Lehmon Halloween vuonna 2022

(Kuva: Jari Kähkönen) Pyhäinpäivän valokuvausretkellä
Helsingin vaiheen aikana.

Halloween on itselleni yhdentekevä. Ajattelin, etten sano mitään, kun someen alkoi sunnuntai-iltana tipahdella lehmolaisten valituksia talojensa tai asuntojensa ja jopa joidenkin julkisten rakennusten ulkokuoren sotkemisesta sekä kotirauhan häiritsemisestä. Välittämättä olemisessakin on ollut oma oppimisensa.

Tosiaan. Olen tässä elämässä ehtinyt kyllästyä niin asioiden selvittämiseen kuin komennon ottamiseenkin, kun muuten ei ole alkanut tapahtua vaikka piti, tai perseily on ollut jatkua loputtomiin. Voin myös vallan mainiosti pitää mielipiteeni itselläni, koska vastuu painaa – olen tullut huomaamaan.

Hahahaa. Mielipiteeni tämän asian suhteen muuttui kohdassa kotirauha, koska – vuoro- ja jaksotyön peruina – sympatisoin liikaa kunkin oikeutta nukkua itsevalitsemanaan aikana. Tulin tällöin havainneeksi Lehmon halloweeninjuhlintavalituksissa myös yleistä etua, jonka puheeksiottamista en voi mitenkään välttää.

"Halloween on itselleni yhdentekevä. Olisin vaiennut siitä valittamisesta, kunnes joiltain meni tähtensä vuorokausilepo."

Olisi ihan kiva, jos edes juhlan olemassaolosta ja ajankohdasta vallitsisi yksimielisyys. Minusta kaikkia sellaisia ei ole tarpeen merkitä kalenteriin, mutta tällöin vastaava tietoisuus on rakennettava sekä hyväksyntä saatava muilla keinoin. Et voi olettaa, että itselläsi ja toisella on sama kulttuuri, uskonto tai perinteet – se on väkivaltaa!

Lehmolainen innovaatio juhlien päättymisen ja väliinjättämisen ilmoittamiseksi oli ulos jätetty lappu. Se on jopa toiminut, jos uskomme ilmoituksensa mukaan itsekin kylässä asuvaa YLE Joensuun Petri Karvista, joka käsitteli asiaa maanantain iltapäivälähetyksessä Kuopiossa istuneen juontaja Juhani Forsmanin kanssa.

Itse en ota mokomaa tosissani lainkaan. Joko kulkija osaa lukea itse? Vai toimivatko he päinvastoin niin kutsutusti vitsillä? Naapurissa kun on Joensuu – Lehmossa ei siis enää olla kaupungissa, muttei vielä maallakaan. Ovatko siellä yhä voimassa wanhat kylänsäännöt: kaikki tuntevat kaikki, kuri pidetään kotona ja töppäilyjä saa hävetä?

"Olisi kiva, jos olisi edes yksimielisyys juhlan olemassaolosta ja ajankohdasta, koska olettaa ei voi eikä saa."

Väitän sekoilun kertovan tasan päinvastaista; useimmat taitavat teeskennellä, selitellä sekä kerjätä huomiota puolestaan – parasta toivotaan tai pahinta pelätään. Vai kuinka muuten on selitettävissä, että joku somettaa eikä soita hätäkeskukseen, kun verovaroillaan ylläpidettyä suljettua julkista rakennusta sotketaan ulkoa?

Lehmolaiset eivät käsitä tai myönnä alueensa olevan yhteentörmäysvyöhykettä, jossa voi tulla vastaan kaikenlaisia työaikoja noudattavia ja vuorokausirytmejä eläviä kanssaihmisiä – jotkut eivät liioin osaa eivätkä haluakaan vaientaa ovikelloaan lepoajaksi. Ihminen on siis tunnettava, jotta tietää varmasti kuinka kanssaan toimitaan.

Ei kerro hyvää, jos Halloweenin vietosta tulee tälläinen jälkipyykki – on muun muassa heitelty kananmunia ja marjoja ulkoseiniin – siitä voisi myös enemmän kuin helposti tehdä rikosilmoituksen lievästä vahingonteosta tai alaikäiset tulla viedyksi kotiin poliisin kyydillä. Eikö kanssaihmistä siis osata vai tahdota ottaa huomioon?

"Lehmo on yhteentörmäysvyöhykettä. Halloweenin jälkipyykki ei kerro hyvää kyvystä ottaa kanssaihminen huomioon."

Huomioonottaminen, eli viimekädessä se ettei tahallaan loukkaa kanssaihmistään, on kaikkein olennaisin yhtenäiskulttuurin jälkeisen ajan yhteiskunnan koossapitävä voima. Ei saa olettaa eikä puhua toisen nimissä ilman tämän lupaa. Maailma muuttuu ja siinä on opittava elämään, koska muuten voi itseltäänkin päästä iso poru.

Sulatusuunista voi tällöin tulla helvetti, jossa vahvat sortavat heikkoja, ilmenee vihaa, tulee kostokierteitä ja tapahtuu jengiytymistä. Sieltä viisaat pakenevat; varakkaat puolestaan ostavat onnea alkaen elää tyystin erillisissä todellisuuksissa, koska he voivat. Mitähän luulet ”tavallisen ihmisen elämän” olevan silloin?

Oppi on saatava menemään perille viikonloppuna karkki-vai-kepponen -kierroksia tehneille lapsille ja myös niille ketkä häiritsivät sekä sotkivat. He joutuvat elämään tulevaisuuden yhteiskunnassa; tulkoon tästä sitten millainen tahansa. Minä ainakin toivon sen olevan elinkelpoinen paikka, jossa kaikki saavat olla omia itsejään.

"Mitähän luulet 'tavallisen ihmisen elämän' olevan silloin, jos kulttuurien sulatusuuni ylikuumenee muuttuen helvetiksi?"

Meidän perheessämme kekri unohtui yhdessä sukupolvessa, kun muutettiin länteen, asetuttiin kaupunkiin ja alettiin teolliseen työhön. En edes tiennyt mitä k-sana tarkoittaa ennenkuin nuoruudentoveri, jonka suku oli ollut kaupunkilainen jo pidemmän aikaa; pyysi suomennosta sen sisältäneestä tervehdyksestä Helsingin vaiheeni aikana.

Mitä juhlimista Etelä-Kontiolahden lähiössä rivitalossa asuvalla kahden palkkatöissä käyvän aikuisen lapsiperheellä on satokauden päättymisessä? Enempää se tuskin merkitsee silloinkaan, vaikka asuisi omakotitalossa, jonka pihassa ei kasvaa mitään kukkia kummempaa. Jos niitäkään. Maailma muuttuu.

Kaikki muutos ei aina ole hyvästä. Nehän nimittäin haalasivat tänne sen penteleen Black Fridayn, joka on pelkkä sisällötön turha kulutusjuhla. Siihenkin on enää vain 25 päivää jäljellä! Olisivat ennemmin apinoineet amerikkalaista perusoikeuskäsitystä eli esimerkiksi kaikkien oikeutta elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun.

Jatkuu täällä