Ikuista on vain joidenkuiden haluttomuus kasvaa aikuiseksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, ettei ennenvanhaan ollut juomasekoituksia? Väärin.
Silloin ne eivät kelvanneet minulle, koska oli paremmat eväät, mutta Reservinsivarin
loppusodan julkkari-iltaa varten ostin piruuttani pari purkkia niin kutsutusti juhlan
kunniaksi. Enpä saata sanoa, että olisin jäänyt mistään paitsi "nuorena".

En ole suuremmin vaikuttunut perenniaalisuudesta; pidän sitä kummallisena sanan taakse piiloon menemisenä, parempansa esittämisenä ja nuorison kosiskeluna. Yhtä ikä ei vielä ole saanut kiinni – nauti, jos tämä on elämys eikä kärsimys – sitä ei kestä loputtomasti. Toinen vieressä vanheni ennenaikojaan.

Ihmisen ei pitäisi jossitella, mutkutella eikä sitkutella; tämä tapa saa näet hänet pakenemaan kysymyksenasettelua, joka on vanha kuin Tyyneyden rukous konsanaan. Onko edessä oleva tilanne hyväksyttävä vai muutettava, sekä mistä sen tietää. En väitä, että vastaus on sen paremmin helppo kuin riskitönkään saavuttaa.

Miltä tuntuu tehdä työtä, jossa olet vain loppuun käytettävä resurssi ja sitten ylijäämää, tarpeettomuus tai pahimmillaan jopa pelkkä poisheitettävä jäte? Eipä ihme, että kaikensortin lohduttautuminen tunnelmoiden eli unelmoiden, sekä muut aikaa tuhlaavat korviketoiminnot ovat niin kovin suosittuja. Unelmoi harkiten!

"Yksi on vanhennut ennenaikojaan; toista taas ikä ei vielä ole saanut kiinni. Siinä kyllin perenniaalisuutta kullekin."

Ihminen keksii itsensä uudelleen – ystävätön ja pahimmillaan suorastaan kaltoinkohdeltu kakara alkaa pikkuvanhaksi – määritelmiä pakoileva hieman vanhempi yksilö taas itsemäärittelee itsensä muulla mielekkäällä tavalla. Kumpikin haluaa olla luullakseen cool, mutta lopputulos jää nähtäväksi todellisuuskosketuksen hetkeen. 

Tulisi siis älytä, että vaikka on kova tappelemaan, pitäisi riidat jättää haastamatta. Tai olipa kuinka nopea hyvänsä lukemaan tilanteita ja ihmisiä – on oltava manipuloimatta. Ei ole asiasi riistää kenenkään turvallisuutta tai koskemattomuutta – jokainen on vapaa olemaan tyhmä ja tekemään virheitä, omilla päätöksillään.

Mitä tarkoittaa uteliaisuus? Mihin ymmärtämisellä pyritään? Vailla voimaa, valtaa ja rahaa oleva saattaa vedättää niitä saanutta kuinka paljon tahansa – väitetty ystävä taas saattaa todellisuudessa olla vasikka, urantekijä tai pahimmillaan jopa täysin kylmäsydäminen saalistaja. Voima, valta ja raha eivät liioin tee kenestäkään pyhimystä.

"Mitä tarkoittaa uteliaisuus? Mitä pyritään ymmärtämään? Molempaan suuntaan voi vedättää eikä ystävyyskään ole aina aitoa."

Kyllä minä siis näen perennialisuudeksi kutsutun itsebrändäyksen lähinnä jonkunlaiseksi erikoisuudentavoitteluksi tai haluttomuudeksi kasvaa aikuiseksi. Elämä on moninaista ja monimuotoista. Jokainen on joskus pihalla, sopimaton, sopeutumaton, vaikeuksissa tai toisinaan vieras niin itselleen kuin ajalleenkin. 

Ei siihen kuole, jos kertausharjoituksessa katsoo itseään sotilaskodin vessan peilistä 30-vuotispäivänään kokien haikeutta ja vieraudentunnetta. Samaan aikaan kun kouluaikaiset kaverit valmistuvat korkea-asteelta, etenevät urillaan, saavat lapsia sekä rakentavat unelmiensa taloa. Tunne on uusi, koskei ole ennen ollut tässä tilanteessa.

Niinikään; virkajonossa seisova viisikymppinen pitkäaikainen sijainen oppii kyllä päästämään irti sekä rentoutumaan – asemansa menettämisen pelko ei ole pysyvä olotila. Entinen vertainen se siinä vain orientoituu keskiluokkaan – älä naura päin naamaa tai lauo kohtuuttomuuksia – on ensin eksyttävä tai ei ikinä löydä perillekään.

"Elämä on monimuotoista. Välillä sitä vain on pihalla, sopimaton, sopeutumaton, vaikeuksissa ja itselleen tai ajalle vieras."

Kaikessa huvittavuudessaan; puhujan teräviksi mainitsemien eteläsavolaisjuristien hautaanmeno liki vuodessa eläköitymisestä on kuin solzhenitsyniläisyys Gulagin saariston pojista siviilissä – siksi jotkut puhuvat leimautumisesta ja tapa-siitä-ynnä-tästä. Elämä kun on arvaamatonta ja ihminen selittelee aina jonkinverran.

Konna ja viiden tutkinnon mies pitävät siis samaa paskapuhetta, vaikka yksi on syystäkin kohta sulkeutuvan kopin oven väärällä puolella, kun toinen odottaa asiointiaan yleisötilojen käytäväpenkillä. Ei, kolmas ei ollut unohtanut lataushäiriö-Browningin kylkinumeroa eikä yövartijan edustustilaillallisessakaan ole mitään irvimistä.

Suurten ikäluokkien edessä häämöttävän kahdeksankymppistymisen myötä on kaiketi vain keksitty yksi uusi erikoinen puhekäytänne lisää, koska ikä on muka juuri nyt pinnalla oleva aihe. No, eläväthän ihmiset tänään pidempään ja ovat terveempiä kuin koskaan, mutta entä sitten? Tyhmä on yhä tyhmää.