X-arkiston juttuja

Ajatus alkoi itää, kun Hesarin toimittajan kummalliset verkostoitumiset ja toiminta Tiedustelulaitoksen jutussa tulivat julkiseen tietoon. Aihe on vaikea, koska se ei yksin kiusaannuta osallisia, mutta käsittelyä rasittavat myös muiden alallaolijoiden omakehun ja vahingonilon painolasti. Mieluiten vaiettaisiin.

Eikö muka? Olisittepa kuulleet YLE:n Tuomas Rimpiläisen retostamassa lähdesuojalla Uutispodcastissa. Huh-Huh. On nimittäin pakko kuitata takaisin, että oletko ihan varma, koska ei niin kovin kauan sitten talonne tapa oli lopettaa lähteiden suojelu sillä sekunnilla, kun jutun vuoksi joudutaan oikeussaliin.

Aivan yhtälailla, kun olin viimeksi valtakunnanverkon eetterimedian lähetyksessä vähänvaille parikymmentä vuotta sitten; tuolloin juontajana toiminut nykyinen liikenneministeri preppasi meitä tekohauskaan ja mukaspontaaniin loppusanailuun. ”Koettakaa tölväistä Hesaria, jos vaan voitte”, hän sanoi meille, vierailleen.

"Hesarin toimittajan verkostoitumiset ja toiminta toivat mieleen X-arkiston asiat, joista mielellään vaiettaisiin."

Pitää siis ymmärtää, että nyt puhutaan jostain, jossa kaikki joko ajavat omaa tai heitä käytetään – niin tietoisesti kuin tiedostamattaankin – ajamaan jonkun muun etua. Tunnistatko ne ja ovatko niin päämäärät kuin keinotkin hyväksyttäviä? Mieti sitä etukäteen, koska kohta joku jo sähisee korvaasi jotain ”kilpailijoidensa pyrkimyksistä”.

Voitko luottaa kaikkiin edes oman talon sisällä? Pitäisi nimittäin ymmärtää, että lähdesuojan ja julkaisemattoman aineiston pyhyys eivät aina ole itsestäänselvyyksiä kaikille sellaisillekaan, jotka liikkuvat jo saattamatta sekä keillä on myös pääsy talon koneille. Kaikki eivät liioin todellakaan ala toimittajiksi oikeista syistä.

Vaikuttiko homma siistiltä populäärikulttuurissa? Pitikö keksiä joku korkeakouluala, että vaikuttaisi sopeutuneelta piireissään? Vai mennäänkö peräti pakoon jotain joko ympäristössään tai omassa sisimmässään? Muitakin mätämunatarinoita epäilemättä on; älä luulekaan kaiken tulleen jo tässä sanotuksi. Jokaisella on aina joku selitys.

"Joko ajat omaa tai toisen etua. Tunnistatko ne ja hyväksytkö niin edut päämäärinä kuin tavoittelukeinotkin?"

Yhdet ymmärtävät asian ja keksivät muita hommia joko lähialoilla tai vaihtavat maisemaa totaalisesti. Toisen määräaikaisuutta ei jatketa sekä kolmas saneerattiin pihalle takavuosina tutuiksi käyneissä yt-neuvotteluissa jostain aivan muusta syystä. Mutta moni jäi yhä paikoilleen, luullevat häntä vielä hyväksi tyypiksikin.

Sitten on vallankäytön pimeä puoli eli ne, jotka luulevat keksineensä journalismin tai omistavansa sen. Mietipä miltä tuntuu, kun joku soittelee instansseihin haitatakseen pyrkimyksiäsi tai yllyttää niiden johtajia käymään kimppuusi? Juuri kukaan ei puhu siitä tuoreeltaan suoraan sille, jota asia varsinaisesti koskee. Voi jutunaiheparkoja.

Saat myös oppia, että journalistit eivät todellakaan toivota tervetulleeksi ammattiin, iloitse toisen skuupista tai puolusta ammattikunnankaan etua pyyteettömästi. Huomaat yhdellä olevan ihan omat sääntönsä, toisen pitävän sinua pelkkänä yksilöshow'nsa haittaajana ja kolmannen kuvittelevansa itseään virheettömäksi.

"Vallankäytön pimeä puoli on, että jotkut kuvittelevat keksineensä journalismin tai omistavansa sen yksinoikeudella."

Tänään suomalainen journalismi saattaa ehkä olla jokseenkin toimihenkilöistynyttä sekä näyttöpäätettä toljottavaa, mutta missään oikeasti tärkeässä asiassa se ei nyt ole rohkeampi kuin ennenkään. Enää ei ehkä sanota n-sanaa, mutta tietyt perustotuudet ammattiin pyrkimisestä ja siinä olemisesta muuttuivat loppujenlopuksi aika vähän.

Vallanpitäjien lisäksi lukuisat niin kutsutut tavallisetkin ihmiset haikaavat mennyttä. Kun mainokset seurasivat hyvää juttua, kestitseminen takasi suopeuden ja esivaltaa kunnioitettiin. Maailmassa saattoi myös olla kaikenlaista, mutta joko siitä vaiettiin tai puhuttiin vain vähän sekä tuolloinkin aina vastaanottajan ennakkoluuloihin sopivasti.

Tämä harkinta- ja päätöksentekokykyä edellyttävä itsenäinen tietotyö ei todellakaan ole kaikille. Tietenkin sillä on omat pimeät sekä vaietut puolensa siinä kuin kaikilla – miksi heittäytyä naurettavaksi – väittää, ettei muka olisi. Oma puolensa on syytäkin pitää, koska olet aika höpsöliini, jos oletat kenenkään toisen tekevän sen puolestasi.