Nuorista te olette huolissanne kaiken viimeksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin torstaina Pogostan Sanomat ja siinä ohessa niin kutsuntojen päättymisestä tehdyn uutisjutun kuin pääkirjoituksenkin. Päätoimittaja Jyrki Pönkkä oli olevinaan huolissaan nuorten terveydestä, jonka huonous heijastui kielteisesti palvelukseen määrättävän ikäluokan osan pienuuteen.

Nollarilla maakunnan nuorista määrättiin asepalvelukseen noin 80 ja tänä vuonna 70 prosenttia. Tämä on hyvin linjassa valtakunnallisen tilanteen kanssa; tietenkin, sillä säännöthän ovat samat kaikkialla maassa. Siksi ne huutelevat nyt tyttöjen perään – eivät kuitenkaan rakkaudesta eivätkä edes halusta – vaan saadakseen rivit täyteen.

Tämän olen sanonut ennenkin, mutta saatan sen myös vallan mainiosti toistaa; jos sotilaat loppuvat, armeijan olemassaolo-oikeutus kyseenalaistuu. Sille kannattaisi tehdä jotain ja minun ajatukseni on päästää koko tekoyleinen feikkiasevelvollisuus päiviltään. Mokoma(ei se bändi) on viimeistään nyt todettava elinkelvottomaksi.

"Sotilaiden loppuminen kyseenalaistaa armeijan olemassaolo-oikeuden; asevelvollisuus on tiensä päässä."

Se on nonsensikaalinen mitättömyys, koska niin kutsuttu isänmaa ei ole enää vuosikymmeniin ottanut koko ikäluokkaa asepalvelukseen; tuskin edes tiedettäisiin mitä tehtäisiin, jos näin vahingossa tapahtuisi ulkoisesta pakosta. Kieltäminen on tiensä päässä; me elämme tosiasiallisessa valikoivassa asevelvollisuudessa. Piste.

On yksinkertaisesti mahdotonta yhdistää toisiinsa samanaikainen velvollisuus ja valikoivuus, koska mikään ei takaa rivientäyttä kriteerit täyttäviä alokkaita. Jos tosiasiassa perää tätä sanoillaan; totean hyvin halveksivasti tuhahtaen, että nuorista te olette huolissanne kaiken viimeksi. Armeija ei ole elämän tarkoitus.

Niin, nytkö sitten yhteiskunnan tulisi pakkohoitaa ja -holhota nuoret asevelvolliskuntoisiksi sekä -terveiksi; sensijaan, että edes kysyttäisiin, mikä maassamme on vialla, kun näin kävi? Tuo on nationalistista itsepetosta, jolta putosi pohja pois, kun Urho Kekkonen poliittisen uransa päätti; nyt se on jo ihan kämyä.

"Me elämme tosiasiallisessa valikoivassa asevelvollisuudessa, mutta mikään ei takaa rivientäyttä sopivia alokkaita."

Henkilökohtaisesti en edes erityisesti pidä nuorista, mutta kulttuuriharrastusten ja maun ilmeisistä eroista huolimatta samaistun ihmisenä vanhusten tuskittelun sietämisen vaivaan. Itsellänikin oli aivan sama kokemus, kun silloin joskus ensimmäiset leipälaukun, baskerin ja lyijykynän+mustan vahakantisen A 6 vihkoni hankin.

Lakkasimme olemasta ylhäältäpäin johdettu nationalistinen yhtenäiskulttuuri jo vuosikymmeniä sitten; sikäli, kun sitä oikeasti koskaan olimmekaan; kuinka ihmeessä tämän suuren linjavalinnan seuraukset voisivat olla näkymättä kaikkialla yhteiskunnassamme? Myös siinä kuinka uhanalainen asevelvollisuus käsitteenä on.

Tänään on siis loputon määrä elämänpolkuja, joista jokainen valitsee itse omansa; niistä kaikki eivät, jos enää mikään; kulkee ase- tai siviilipalveluksen kautta. Tulee tehdä valinta; lähdemmekö Venäjän tielle ja teemme armeijasta vankilan, sekä kohta ihmettelemme kuinka raa’an ynnä ihmisarvopakoisen paikan tämä maastamme teki.

"Lakkasimme olemasta ylhäältäpäin johdettu yhtenäiskulttuuri jo kauan sitten; sen on yhteiskuntamme nyt näköinenkin"

Vai lähdemmekö lopultakin noin 50 vuoden viiveellä seuraamaan läntistä maailmaa, jossa armeija koostuu pääasiassa palkkaa saavista sotilaista ja asepalvelus on vapaaehtoinen – mikäli ylipäätään on enää olemassa. Militaristit ovat näet autoritaaristen johtajien hyväuskoisia hölmöjä – höpsöliinit. Yksiä monista.

Mutku Venäjän uhka, itäraja, veteraanit….ja lässynlässyn. Joulugineksessä olevan varushenkilön kustannuspaikan nimi saattaa siis ehkä olla valmiusyksikkö, mutta tämä ei vielä tee hänestä ykkösluokan taistelijaa. Jos tekee minkäänlaista. Moinen luulo on vain jonkun pahasti empatiavammaisen omatekoisen utilitaristin puhetta.

Eihän se maastopukukaan, jos poliisipiirin päällikkö moisessa suo viranteossa kulkea, nostanut amerikkalaisen partiopoliisin toimintakykyä – eikä takki tai paita missä lukee SWAT vielä tee kenestäkään erikoispoliisia, vaikka vielä olisi pääsy liittovaltion sotilasylijäämäänkin. Taistelutaito ja -tahto eivät puvunsaumasta kasva.