Nuorisonmielistelysuoran mätä mopomiitti

(Kuva: Jari Kähkönen) Aika humoristista selittää moot-
toripajasta kunnassa, jonka nuorisotilat eivät edes ole
auki kuin pari tuntia parina päivänä viikosta.

Vanhusbookissa pohdittiin Kontiolahden moposuoraa, mutta jostain kumman syystä – vähän niinkuin pääsiäisen ampumaratakellariperseilystäkin – keskustelunalku vain otti ja hävisi. Sääli. Useampien olisi näet ollut hyvä lukea Liikenneturvan kriittiset moposuorakannanotot(1,2).

Mutta mitä näinkään paikallislehtitorstaina Pielisjokiseudussa? Toisinaan päätoimittajaksikin mainitun Suvi Palosaaren kokosivun jutun, joka hän muka paljasti ongelman sekä taustoitti sen kunnan nuorisotyöntekijän asiantuntemuksella. Vai vielä nimettömänä pysyttelevä kontiolahtelainen toteaa? Hah-hah-haa. Haisee!

Siellä Uurossa sijatsevalla moposuorallahan oli järjestetty mopomiiti, jossa ei tietenkään ollut sääntöjä, vastuuhenkilöitä eikä etenkään järjestyksenvalvojia – ja sen oli lopputulos näköinenkin. Jutun ainoa nimihaastateltava, nuoriso-ohjaaja Anita Luhanko-Tallus vielä paljasti sotkemisen lisäksi tapahtuneen ”pöllimistäkin”.

"Vanhusbookissa pohdittiin Uuron moposuoraa, mutta jostain kumman syystä keskustelu vain otti ja hävisi."  

Minä olen kyllästynyt korkea-asteella koulutettuihin julkisen sektorin palkansaajiin. Koska a) mikään ei ikinä kuulu heidän tehtäviinsä, jos he eivät niin halua b) he eivät ikinä tiedä mistään pahasta, jos eivät kerro siitä ensimmäisinä ”asiantuntijoina” c) tapahtui mitä tapahtui, niin aina antakaa heidän toiminnolleen lisää rahaa.

Lähes yhtä kyllästynyt olen karjalaisnuoriin, joiden kasvattamattomuus, uhmakkuus ja huomionkipeys ylittää kohtuuden rajan. Tätä älköön nyt väärinymmärrettäkö, koska en uhkaa ketään väkivallalla; mutta pakko on kysyä, että jos nämä ihmisen erauspennut ovat näin työläitä – miksi niitä ei metsästetä?

Täkäläiset vallanpitäjät taas ovat kapeakatseisen ahneita lasten ja nuorten vihaajia. Heidän rajallisissa mielissään tuo väestönosa vain kulkee mukana siinä jossain sivussa – aiheuttamatta kustannuksia tai häpeää aikuisille, jotka hoitavat yritystoiminnan ja elinvoimaisuuden kaltaisia niin kutsuttuja tärkeitä asioita.

"Olen aika perusteellisesti kyllästynyt niin täkäläisiin julkisen sektorin palkansaajiin, nuoriin kuin vallanpitäjiinkin."   

Niinpäniin. On turhankin sopivaa tälläisiin oloihin, että nuoret ovat haluavinaan oman paikan, jossa olisi kaikki heidän siellä viihtyäkseen vaan ei yhtään aikuista valvomassa. Liperissä toivottiin penkkejä, katosta ja roskiksia – näin luin Kotiseutu-uutisten K-13 teemaillassa keskustellun. Kontiolahteen taas tehtiin moposuora.

On tuskin ihme, että mädässä mopomiitissä ei pysytty alueella ja käyttäydytty asiallisesti. Tietenkin syntyi myös ”lieveilmiöitä”; välittömään läheisyyteen kokoontui kuppikuntia, joissa tyhmyys tiivistyi sekä tapahtui jälkikäteistä selvittelyä vaativia asioita. Kuka heitä olisi muka siellä ohjannut tai edes valvonut ja estänyt?

Luhanko-Tallus paljasti Palosaarelle nuorten jopa aiemmin pitäneen moposuoralla nuotiota; väitti tosin tavan loppuneen, kun suosikkilevike siirrettiin näkyvämpään paikkaan. Hienoa! Metsäpalohan ratkaisisikin kaiken, mutta turhan lopullisesti ja arvaamattomasti – tämä älköön siis muuttuko itseääntoteuttavaksi ennusteeksi.

 "On turhankin sopivaa, että nuoret haluavat paikan, jossa viihtyä vaan ei yhtään aikuista sinne heitä valvomaan."

Minusta Uuro onkin pelkkä nuorisonmielistelysuora eli lelu, joka on liian syrjässä, rakenteellisesti vääränmallinen eli kaarre eikä suora sekä sieltä puuttuu myös nuorisotyö. Siksi olikin hupaisaa lukea Kirkkotiestä, että tänäkin syksynä Joensuun seurakuntayhtymä tarjoaa ohjattua nuorten moottoripajatoimintaa kahdesti viikossa.

Minä en ainakaan enää ota asiaa puheeksi kertaakaan. Pari vuotta sitten erehdyin tekemään sen kesäisessä päristely- ja kännykälläosoittelukeskustelussa, mutta petyin pahemman kerran vastakaikuun. Siis olet ihan oikeasti tosissasi väittämässä, että minä muka olen vaatinut nuorisotilassa sisällä saatavan ajaa mopolla? Typerys.

Eikö riitä? No, puhutaanko sitten Keskuskadulla vielä tuolloin olleen Osuuspankin automaattitilan jatkuvasta sotkemisesta. Vai sitä edeltäneestä Mönnin kylätalon WC-rakennuksen palosta, joka aiheutui niin kovasta tylsyydestä, että jopa hengailu sytytellen paperia palamaan teräksiseen pisuaariin kelpasi. Teillä tosiaan on ongelma.

"Uuro on pelkkä nuorisonmielistelysuora; lelu, joka on liian syrjässä, vääränmallinen ja sieltä puuttuu myös nuorisotyö."  

Mutta kun kanssanne ei voi keskustella. Jos joku sanoo ongelman ääneen, te hyökkäätte joukolla hänen kimppuunsa syytellen ilkeydestä, oman pesän likaamisesta, vihjaillen, nimitellen sekä arvaillen motiiveja. Tämä on nähty niin monta kertaa niin monessa tilanteessa, että jo siitä kirjoittaminenkin tympäisee.

Niinkö? Luhanko-Tallushan sanoi moottorihallin tarpeen ääneen Pielisjokiseudun haastattelussa. Mutta kun siinä samalla hän kätevästi vähätteli Liikenneturvan moposuorakritiikin pois ja myös sujuvasti ehdotteli nuorisopalveluiden määrärahojen – eiku siis resurssienpas – lisäämistä. Hah. Puhu omaan narureppuusi tai sivulaukkuusi!

Pitäisikö tuntea myötätuntoa? Olla ihan liekeissä kamppailemassa rahasta sekä vaikutusvallasta niin välinpitämättömän kuntajohdon, jyrääjäinsinöörien kuin seitsemänkympin ja seniliteetin välissä olevien poliitikkojenkin kanssa. Ei nappaa. Minä en juokse kenenkään asialla ilmaiseksi – en vähässä enkä paljossa.

 "Ei teidän kanssanne voi keskustella. Jos joku sanoo ongelman ääneen, hyökkäätte joukolla hänen kimppuunsa."

Paras tai pahin aivopieru viimeksi. Kontiolahden kunnan nuoriso-ohjaaja Anita Luhanko-Tallus neuvoi Suvi Palosaaren Pielisjokiseudun jutussa keskustelemaan nuorten kanssa huutamatta, jos he häiritsevät. Ihan totta? Niinno; sopiihan se vallitsevaan todellisuuteen – onhan lapsen alistaminen ja kurittaminen ollut laissa kielletty jo kauan.

Vaan mahtaa näin kyllä syntyä yksi oikea ajatusten Pielinen, jottemmä paremmin sano. Tuo roolin vetäminen sekä jatkuva huomionkipeä jaloissapyöriminen – vai sanoisinko sittenkin vain käytöstapojen täydellinen puuttuminen – koettelee hermoja. Yhden edessä perseillään, toista mielistellään ja kolmatta pokkuroidaan peloissaan.

Lapsella on itseisarvo ja perus- sekä ihmisoikeudet, mutta niillä saa vain syntyä ja olla olemassa. Se tarkoittaa, että kenenkään ei ole pakko katsoa, tervehtiä, suostua puhumaan, tutustua eikä varsinkaan olla sinun kaverisi. Vastavuoroisuus, pentu – kukaan ei ihmissuhteessa tee yli 50%:tia puolestasi. Tajua edes tämä vähä.

Ja nehän olivat siellä taas, käyttäytyen kuten odottaa sopii

Tätäkö odotat?