Olisiko ollut mitenkään mahdollista kysyä?

(Lähde: kuvakaappaus yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Korostin ovenpielen tarkas-
tusmerkkiä sinisellä huomiokynällä.

YLE Porin Tapio Termonen kävi sairaaloissa tekemässä juttua varkauksista, minkä tähden sai haastatella osastonhoitajaa, mutta vaikka seistiin samassa kuvassa tarkastusmerkin kanssa – ei sanaakaan vartijoista. Olisi varmasti kannattanut, koska; kuka muukaan voisi asioille jotain tehdä?

Muistanpa kerran LinkedInissä, kun pyytämättä ja yllätyksenä eteen päsähti kuvitusta&tekstä joiltain Securitaksen ja jonkin sairaalatoimeksiannon tiesmiltä Hyvä Me -selkääntaputtelupäiviltä, jotka olivat pitäneet Elimäenkadun Ankkalinnassa. Annoin siitä vähän palautetta, kun tuollatavoin kerjäämällä kerjätttiin.

Pointtini oli, että sairaala on konservatiivinen ja ylhäältäpäin johdettu hierarkia- sekä sääntöhelvetti, jossa asiat tapaavat joko olla niinkuin ne on aina ennenkin tehty tai sitten ei ehdi eikä kiinnosta. Sellaiseen paikkaan vartioimaan tai järjestystä valvomaan erehtyvä päätyy helposti yleisten talousaskareiden juoksupojaksi.

"Seistiin kuvassa tarkastusmerkin kanssa, muttei älytty kysyä mitään vartijoista. Olisi varmaan kannattanut."

Näin näytti, kuulosti ja luki olleen Porissakin. Ja mistäs nyt joku pikkukaupungin paikallistoimituksen YLE-henksu voisi enempää tietääkään? Sitä minä tässä vaan, että kun puheena on yhteisön heikkojen eli sairaiden rullaaminen; olisi erityisehkäisevästä toiminnasta eli puuttumisestakin voinut kysyä. Se olisi ollut yleinen etu.

Varsinkin, kun seistäpönötettiin taattuun Valtionradion tyyliin kerrosaulassa oven edessä ja karmissa näkyi tarkastusmerkki, jota todennäköisesti joku vartija joskus vartiokierroksen tehdessään vetää. Tai on vetänyt. Tämä ei ole rahakeikka, joten en ole kiinnostunut ottamaan asiasta selvää – kuukausipalkat tehköön omat työnsä itse.

Kuka muukaan kuin vartija tai järjestyksenvalvoja puuttuisi asiattomaan kuljeskeluun, häiriökäyttäytymiseen ja varkauksiinkin? Sehänhän se on turvallisuustyön ydin, joka on tänään yhä pahemmin kateissa lähes kaikkialla. Siispä; Porissakin vain levitellään käsiään ja pidetään ovia auki 12 tuntia vuorokaudessa?

"Kuka muukaan kuin puuttuu asioihin tarvittaessa? Se on turvallisuustyön ydin, joka on usein kateissa lähes kaikkialla."

Erityinen tunnustus pitää antaa Satasairaalaa pitävän kuntayhtymäntapaisen toimittajan päällystakiksi heittämän turvallisuuskoordinaattori Minna Vitikaisen äläykselle ”perustuslaillisesta liikkumisvapaudesta”. Hoh-hoijaa. Onko tila yleisön käytettävissä vai ei? Voiko varkaan ammatin valita ja työvoimansa saada julkisen vallan suojelun?

Tälläistä kun luen ja katselen; en ihmettele yhtään, että miksi maailmassa on nekin maat, joissa laissa tunnustetut vaan ei aina veroin rahoitetut poliisilaitokset turvaavat sairaaloita. Oikeasti historia on tavattoman vaihteleva ja mutkallinen; yhden takana oli perustuslain muutos, toisen lääkäreiden lobbaus sekä kolmas on jo nyt historiaa.

Näin siksi, koska vaikka toiset kulttuurit ovat enemmän poliisi- sekä pyssykeskeisiä kuin täällä meillä Suomessa; eivät nekään silti ole mitään operatiivista turvallisuustyötä tekevän paratiiseja. Kuka määrää, saa kilpailla kenen kanssa tai mikä on ja mikä ei ole ydintoiminto – niistä ne kinasivat – sielläkin.