Rattiraivopostaus

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos sinulle pitää erikseen sanoa, että tämä on kuvituskuva
satunnaisesta liikennevalvontatarkastuksesta, jonka syytä tai lopputulosta en
tunne, eikä se liity tekstin sisältöön mitenkään; no, nytpä sitten senkin tein.

Minä ymmärrän rattiraivolla tahallista häiriköintiä tai onnettomuusvaaran aiheuttamista. Akuutisti tärkeintä on, että pahin ei tapahdu: hiljennä, väistä sekä jousta oikeuksistasi tarpeen mukaan. Tiedän; on tämä sikamaista, mutta muista että hautausmaat ovat täynnä voittamattomia ja erehtymättömiä ihmisiä.

Jos sikailija jää itse teon jälkeen paikanpäälle esiintymään/huomiota kerjäämään, ei tule jälkeenpäin kysellä Facessa tunnistetietoja ja todistajia; on soitettava heti hätäkeskukseen. Tällöin kaikki yksilöintitiedot ovat hyödyksi, mutta pääasia on saada ammattilaiset hoitamaan asiaa. Mistä he sen ilmoittamatta tietäisivät?

Erityisen vakavasti varoitan kouluttamattomia, valtuudettomia, välineettömiä ja ilman riittävää henkilöylivoimaa olevia kaikensortin ojentamisesta sekä perustelujen kysymään menemisestä. Kukaan ei takaa, että mitä sellaista tehtäessä tapahtuu. On maltettava mielensä, koska rattiraivoajan tarkoitusperät ovat tuntemattomat.

"Rattiraivo on sikamaista, tiedän, mutta tärkeintä on silti ettei onnettomuutta tapahdu ja pahin vältetään."

Ne saattavat paeta, nauttia omalla häiriintyneellä tavallaan "saamastaan huomiosta" tai huvikseen kokeilevat kuinka pitkälle saavat lähestymistä yrittävän provosoitua – seurauksista piittaamatta. Pahimmillaan käteen siis arpoutuu v-keikka/väärä numero ja koettelemuksestasi tulee pian uutisaihe.

Jos tällä ylipäätään on ajokortti, tulet huomaamaan ettei se oikeasti takaa haltijastaan juuri mitään. Sairaita, häiriintyneitä, riippuvaisia, kielteisiä poikkeuspersoonia, taparikollisia sekä tieskeitä muita marginaalihahmoja kulkee havaitsemattomina ja vapaina paikoin paljonkin. Eikä niiden kanssa pidä leikitellä. Usko huviksesi, kun sanon.

Ylipäätään, auton ovet kannattaa pitää lukossa silloinkin, vaikka on itse sisällä. Mikäli joku lähestyy, hänen asiaansa tiedustellaan avaamalla sivuikkunaa vain kahden sormenleveyden verran; paitsi, jos tulija on tuttu ja olet varma hänen aikomustensa rauhanomaisuudesta. Tai lyhyt asiointitarve tilapäisesti toisin vaatii.

"Ajokortti ei takaa juuri mitään. Havaitsemattomana ja vapaana kulkee paljon tiesmitä marginaalihahmoja."

Jos kuitenkin harkitsee oikeaksi tulla kertomaan asiastaan someen, on suositeltavaa ottaa havainnot yksityisviestinä, estää julkinen kommentointi sekä poistaa postaus tarkoituksensa saavuttamisen jälkeen. Kyllä; ikäviä tai toisinaan suorastaan pahojakin asioita tapahtuu, mutta on silti vältettävä lietsomasta pelkoja ja hysteriaa.

Myös "turhat keskustelut" ovat haitallisia. Niihin osallistujat näet helposti levittävät myyttejä, antavat huonoja ohjeita, arvailevat ja muutenkin pääasiassa harjoittavat niin sanottua henkistä taukoliikuntaa – tarkoituksenmukaisen asiainhoidon kustannuksella. Juuri tuo asioidenhoito on ollut tärkeä ohjenuora elämässäni. Siksi kirjoitan.

Ylläkäyvä on itsestäänselvää sille, joka laillani oli joskus siellä itsekin. Ajatusteni txt-muotoisen ensiversion kehittelin, kun haksahdin osallistumaan siviilien somekeskusteluun, jonka sisältö jätti kyllä aika paljon toivomisen varaa. Samalla selvisi, että vaikka olen entinen; siviilit eivät silti nyt ymmärrä minua yhtään enempää.

"Jos tulee someen kokemuksineen, on kielteisten seurausten vuoksi vältettävä niin kutsuttua henkistä taukoliikuntaa."

Maailmankuvamme eivät yksinkertaisesti kohtaa. Olen kaiketi viimeinkin sopivassa iässä ja kyllin kokenut; havaitsen sekä tunnistan vaan en silti enää suutu siitä. Olemme erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet – siviilillä on oikeus tunteisiinsa – minulla on yhtä suuri oikeus todeta, etten ole syyllistänyt tai pelotellutkaan häntä.

Muu on hukkaanheitettyä aikaa ja energiaa; toimintaa, mikä ei johda yhtään mihinkään. Se vain on niin, että yhden minäkäsitys on elää kommunikoidakseen sekä ollakseen vuorovaikutuksessa; toisen minäkäsitys on kommunikoida sekä olla vuorovaikutuksessa elääkseen. Lähtökohta näkyy ihmiskäsityksessä, mutta ei vielä tee siitä mustavalkoista.

No, sitten soitat itse hätänumeroon. Siellä joku Petosen Kolleken käynyt luuripässi tinkaa samaa asiaa monta kertaa peräkkäin eri tavoin; luulee jo tietävänsä ja arvailee asiaa muka salailtavan. Sikäli, kun ei keskeytä kysyäkseen jotain itsestäänselvyyttä, koska turhautui joutuessaan vastaanottamaan valmiin tilannekuvan saneluna. Hah-haa.

Jatkuu täällä