Koulukeskuksen piha-alue ja Karpalokaaren liikuntahalli

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä kyllin kontekstista, että Koulukeskus ja etupiha näkyvät,
vaikka kuva olikin otettu uuden alakoulun rakennustyön aikana.

Kun äsken kuljin Koulukeskuksen pallokaukalon editse, hämmästyin sen autiutta ja hiljaisuutta. Toisen kerran kävelin päinvastaiseen suuntaan; nyt ihmetystä aiheutti Kontiolahden lasten sekä nuorten liikuntainnostus. Karpalokaaren hallin edustallahan oli näet liki toistakymmentä kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa.

Samassa yhteydessä havaitsin kaksi poikaoletettua käppäilemässä arkivaatteissaan portaita alas toisesta kerroksesta. En syytä ketään mistään; mutta kuinka tuosta suunnasta saattoi tuohon kellonaikaan kävellä tuon näköisenä, jos tosiaan oli tiloissa harrastamassa liikuntaa? Hallilla ei myöskään vaikuttanut pelattavan mitään ottelua.

En minä muuten, mutta kun 7. syyskuuta kuluvana vuonna kunta tiedotti, että hallin kulunvalvonta uusitaan ja syytä olikin. Uutinen tulipalonalusta on tässä; samoihin aikoihin tapahtunut anastus taas on jo tänään liian syvällä internetissä, jotta jaksaisin kaivaa sen esiin. Miten siis liene kulunvalvonnan kanssa käytännössä?

"Jos oltiin harrastamassa liikuntaa, kuinka tuosta suunnasta saattoi tuohon kellonaikaan kävellä tuon näköisenä?"  

Voisi sattua, että yhdellä olisi avain ja loput kulkisivat samalla ovenavauksella. Joku luullakseen myötätuntoinen sielu voisi myös olla leikkinyt nuorisotilaisäntää, kun säät kylmenevät sekä pojat kauniisti pyysivät päästä sisään ihan vain hengaamaan. Nämä kai olisivat ne niin sanotut tavalliset tarinat, jos liikuntainnostus ei sattuisi olemaan totta.

Kaikki periytyisi ilmiöön, josta kuulin ensikerran jo yläasteikäisenä. Oli betonilähiö ja siellä nuorisotalo. Kun se sulki ovensa illalla, etenkin kylmänä vuodenaikana viikonloppuisin kerrostalojen rappukäytäviin änkesi nuorisoa viettämään aikaa paremman paikan puuttuessa. Se taas häiritsi asukkaita, jotka soittivat poliisille.

Luokallemme laillisuuskasvatusoppituntia pitänyt korttelipoliisi ei – joko solidaarisuudesta aikuisyhteiskunnalle tai sitten viisaudesta – ehdottanut parannusta asiaan, kunhan vain totesi tilanteen. Että nuorisotalo menee tarpeeseen nähden liian varhain kiinni eikä rappukäytävässäkään häiritseminen ole suotavaa.

"Nuorisotalo sulki liian varhain ja etenkin kylmänä vuodenaikana nuoret kokoontuivat lähiön rappukäytäviin."  

Ai, miksen itse hoitanut asiaa? Siksen. Minulla on aistini, aivoni ja toimintakykyni, mutten tunne pakkoa komentaa siellä missä sitä ei tarvita tai arvosteta. Kun kauan sitten aloin kyetä aistimaan vuorovaikutuksessa niin vastuunpakoilun, pilkan kuin piittaamattomuudenkin – lakkasin myös olemasta niitä viljelevien juoksutettavissa.

Samalla kävelyllä lepotaukoani kirkon paikkeilla rasitti kolme teini-ikäistä tyttöoletettua, joiden mekastuksen kuulin jo Keskuskadulta asti. He vaelsivat omiaan hölisten ohitseni – välikohtauksitta –  pysäköintialueen halki Koulukeskuksen etupihalle, mutta kuulin istumapaikalleni asti kuinka he siellä nimittelivät ja haukkuivat toisiaan.

No, nyt ei olla Baltimoressa, jossa konstaapeli luisti kaupalle kokoontuneen häiritsevän humalaisen miesjoukon hajottamisesta enkä minä liioin ole käyttäytymisestään palautetta antava ylikonstaapelikaan. Sanon siis teille vain, että hoitakaa itse omat hommanne. En minä ala vahtia, kasvattaa tai parantaakaan jonkun toisen kakaroita.