Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!

Yksityisen turvallisuusalan ajankohtaisskandaali on elänyt kyllin monta päivää, jotta kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä sille pitäisi tehdä. Onhan jokainen toimittajakin heti turvallisuuden erikoistoimittaja, jos t-sana vain on otsikoissa.

Paras vitsi ensin:"Pienistä alalla kaivattavista muutoksista Heikkinen mainitsee esimerkiksi tummista aurinkolaseista luopumisen. Kohtaaminen on luontevampaa silmien näkyessä."

😃 😃 😃

Hohhoh. Hyvät naurut kelpaavat aina, koska elämä on yleensäottaen ikävää, tylsää ja arjenharmaata. Mutta sitten asiaan.

"Kaikista ovista ja ikkunoista alkaa tulvia omatekoisia asiantuntijoita selittämään mistä on kyse, sekä mitä pitäisi tehdä."

Kerro jotain uutta! Tuo aurinkolasijuttu, sormella rintaan tökkiminen sekä tupakansavun silmiin puhaltaminen on 30 vuotta vanhaa asiaa, mikä tiedettiin jo aikanaan minun järjestysmieskurssillanikin(tahallinen korostus havainnollistamissyistä). Ja siviileille tiedoksi: opetettiin ettei näin saa tehdä.

Opin muuten kehittivät poliisin silloiselta nimeltään oto-kouluttajat, jotka ovat nykyään ihan vain voimankäyttökouluttajia. Siitä se meni silloisiin kihlakuntiin, joissa oli omat tulisielunsa; he olivat innostuneita Hokutoryu ju-jutsusta ja pitivät ontelovinyyliä(se on yhdensortin pamppu) ylivertaisena voimankäyttövälineenä.

Niin että montako vuotta haastatellulla Anssi Heikkisellä sitä kokemusta oli, mikä hänen kelpoisuutensa täsmällisesti ottaen on ja minkäkokoinen tekijä XAMK on turvallisuusalalla? Anteeksi vaan, mutta on pakko kysyä, koska moinen aivopierun luokkaa oleva repliikki kyseenalaistaa kaiken mitä hän yrittää esittää.

"Aurinkolasien, sormella tökkimisen sekä tupakansavun silmiin puhaltamisen kielto ovat 30 vuotta vanhaa asiaa."

Jos työskentelee ulkona ympäri vuoden, on syytä olla olemassa myös aurinkolasit, joita käytetään sään pakottaessa aina kun niiden käyttämättäjättäminen on isompi työympäristöepäkohta kuin käyttäminen. Tietenkään näin ei tehdä silloin, kun pitää nähdä tarkkaan, lukea dokumentteja tai kohdata ja toisinaan hallitakin ihmisiä.

On siis pakko huomauttaa, että tämä äijä on taas yksi "nojatuolikommodori", joita löytyy mediaan aina, kun jossain rähistään – kaikki on kunnossa, kunhan vain saa laillisesti käyttää sotilaspukua, johon mahtuu yhä sisälle. Ja tottakai jokainen toimittajakin heittäytyy turvallisuussellaiseksi, jos se on sinä päivänä otsikoissa.

Ai mistä tiedän? No; siitä, kun amkkilehtori ei edes tiedä historiallisen järjestysmieskurssin olevan noin 60-vuotias keksintö, jonka syntysyy on rajallisten valtuuksien opettaminen. Moisen kerta kerralta pidentyneen, mutta sisäisesti kolme pykälää ja viisi temppua -aikaa elävän kurssin kutsuminen ammattiopiksi on vitsi.

"Tämä äijä on nojatuolikommodori, joita löytyy aina, kun jossain rähistään. Pääasia on sotilaspuku, johon yhä mahtuu."

Mutta se ei liioin oikeuta työväenluokan niskaan syljeskelyä, koska he eivät itse olisi pystyneet olojaan parantamaan. Sellaista ei tapahtuisi edes kypsässä sosialistisessa yhteiskunnassa, koska siellä tehtävää hoitaisivat miliisin tai poliisin apujoukot, joille piiri- eli kaupunginosavaltuutettu pitäisi joskus oppitunnin ennen palvelukseen menoa.

Katsotaanpa miten tämä homma meni Suomessa. Aluksi oltiin ylimääräisiä konstaapeleita kaikella mitä määrääjä soi ja varastot pystyivät jakamaan. Sitten muututtiin järjestysmiehiksi, mutta varustaminen oli itsensä sekä hallussapitoluvan myöntäjän välinen asia. Jos sitä tavaraa ylipäätään silloin edes säänneltiin jotenkin.

Tämän jälkeen valtuudet rajautuivat huomattavasti, mutta kurssinkäynti oli yhä kortinmyöntäjän harkinnassa. Sitten tulivat valtakunnallisesti yhtenäinen tuntimäärä, opetussisältö ja lopulta peräti ihan kouluttajakoulutuksen käyneet kurssin pitäjät. Vasta aivan viime vaiheessa tietyt julkistilan vartijat muuttuivat järjestyksenvalvojiksi.

"Se ei oikeuta työväenluokan niskaan syljeskelyä, koska he eivät itse olisi pystyneet olojaan parantamaan."

Minä ainakaan en ota enää uskoakseni, että lehtori Heikkinen tarkoittaa parantaa asioita. Mitä sellaista hän muka YLE:n haastattelussa sanoi, jonka voisi ottaa parempiin yksityisiin turvallisuuspalveluihin tähtäävän yhteiskunnallisen keskustelun pohjaksi? Ei aloitteen aloitetta vaan pelkkää osoittelevaa nokkimista.

Mutta niinhän ne huuhaat aina tekevät. Osoittelevat sormella kaikkein ilmeisimpiä, ja jos eivät niitä löydä, sitten ongelmat keksitään. Tarinoivat tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi. Ikäänkuin yksityisen turvallisuusalan työntekijät muka tarvitsisivat osakseen lisää halveksuntaa; nyt he ovat pohjalla sekä tietävät sen kyllä itsekin.

No, hyvinpä korkealla eivät ole koskaan olleetkaan – senpuoleen. Ainahan sitä voi kaikenlaista haaveilla, mutta sadan vuoden totuus on, että puheet ovat puheita. Joskus hupaillaan tieten, toisinaan ei haluta maksaa eikä nähdä vaivaa tehdäkseen, kolmas kampataan sekä ajetaan ulos ja neljäs siirtyy kaikessa hiljaisuudessa toisiin tehtäviin.

Siispä. Pasila: soittakaa nojatuolikommodorien marssi!