Tyhmä kysymys

(Jari Kähkönen) Marginaalisistä lähtökohdista syntyy ihan outoja mielipiteitä, joille on
vaikea löytää ilmaisukanavaa. Eikä niitä kavereitakaan tainnut lopulta montaa olla.

Minun pitäisi kirjoittajana olla jo tottunut ihmisen ikävään toisen luo, mutta valitettavasti tulen yllätetyksi useammin kuin miellyttäisikään. En minä hae kaveria enkä ole halukas rupeamaankaan sellaiseksi. Kiitos keskustelusta ja jatkahan matkaasi. Olisit sinä aivan yhtä hyvin voinut olla hiljaakin.

Nämä turhat keskustelut alkavat tyhmästä kysymyksestä, jossa ei muka ymmärretä jotain peruskäsitettä ja se pitää selittää. No, periaatteessa tähän on jonkunsortin velvollisuus, koska olenhan ajattelija ja aiheen tuntija eikä ihmistäkään nyt voi ihan miten tahansa kohdella. Jotkut tekevät tätä myös kaunapäissään, kampatakseen.

Nyt on kuitenkin kierouden sijaan puhe säälittävyydestä – kanssaihmisestään halutaan epätoivoisesti saada kiinni – pitkittää vuorovaikutustilannetta mahdollisimman kauan. Keskustelu yritetään uudelleenmääritellä asianomaisen omista – hyvin marginaalisista – lähtökohdista käsin, jotta ihan oudoillekin mielipiteille löytyisi ilmaisukanava.

"Turhat keskustelut alkavat tyhmästä kysymyksestä, jossa ei muka ymmärretä jotain peruskäsitettä ja se pitää selittää."

Ei minua kiinnosta, jos yksityiset turvallisuuspalvelut saavat sinut metsäläis-tuppukyläisen todellisuudenkieltämisen tuskaan. Toimivassa valtiossa sillä ei ole yhteiskunnallista merkitystä ja vähemmin onnistuneessa sellaisessakaan sinä et määrää ketään. On itseasiassa lukuisia asioita, joita et tiedä tai hyväksy. Käsitithän?

Voit olla teknologiauskoinen, jos tahdot. Tai teepä tässä kohtaa se tavikselle yleinen henkinen voimisteluliike; suret ihmistyön katoa, mutta silti edistät kehitystä omilla valinnoillasi. Vai pannaanko vitsi, jossa toisten työpaikat saavat kyllä kadota, mutta ei omasi eikä kenenkään sinun rakkaasi? Ehe-ehe-ehe. Puujalkaa kerrakseen, sano.

Ja ei oo totta – rupeaako se selittämään rahasta sekä kustannuksista? Nyt ollaan viimeistään täysin saletissa – löytyi maailmankuvan mittainen ero, jota ei tunnisteta saati hävetä – sehän näet voisi peräti johtaa suunsa sulkemiseen. Tässä läyrytään siis jollain tavalla turvallisuutta sekä rikosvastuun toteutumista vastaan.

"Maailmankuvan mittaista eroa ei tunnisteta saati hävetä – sehän näet voisi peräti johtaa suunsa sulkemiseen."

En minä yksin tällä perusteella luokittele keskustelua turhaksi ja jokainen saa myös luonnollisesti olla omaa mieltään. Mutta; kun seuraavaksi piti alkaa änkyttää poliisin määrärahoista, hoitajien palkoista, narkomaanien hoidosta, veroista sekä talkoista, niin tämähän meni ihan avososiaalityöksi. Sehän puhuu lämpimikseen ja juontaa!

Eikai kukaan luule, että edes pohjoiskarjalainen maalaispoliisi olisi ottanut kaupasta kiinni rikollisia firman, yrittäjän tai henkilökunnan puolesta? Helsingin rikospoliisin varkaustoimistossa oli niinikään joskus myymäläjaos, mutta sekin vain tutki juttuja, ja toiminta sitäpaitsi rajoittui selkeästi nimessä ilmaistun kaupungin rajojen sisäpuolelle.

Ja kuka hitossa nyt ei maksa veroja? Nyt puhutaan suomalaisista eikä St. Louisin yksityispoliisiasiakkaista. Siispä; eiköhän tämäkin ajanhukka ollut joko kaverin hakemista tai keskustelutaidoton yrittämässä kyllin väljien reunaehtojen kautta päästä voittajaksi syytellen esimerkiksi poliisivastaiseksi eli naisvihaajaksi – höpöhöpö.

"Tämähän meni ihan avososiaalityöksi. Sehän puhuu lämpimikseen ja juontaa! Tai taidoton yritti kerrankin selvitä voittajaksi."

Olemme Suomessa emme DDR:ssä; täällä jokainen saa olla poliisista mitä mieltä haluaa. Esimerkiksi, että se nyt saisi aina kaikki annetut määrärahat kulumaan, mutta silti valittaisi niiden vähyyttä. Tai kuinka todennäköisesti jo nykyisetkin riittäisivät, jos vain oikeat asiat tehtäisiin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Mitä taas hoitajiin tulee – on heidän asiansa järjestäytyä ja neuvotella – näin kaikki muutkin hoitavat työmarkkina-asiansa. Ei liioin pidä pokkana väittää, että päihdeongelmaiset tekevät rikoksia yksin riippuvuutensa rahoittamiseksi – yhtä pöhköä on väittää kaikista heistä löytyvän jatkuva hoitomotivaatio.

Eivät ihmiset tarvitsisi mielipidekuplia, jos ne eivät aivojen käyttövapautuksen ohella tarjoaisi myös fanitusta, identiteetin ja kanssakäymistä – siis sujuvan korvikkeen todelle elämälle. Joo; kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo, mutta tietämättömyys, kapeakatseisuus ja marginaaliset mielipiteet – varsinkin samassa tyypissä yhtä aikaa – ovat rumuutta.