Nytkö te kaikki olette sitten valmiusyksiköitä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tilannekuva ei ole ajantasainen: lehdet ovat jo pudonneet puista.

Keskiviikkoinen Maikkarin Rikospaikan Vinkkimiehet -naureskelu tilannekuvalle pani alkuun pohdinnan, josko maassa on kompastuttu sanamagiaan ja näitä niin kutsuttuja valmiusyksiköitä on ihan liikaa. Pieni suunpielivirne myös höpelöille, jotka klikkailivat v-sana -tägiä blogissani; mitä ikinä luulitte siellä näkevännekään.

Kerran kohtasin työvuorosuunnittelijani työhuoneessa ammatillisesti jokseenkin alamittaisen palveluesimiehen. Olin menossa tekemään vuoron tilapäisvartiointia; siihen varustautuminen oli peräti yksien housujen saaminen ja ”ohjeistus” puolestaan koostui ’mikä tilannekuva?’ -tuiskautuksesta sekä ’hyvä paikka se on’ -fraasista.

Niin, kaikkeen turvallisuustoimintaan liittyy siis aina joku poseerausefekti; minun aikanani porttivahti ryhdistäytyi, jos kierroksella oli mukana kenttätarkastaja ja olisittepa nähneet mitä piruettia armeijan A-alueella vedettiin. Siinä missä pikkupojat tänään sanovat ettei niillä ole valtuuksia; isot pojat ovat valmiusyksikkössä.

"Turvallisuustyössä on aina heitelty sanamagiaa ja poseerattu totta itseään parempana tarpeen vaatiessa."

Alussa v-sana tarkoittikin vielä jotain, mutta silloin niitä oli vain rajavartiostoissa tai poliisilaitoksilla. Valmiussuunnittelija tai -päällikkö taas olivat turvallisuusyksiköiden turhimpia, mutta kuitenkin pakollisia ukkoja, jos talolla oli valmiusvelvotteita. Toiminta ei siis voinut hyytyä, kun katuvalot sammuvat.

Veelle taisi käydä niinkuin turvallisuuden käsitteelle ylipäätään; jokainenhan laittoi sillekin sellaisen sisällön kuin itselle sopi. Jos lauantain työpäivä alkoi koko osaston henkilöllisyyden ja kulkuoikeuden tarkastuksella; keksittiin aloittaa ränkänlänkänkänkä, kun kulunvalvonnan pääte ei kysynytkään koodia avatessaan oven lätkällä.

Kun taas liikutaan siellä sekä silloin, jossa mahdollisimman harvalla on kulkuoikeus, mutta elämänmerkkejä jättäen; tietenkin voi vaikka kävellä päin, kun on niin etuoikeutettu ettei voisi tulla hallintaanotetuksi ja vielä rumastikin. Vaan sehän on ihan sama asia, jos oltaisiin osastolla, mutta henkilökunta pelästyy. Tämä oli käläkälä.

"Valmiudelle taisi käydä kuten turvallisuudelle; sillekin kaikki laittoivat itseään miellyttävän sisällön."

Eikä valvonta ole ole mitään, mutta työsuojelu on kaikki; siksihän tuokin aiemmin lähinnä Pirunsaarelle relegoitu porukka pani valkokypärät päihinsä ja rupesi puhumaan toiminnastaan turvallisuusjohtamisena. Onneksi en itse enää elä tuossa maailmassa, mutta uskon valmiuden vain tehneen saman tempun perässä kuin parempansa ensin.

On siis niin, että jos joku sanoo valmiusyksikkö; ei todellakaan välttämättä tarkoiteta minkäänsortin tiettyä toimintakykyä; yhdellä on aseita, taktiikkaa ja henkilöstöä vaan toisella pari jargonia puhuvaa pukuäijää ynnä assistentti. Tämä on vähän kuin se ajankohtaisviestinnän päällikön homma ison talon viestintäyksikössä. 

Niinikään; tilannekeskus saattaa aivan yhtä hyvin tarkoittaa pelkkää virka-ajan jälkeen puhelimeen vastaamista, jota ennenaikaan hoitivat vartijat. Näin siksi, koska ei osattu erotella toisistaan kiireellistä ja kiireetöntä viestiliikennettä tai sitten joku veriöläisten ikäpolvinen ei pystynyt muuten perustelemaan jatkuvaa vuorotyötä.

"Valmiusyksikkö voi tarkoittaa käytännössä jargonia puhuvaa pukuäijää ja tilannekeskus puhelimeen vastaamista."

Jos tarkoittaa. Heh, kun mokoma tilannekeskus piti poliisissa perustaa ja puhelinnumero oli julkinen; siihenhän soitettiin koko ajan joko asiatta tai asiattomasti käyttäytyen. Niinpä mokoma yölinja tai auttava puhelin alkoi kohta olla auki vain kahdeksasta neljään ja ennen vastaamista automaatti varoitti puhelun tallentamisesta.

Siitä johtuu mieleen virassaolevan poliisiylijohtaja Kolehmaisen takavuosien viisaus, että jos ei saa poliisia paikalle vaikka katsoo tarvitsevansa; pyytäkää hätäkeskusta yhdistämään teidät kenttäjohtajalle. Heh-heh. Montakohan täyden kuun aikaista soittoa tarvittiin kypsyttämään yksi ylikonstaapeli? Keskimäärin.

Minä syytän armeijaa. Olisin vielä voinut sietää valmiusyhtymien olemassaolon, koska sotilaallisessa maanpuolustuksessa tuo v-sana oli olemassa kaikenaikaa. Ja missä valmiusyhtymä, siellä valmiusjoukkokin; epäilemättä. Mutta kuka hitto keksi alkaa sanomaan mitään niistä tai jotain osaansa valmiusyksiköksi?

"Minä syytän armeijaa. Kuka käski alkaa kutsua valmiusyhtymän tai -joukon osaa valmiusyksiköksi?"

Joo. Ymmärrän; kun oltiin sairaalamiljöössä, jossa miltei kaikki olivat opisto- tai korkeakoulutasolla koulutettuja niin tietenkin turvallisuusyksikössä piti ruveta turvallisuusvalvojaksi ellei ollut yhden oven vahtimestari tiskinsä takana. No, olihan suuryrityksissäkin vahtimestariosasto, joka teki aivan kaikkea. Kauniisti sanottuna.

Vähemmän kauniisti sanottuna vahtimestari oli sairaalan paskakuski ja yrityksissä juoksupoika-kalustovastaava. Paitsi, jos oli viimemainitussa johtajien autonkuljettaja; sellainen saattoi jopa olla 90-luvulla käynyt henkivartijakurssin talon piikkiin, sekä siitä lähtien esitteli itseään turvamiehenä ellei vastapuoli älynnyt pitää varaansa.

No, ihmisen tyhjä ylpeys ja kunnioituksen himo ei ainakaan ole vähennyt 24 tunnin yhteiskunnassa. Mutta saisiko pyytää enemmän tekoja ja vähemmän puhetta? Ymmärrän senkin, että vain Inspector Gadget sai 80-luvun piirretyssä hälytyksen rikospaikalle luettuaan siitä aamukahvipöydässä sanomalehdestä. Muut suuttuvat. 

"Suuryrityksen johdon autonkuljettaja saattoi alkaa esiintyä turvamiehenä käytyään jonkin henkivartijakurssin." 

Mutta kyllä lopputulos on irvokas, etten ihan sanoisi suorastaan pornografinen. Suomi ei ole julistuksellisesti poliisivaltio, mutta perinteisesti sillä on ollut täällä räikeän suuri vaikutusvalta asioihin niin ennen, tapahtuessaan kuin jälkeenpäinkin. Nyt on kuitenkin kaiketi kompastuttu tai astuttu tilannekuvan päälle.

Poliisihallituksen selvitys Valtioneuvoston linnan suhteen antaa vielä odottaa itseään, mutta minun mielestäni aikapaljon on jo selvääkin. Suoritus meni sähläämiseksi, koska asiattomat huutelivat väliin omia mielipiteitään; niinhän alhaisessa asemassa olevat tärkeilijät ovat maailman sivu yrittäneet tehdä. Valitettavasti.

Riittävän painoarvoisen ja tavoitettavissa olevan olisi tullut siirtää tilannekuva oikein valtioneuvostolta poliisille sekä puhua myöskin medialle. Mitä muut virkaa mokomalla tilannekeskuksella tai valmiusyksiköllä muka on? Suoritushan meni aivan perseelleen ja siksi poliisi selittää parhaansa mukaan ylilyöntiään peitelläkseen.