Provosoitumisesta ja ammattimaisuudesta osaa mölistä kuka tahansa

Ei sillä, että kiinnostaisi ja edes vartijat sekä järjestyksenvalvojatkaan tästä tykkäisivät, mutta valitettavasti en silti voi jättää pääkaupunkiseutuista väkivaltakeskustelua omaan arvoonsa. Erityisen huonon maininnan ansaitsee Helsingin Sanomat ja Milla Palkoaho.

Lähdetäänkö liikkkeelle siitä seikasta, että toimenpiteen kohteena oleva asiakas on asianosainen eikä mikään puolueeton arvioitsija. Eli mitähän sellainenkin luulee tekevänsä arvioidessaan häneen valtaa käyttävän henkilön provosoitumisia tai ammattimaisuuksia? Tämä on todellisuudenkieltämistä eikä mitään muuta.

Että nuoriso ei usko itseään uskottavan ja päihdekulttuuriin kuuluu vaikenemisen perinne. Lässynlässyn. Onko valtuuksien ylitys tai voimankäytön liioittelu tapahtunut tosiasia vai ei? Aivan yhtälaillahan tekeillä voi nimittäin olla pelkkää kauttarantaista mustamaalausta, jossa sanataiteella kerjätään huomiota, sääliä ja etuja.

"Toimenpiteen kohde on asianosainen eikä puolueeton arvioitsija. Mikä hän on siis ketään toista arvioimaan?"

Koettiin epäoikeudenmukaisiksi. No, voi hellanlettas sentään; kai kuka tahansa voi sanoa kokeneensa mitä tahansa, kun on häviämässä asiansa. Mutta lopputulema ei silti tarkoita, että ratkaisun tekevä henkilö on menetellyt jotenkin virheellisesti. Ja ihan pelottaa; no, niinhän kaikki sanovat, kun esitys meni silkaksi säälin kerjäämiseksi.

Rasistista tai halveksivaa puhetapaa en puolusta, koska moista törkeyttä ei voi puolustaa; kysynpähän vain, että kuinka pahasti asiayhteydestään irroitettuna niitä käsitellään? Koska eiväthän nuoret tai päihdemaailman ihmisetkään nyt sentään mitään pyhimyksiä ole; käynnissä on silti riidanalainen vuorovaikutustilanne.

Pahoinpitelyksi kutsuttua käyttäytymistä en liioin puolusta, koska vastustan itsekin työntämistä, tuuppimista ja kaikensorttista ”vapaaottelijatyyliä”. Mutta tuliko tässä vain puoli kertomusta? Ettei sittenkin vetkuteltu, takerruttu kiinni rakenteisiin tai muuta vastaavaa; näin ollen itse tapahtumassa jotain muutakin kuin avuton uhri.

"Epäoikeudenmukaisuuskokemus ei sinänsä tarkoita, että asian ratkaissut on menetellyt virheellisesti."  

Sitten nuoret rupeavat tietämään järjestyksenvalvojankoulutuksen tuntimääriä ja arvioivat sen vaikutusta ammattimaisuuteen. Uskomatonta; eikö niin kutsuttu asiantuntija tiedä, että enää noin vähin tunnein on töissä vain palkattomia vapaaehtoistyöntekijöitä? Tai sitten ei vain yksinkertaisesti ymmärrä asioita alkuunkaan.

Eiköhän tämäkin ole pelkkää asianosaisen mustamaalauspuhetta, jolla yritetään lietsoa toiveyleisö hyökkäämään jo lähtöjään yhteiskunnallisesti kyseenalaistetun toimijan kimppuun, koska kaikesta huolimatta tällä on valta säädellä esittäjän elämää. Mistä tiedät, onko suoritettu tutkinto, kun et osaa edes niiden nimiäkään?

Sitten palataan takaisin siihen Gustafssonin ja Pietiläisen kuuluisaan tuomiojuttuun, joka oli niin puusilmäistä tekstiä, ettei erotettu toisistaan edes rikos- sekä hallinto-oikeutta. Katsokaan höpsöliinit; erityislainsäädännöstä ei johdu, että luvan voi menettää käräjätuomiolla rangaistukseksi – ne ovat edelleenkin kaksi ihan eri prosessia.

"Eiköhän tämä ole mustamaalausta, jolla yllytetään muita hyökkäämään vallankäyttäjän kimppuun?"  

Tähän asti tulleen saatoin vielä mitenkuten antaa Palkoaholle anteeksi, koska oletan hänen olevan ylijäämämaisteri-siviilitoimittaja, joka ei oikeasti tiedä mitä kirjoittaa. Kunhan nyt koettaa vain näyttää siltä, koska muuten voi olla vaikeuksia puolustaa asemansa säilymistä hyvin kilpailluilla media-alan työmarkkinoilla.

Mutta sitten hän teki aivan selvästi kesken leipätekstin älyllisen kuperkeikan, pieraisi korvinkuultavasti ja vielä nauraarätkättääkin päälle. Lainaan:”Keskimäärin järjestyksenvalvojat ovat saaneet rikossyytteitä yhtä usein kuin muu väestö.” Hip-hip hurraa; tämähän on ihan silkkaa syrjintää jalustalle asettamisella.

Milla Palkoaho ei siis kannata yhdenvertaisuutta, demokratiaa eikä oikeusvaltiotakaan. Vain näin nimittäin joillekuille voidaan asettaa rajoituksia ja huononnuksia ilman omaa suostumusta tai lainsäädännönkään tukea. Perinteisesti sitä kutsuttiin luokkayhteiskunnaksi, mutta l-sanasta eivät turva-alan leluporvarit tykkää.

 "Vain yhdenvertaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota kannattamaton kykenee syrjimään jalustalle asettamalla."

Sellaisissa työläiselläkin voi olla oikeutensa, mutta viimeisen sanan sanoo silti yläluokka, jonka tahtoa luokkarajaa mustasukkaisesti vahtiva keskiluokka toteuttaa vailla kainoutta tai hienotuntoisuutta. Mihin kohtaan sijoitan Helsingin Sanomien pelletoimittajan, joka ei erota toisistaan edes vähäistä ja merkittävää julkista valtaa?

Johan nyt mökin ukotkin osasivat ysärillä minun aloittelijana ollessani retostaa, että heillä on ”poliisinvaltuudet”, kun panivat mustavalkoisen JÄRJESTYSMIES-nauhan käsivarteensa. Eikä siinä muuta, mutta kun ei ollut ollut enää reiluun 30 vuoteen; ja se olisi pitänyt tietää, mikäli järjestysmieskurssilla oli oltu hereillä sekä selvinpäin.

Pitäisikö sanoa kiitos, kun ei sentään kvasisosiologian mukatrendikkäässä hengessä kirjoiteta väkivallasta? Toinen vaihtoehto on, että Palkoaho ei tunne kyllin Weberiä. Huono lukeneisuus näkyy kurjana ihmiskäsityksenä ja maailmankuvana, joiden vuoksi tekstistäkin tuli yksipuolisen osoitteleva tönkköys. Luokkasokeaa tekstiä!