Asiaa kirjaston valoista tai vähän niiden vierestäkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Karjalaiset ovat suupalttia heimoa. Kaikkein eniten he rakastavat koirana olemista, jossa toisen – mieluiten viranomaisen tai suuryrityksen, mutta periaatteessa kuka tahansa käy – asioista räkytetään huvikseen. Päämäärä on saada nauraa, kun kohteeksiotettu juoksee tyhjäntakia.

Moniko muka liikkuu tällä kylällä niin usein kaikkina vuorokaudenaikoina, että voi tehdä yleistyksiä yhtään mistään aina -sanaa käyttäen? Kuule; jo Karl Popper tiesi ihmisellä voivan olla muistivihko täynnä havaintoja, mutta silti kaikki niistä olivat täysin arvottomia, koska kirjaajansa ei vielä edes ymmärtänyt tiedon käsitettä oikein.

Vai tarkoitatko ehkä strindbergiläisyleistystä, jossa kuninkaallisen hovimuusikon kotona pidettiin 30 päivänä ryyppäjäisiä ynnä muuta tuhlaavaista huonoa elämää? Joten; sai sanoa koko kuukauden kuluneen siihen, vaikka vaatimattomammin sivistynyt keskiluokan lapsi – vaimo – ei vertauskuvallista kieltä ymmärtänytkään.

"Karjalaiset rakastavat koirana olemista; saadakseen nauraa, kun tämän jälkeen kohteeksi otettu juoksee tyhjäntakia."

Mistä edes puhutaan? Keskusteltaessa – väitetysti – yleisistä asioista; pitäisi välttää tietämättömyysargumentaatiota, kavereiden hakemista, huomion kerjäämistä, itsetarkoituksellista itsensä näkyväksi tekemistä, yleisvalitusta maailmanmenosta, asiaankuulumattomuuksia ja limboläppää jokasorttista. Ainakin. Näin niinkuin aluksi.

Muuten eivät nimittäin asiat hoidu, ne keiden edustajana toimittiin saavat hävetä sekä toden epäkohdan –  jos mokomassa jeremiaadissa nyt sellainenkin sattui olemaan – paljastaminen tai muuttaminen jäävät sattuman varaan. Huono esitys; sanaseppoile sinä omalla ajallasi, foorumillasi sekä vain itsestäsi.

En minä sillä; kyllä se rikkinäinenkin kello, kompassi tai mikäikänä ja niin edelleen. Täkäläisellä hallinto- ja asioidenhoitotavalla tulee ajoin paljastumaan vaikka mitä, sekä vaikka suoritus muuten olisikin täysi huti; julkisuuden kautta haastaminen saattaa aiheuttaa tyhmyyksissään päin seinää juoksemisen tai reagoijan nolaavan ylireaktion.

"En minä sillä; julkisuuden kautta täytyy haastaa, jos tavoitteeseen vaaditaan päin seinää juoksuttamista tai ylireaktiota."

Juoksuttautuminen ja nolautuminen ovat inhimillinen välttämättömyys, jos vallankäyttäjä potee liikaa vallantäyteyttä – kuvitellen itseään erehtymättömäksi tai henkilökohtaisesti omistavansa sen mitä tosiasiassa vain työkseen hoitaa eli hallinnoi. Kun valitettavasti on vain niin, että suhtautumistapa näkyy läpi aivan kaikessa.

Mitä minuun itseeni tulee; en näe Kontiolahden kirjaston valojen päälläoloa minkäänlaisena ongelmana. Ei ole tosiasiaksi osoitettu, että näin on ympäri vuorokauden tai lainkaan kaikkien käyttöaikojensa ulkopuolella. Alettiin sitten arvostelemaan, vaikkei tunneta edes palvelu- ja omatoimiaikojen välistä eroa!

Mikähän siinäkin maksaa, että se joka tietää; ei voi suoraan sanoa mitä on ajastimeen ohjelmoinut? Saataisiin tämäkin asia kerralla selväksi. Otetaan yhteen käteen aukioloajat ja toiseen valaistuksen ohjelmointi; tämän jälkeen verrataan niitä keskenään. Rohkenen arvailla, jottei paljastu hyvinkään suurta energiantuhlausta.

"Pään lyöminen seinään ja nolautuminen ovat välttämättömyys, jos vallankäyttäjä luulee olevansa erehtymätön tai omistaja."

Tilaisuuden ilmettyä näen hyväksi sanoa, että kun kyseisen julkisyhteisön toimitilan käyttö on normaalitilanteessa niinkin vähäliikkeistä kuin kirjastossa yleensä – älkää nyt sinne ainakaan mitään liiketunnistimia laittako. Se on tyhmyyttä, turhuutta ja täyttä pelleilyä. Turhista keskusteluista kun ei ikinä tiedä, että mihin ne ovat menossa.

Ei, koska on yleismaailmallinen totuus, jottei tietämättömistä ja vallattomista puhumassa keksityistä ongelmista seuraa mitään hyvää. Joko tilitetään vailla asiaa, muutetaan asia tilittämiseksi tai yllätetyltä vastapuolelta kalastellaan huonointa mahdollista reaktiota. Kaiken viimeksi puhutaan asiallisesti asiaa, jos mitenkään mahdollista.

Ihme (talkshow)juontamista, vai onko? Tämä on kuin se kuuluisa järjenkäytön perääminen; aivan yhtä hyvin saatetaan yrittää anastaa valtaa, joka ei itselle kuulu tai tehdä mitä huvittaa vedoten ”vikasietotilassa” toimimiseen. Välinpitämättömyys on ikuista ja epäoikeudenmukaisuus kertautuu aina eteenpäin seuraavan riesaksi.