Kaupan edunvalvonta vähättelee vartijoita

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taasko ne jauhavat ”yrityslähestymiskiellosta”? Kysymys on ollut kuollut suurinpiirtein parikymmentä vuotta eli siitä kun järjestyslaki säädettiin. Se on kaiku ajoilta, jolloin poistumiskäskyn noudattamattajättämisestä saatettiin rangaista kotirauhan rikkomisena ja näkyy yhä osin ilkivaltapykälän muotoilussa.

Näin minä näen YLE:n Otso Karhun jutun, jossa on vetoavana kärkenä tunteellinen kertomus kauppiaan arjesta; järkytytään omaisuudensuojan vähyydestä käytännössä, ja siitä mitä vapautensamenettänyt saattaa saada päähänsä tehdä. Onpa pääoman oikeus koskemattomuuteen sekä arvonsa lisäämiseen tärkeää yhteiskunnassamme!

Ensinnäkin; kauppias saattaa kokea hyvinkin kokea liikkeestään anastamisen henkilökohtaisena loukkauksena, minkä pitäisi varoittaa arvostelukykyistä olemaan sekaantumasta asiaan itse. On liian lähellä; puuttuu välineitä ja osaamista. Siitä ei hyvää seuraa, kun harkitsemattomasti jahdataan jotakuta ulkoiseen reaktioon asti.

"Taasko jauhetaan 'yrityslähestymiskiellosta'? Onpa pääoma tärkeä asia yhteiskunnassamme."  

Amatööri ei käsitä, että kiinniotto on voimakas stressitilanne, jonka turvallinen suorittaminen edellyttää välineitä, taitoja ja arviointikykyä. On ihan eri asia painaa konflikti-napista kuin väsyttämis-napista, mutta tämä ei missään tapauksessa ole koko elämän kestävä takuu, että aina saa mitä tilaa. Se on vasta lähtökohta.

Tarvittaessa tilanne täytyy kyetä ratkaisemaan tai muussa tapauksessa suoritukseen ei saa ikinä lähteäkään. Ratkaisuista äärimmäiset saattavat tietää valojen sammuttamista kiinniotettavalta tai tämän kytkemistä johonkin kiinteään esteeseen, mutta toimenpide on myös voitava keskeyttää, jos se on johtamassa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Oikea katuelukka voi sanoa mitä tahansa, jos luulee näin saavansa haluamansa. Mutta; aivan yhtälailla, hänen elämänsä kokonaisvaltainen surkeus voi yhdistettynä terveydentilaan, persoonallisuuteen ja kiihtyneisyyteen johtaa kohtalokkaaseen uhittelukierteeseen, minkä lopussa voi hyvinkin sattua henkilövahinko.

"Kiinniotto on voimakas stressitilanne, johon ei saa alkaakaan ellei pysty ratkaisemaan sitä turvallisesti."  

Jälleen kerran, mitä ihmettä kauppiaan kaltainen omistavaan luokkaan kuuluva siviili luulee tekevänsä tuollaisessa tilanteessa? Sitä emme saa tietää, koska YLE:n Otso Karhu ei asiaa kysynyt ja ongelma se ei ollut julkaisupäätöksen tehneellekään, näemmä. Ei mahtunut julkisen palvelun moniäänisyyteen; syystäkinkö, ehkä?

Näin ajattelen, koska aivopieru:”Kaupan liiton Kuljukka-Rabbin mukaan Suomessa myymäläkohtaisen määräaikaisen porttikiellon antaminen ei ole lain mukaan mahdollista. Henkilökunta tai vartija voi yrittää kehottaa häirikköä poistumaan, tai poliisi voi poistaa häiriöasiakkaan kaupasta häiritsevän tilanteen jälkeen.”

Jösses mitä arkista pikkutyperyyttä juridisoivaa auktoriteettiuskoista roskapuhetta. On 40 vuotta sitten oikeudellisesti lopullisesti ratkaisu itsestäänselvyys, että asiaton ja häiritsevä voidaan määrätä poistumaan, sekä poistaa voimaa käyttäen. Tämä johtopäätös on niin monessa lakimuutoksessa kestänyt, ettei siitä enää keskustella.

"Jösses mitä arkisen pikkutyperyyden juridisoimista. Poistamisoikeus on itsestäänselvyys, josta ei keskustella."  

Moinen aivan umpityperä hölöhölö olisi julkaisukelvotonta myytinkylvämistä, jos päästänyt puhenainen ei taas vaihteeksi jauhaisi sitä-ja-samaa-vanhaa; nyt porttikiellon nimikkeellä. Porttikielto, joka oli Suomessa olemassa vain huveissa ja anniskelupaikoissa; on muuten ollut poissa laista jo kohta 25 vuotta.

Maailma nimittäin muuttui. Ei katsottu enää olevan julkisen vallan asia määrätä kenenkään elämästä näin yksityiskohtaisesti ja kajoten; ongelmatapausten pois yleisöstä seulominen kuului siitä lähtien turvallisuushenkilöstön tehtäviin. Mutta toistuvasti tästä siitä huolimatta keskustellaan, minkätähden?

Pitäisihän ymmärtää, että pääomaehtoisessakaan yhteiskunnassa ei voi yksityisen rahan suojelemiseksi tehdä mitä tahansa. Tämä keskustelu on vanhentunut, tarkoitukseton ja muutoinkin ylilyönti – Suomessa ei anneta ”luvattoman oleskelun varoituksia”, joita rikkonut ”pidätetään”. Me emme vain ole sellainen maa.

"Moinen umpityperä hölöhölö olisi julkaisukelvottomuus, jos samalla ei tavoiteltaisi porttikiellon paluuta."  

On tämä edunvalvontaviestintä ainakin kiehtovasti kehystetty. Oikein kaksi valtakunnan pääsarjan turvajehua kertoi kiristyvästä tilanteesta verkostoissaan uhkakuvaa luoden ja ongelmaa pohjustaen. Sitä minä tässä bloggaan, että minkä hiton takia moisessa – lähtöjään asiallisessa asiassa – piti taas tehdä vartijasta vitsin kohde?

Ilmeisesti 50 vuoden historia, joka yksityisillä turvallisuuspalveluilla ja vähittäiskaupalla oli Suomessa; on uudelleenarvioitava. Viimemainittu sieti ulkoista valvontaa, koska kaupungistumisen, perinteisen yhteisöllisyyden murtumisen sekä toimintamallien muutoksen yhteisvaikutuksessa oli pakko. Yllätyskö? No ei.

Kaupan, turvafirman sekä vartijan ja järjestyksenvalvojan suhteet perustuvat vaihdantaan – luonnollisesti itseään vahvemmaksi luuleva yrittää aina jotenkin vedättää sellaisessa. Mutta nyt kyllä – ei menty vain liian pitkälle – tehtiin suorastaan törkeys. Kiellettiin selvä lain sana. Tässä koetellussa suhteessa se on uusi pohjanoteeraus.