Kaius Niemen rattikäry

Sanomat ei ole raittiiden siveydensipulien työpaikka, tajusittehan sen jo itsekin? Siksi minua ei juuri kummastuta, että joko sieltä puuttuu päihdeohjelma tai se on olemassa vain nimellisesti. Sanomatalo taitaa myös olla turvallisuusjärjestelmien puolesta peruskorjausiässä….eikä tämä toimenpide ilmeisestikään ala koskaan.

Nimeltämainittu ja minä emme pidä tapanamme ryypätä keskenämme; siksi en osaa keskustella siitä kuinka päihtymys näkyy hänessä. Jos se on näkynyt, on ollut melkoinen tössi päästää asianomainen hissiin asti. Tätä on jatkettu hidastelulla ja päättämättömyydellä, kun kulkutunnistetta ei kuoletettu eikä kulkuja kerrokseen estetty.

Eikä tietenkään kyetä käynnistämään operatiivisesti tarkoituksenmukaista kuulutusta ”kulunvalvonnan häiriötilasta”, joka vaatii kaikkia autokannella pysymään paikoillaan. Kukahan neropatti muuten käski tai antoi luvan siirtää auto parkkiruutuun? Huono veto. Olisi voinut perkelöityä, mutta onneksi ei.

"Sanomat ei ole raittiiden siveydensipulien työpaikka ja Sanomatalon turvallisuusjärjestelmät pitäisi päivittää."

Kun näet työskennellään kohteessa, jossa ei ole kehää lainkaan ja kuoresta puuttuu sulkutila; on melko avutonta päästää epäilty rattijuoppo autoon asti. Näin voi tehdä vain, jos on riittävästi kalustoa ja porukkaa sumputtamiseen. Muuten on liian suuri riski, että kiinniotettava yrittää paeta sekä kokeilee jopa tehdä läpimurron.

Ylipäätään; mikäli turvallisuusjohtaminen ja -kulttuuri olisivat kohdallaan, juhlakalulle olisi työnnetty vastaanoton tiskin yli Alkometrin pilli suuhun – nollan ylittävä tulos johtaisi välittömiin toimenpiteisiin. Olisi poistuttu paikalta autoa ajamatta; odotettu hoitoonohjausta vailla toimivaa kulkuavainta – rähisijä lähtisi raudoissa putkaan.

Väitän, että jos ihminen pomppii aamuseitsemältä työmaalla yhden promillen kännissä; hän kärsii joko vakavasta haavoittumattomuuskuvitelmasta tai on melkoinen mukimies. Ensinmainittu on enemmän kuin helppoa Sanomien kaltaisessa paikassa, koska siellä herrat ovat yhä herroja – tapahtunut on siksi poikkeuksellista. Viimemainittu? En tiedä.

"Sanomissa herra on vielä herra, jonka on enemmän kuin helppo sortua haavoittumattomuuskuvitelmaan."

Että minua nauratti, kun ensin Sanomatalossa oli muka vahtimestareita – ei taatusti ole ollut enää vähintään kymmeneen vuoteen – vanhat ovat eläkeläisiä ja nuoret siirtyivät toisiiin tehtäviin. He eivät olisi antaneet tämän tapahtua; havaittu olisi hellästi paimennettu taksiin ja auto vaikka käyty itse siirtämässä hallista kadunvarteen.

No, seuraavassa vaiheessa samat olivatkin muka turvahenkilöitä – enpä tiennytkään, että Helsingin ydinkeskustassa on ydinvoimala. Naurettuani ehdinkin jo ihmetellä kuinka he ovat suorastaan sellaisia huipputekijöitä, jotka yksin kameravalvonnan perusteella tietävät kyllin puuttuakseen tehokkaasti rattijuopumusepäilyyn.

Onneksi toiminta johti puolittain onnelliseen lopputulokseen – ainoana miinuksenaan kolhiutunut auto. Aivan yhtä hyvin seuraus olisi voinut olla erityisopetuksen termein sanoen suttari autoon lukittumisineen, melttari raivokohtauksen merkeissä tai se epätoivoinen pakoyritys mistä jo mainitsinkin. Olisi voinut rytistä ja sortua.

"Onneksi toiminta johti puolittain onnelliseen lopputulokseen ainoana miinuksenaan kolhiutunut auto."

Parasta suorituksessa lienee koko työvuoron kollektiiviselle läsnäololle vaikuttava joukkoesiintyminen; se oli hyvä oivallus niin päättäväisyyden, sitoutuneisuuden kuin ylivoimankin varaamisen suhteen. Ei jossitella, ei jakauduta ja myös voimavarat olisivat riittäneet yksintyöskentelyä paremmin vastaanlaittavan kohdehenkilön taltuttamiseen.

Mutta mitähän olisi tapahtunut jos olisi pitänyt sumputtaa ja murtaa lasi, koska tilanteen kärjistymisen vuoksi syntyi välitön tarve ottaa ajoneuvo pois kiinniotettavan hallinnasta? Kunnollinen sulkutila olisi kelvannut vaihtoehdoksi, mutten oikein osaa pitää puutetta vikanakaan, koska harvasta muustakaan tavis-toimitilasta löytyy sellainen.

Tämä teksti naputtuu, koska STT-Lehtikuva pyrki vielä maanantain uutispäivän lopuksi kovistelemaan Sanomien kuplan itseymmärrystä perjantain tapahtumien suhteen. Ne selittivät kovasti, koska juuri näin vaikeaa oli hyväksyä ulkoistettua työtä tekevien 0.5 ihmisarvoisten sidosryhmän toimijuus yhtä omaansa vastaan.

"Parasta suorituksessa lienee koko työvuoron kollektiiviselle läsnäololle vaikuttava joukkoesiintyminen."

Toimituksessa käynnistettiin jopa vetoomus eron estämiseksi tai perumiseksi, mutta Sanomien johdon jatkuvasti vain vahvistunut (insinööri)ekonomisti -linja valitsi päättää keskustelun jo ennenkuin se oikein alkoikaan. Tehtiin johtamisen edellytyksiä ja jatkuvuutta, mutta korporaatiovarovasti – Niemi vain ”vapautettiin” tehtävistään.

Salaliittoon en usko, koska kukaan ei ole tuonut julki mitään konkreettista väitettyyn vastaavan päätoimittajan vaihtoaikomukseen liittyen. Siihen nähden tapaus olisi ehkä ollut ”sopiva”, mutta niinhän elämässä yleensäkin näyttää tai sattuu sattumaan. Usein faktojen puutteessa loput keksitään, mutta minä en niin tee. Jos ei tiedä, ei vain tiedä.

Kosto vahtimestareille, vartijoille, turvahenkilöille tai järjestyksenvalvojille? Ei ainakaan sopisi aitosanomalaiseen hyssyttelymentaliteettiin, että se tiedettäisiin julkisesti, mikäli jotain tehdään. Onneksi olen itse tänään kyllin kaukana ja kontaktiton, jotta kuulen siitä vasta hyvin myöhään – jos mitään edes tapahtuu.

"Aitosanomalaiseen hyssyttelyyn ei sovi puhua julkisesti kostosta, mutta en kyllä silti kannata salaliittoateorioitakaan."

Yksityisissä turvallisuuspalveluissa pitää ymmärtää, että valtio eli laki tai oikeus eivät välttämättä paljon paina – hyvä jos kolmasosankaan kokonaisuudesta. Toinen kolmannes on oman juridisen työnantajan voitontavoittelutarkoitus ja jokaisen sitä luullakseen edistävän toimihenkilön sekä johtajan koottu sähellys kaikkinensa.

Viimeinen kolmannes on toimeksiantajan tahto ja tarkoitus, joita se ei aina tiedä itsekään, sekä seisoo niiden takana...kauniisti sanottuna...vaihtelevasti. Osin vaihtelevuus on kantaa määrittävien ihmisten syy; he kun ovat huolissaan, ettei itseään haukuta, sorreta tai heitetä pihallekaan. Maailma on siis ristiriitaa täysi.

Sellaisessa arvaamattomassa ja rajallisessa maailmassa käy helposti niin, että kädestä käteen siirtyvät kuumat perunat ovat varatut vain valkoisten pöytäliinojen äärellä kokoontuville niin kutsutuille paremmille ihmisille. Muille tulee likaavaa ja haisevaa niskaan varoittamatta, koska ensinmainitut suojelivat vain itseään – he väistivät.