitä kylästänne tulee.