Someavautumisella voi olla arvaamattomat seuraukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Työtuomioistuimen oikeustalo eli tuntijoiden
kesken ihan vaan Kaivarin Kartano. Joidenkin avautujien asia päätyi sinne.

Ellet olet yrityksen, toimialan tai ammattikunnan puhehenkilö; mietipä pari kertaa ennenkuin puhut julkisesti identiteetti ja kytkökset näkyen. Etenkin, jos kritisoit, annat neuvoja, väittelet tai jaat yleisölle tietoja niistä sille ensimmäisenä kertoen. Yhteiskuntamme on mitä on – ei some sen perusteita ole paljoa muuttanut.

Voi olla, että somen satunnaiset, kaikki vielä tässä vaiheessa sinut kaveriksesi tunnustavat tai jopa joku nykymedian ilmaisharjoittelija, pyydettäessä työhöntuleva ynnä muu lounaripalkkainen kansanopistojournalisti klikkiotsikon jahtaaja ainakin ovat tykkäävinään. Sitten vitsisi on vanha eikä kukaan enää muista sinua.

Voi olla, että teit sen itsellesi suututtamalla jonkun tai harkitsemattomuuttasi; tosin, sekin riittää, kun vain joku pitää saada syylliseksi ja rangaistuksi. Aiheutui kohu, vouhotus, tinkaaminen tai [sinun termisi tähän]. Kuitenkin opit kitkerästi, että sittenkin olit yhteiskunnan vähemmän rahan, pienemmän vallan tai heikomman aseman päästä.

"Voi olla, että joku tykkää – kukin omista syistään – kohta vitsisi on kuitenkin vanha ja sen jälkeen sinut unohdetaan."

Kuinka monta "onko Se Työntekijä/Etunimi Sukunimi teillä töissä", "mikä se oikein luulee olevansa" tai ihan vaan naamanvääntely-hähähähäätä asemasi kestää? Saatat yllättyä kun huomaat, että vaikka on työvoimapula niin kenkää tuli niin jotta päsähti; etkä pääse mihinkään hommaan siinä matkassa/sisällöllä/ehdoilla kuin itse hyväksyt.

Sikäli, jos ylipäätään pääset enää koskaan mihinkään työhön yhtään missään; et tullut valituksi, haastattelut perutaan lennosta ja avoinkin hakemus hylätään. Jos esiintulosi ei tehnyt sinua tunnetuksi eikä sana kulje perinteisesti soittelemalla ja juoruamalla; haettuaisi jotain nimesi googlataan ilmoittamatta tai lupaa kysymättä. 

Silti, tuskin olet kuuluisa etkä varmasti ole päässyt julkkikseksi. Tulet huomaamaan, että onpa muuten hiljaista; yleisöä sinulla ei enää ole ja toimituksesta saat ehkä yhden surunaamakuvajutun missä kurimuksesi kerrotaan. Jos – ja alleviivaus sille sanalle – sinusta ikinä tehtiin yhtäkään juttua mihinkään toimitettuun mediaan.

"Työvoimapulasta huolimatta kenkää tuli niin, että päsähti. Et ole julkkis, mutta et enää saa mistään uutta työpaikkaakaan."

Oletko edes ihan varma, että haluat tietää ketkä oikeasti olivat kavereitasi eivätkä ensin naura vaikeuksillesi ja sitten ala karttaa sinua? Postaile sinusta vielä kaikensortin laudoille tai foorumeille, että vaikka koko maailma saa "jakaa vitsin". Vitsin, joka tässä vaiheessa muuten olet sinä itse.

Yleensäottaen kukin voi osaamisensa ja jaksamisensa puitteissa vapaasti keskustella julkisesti mielestään tärkeistä tai kiinnostavista asioista. Esimerkiksi talviaikaan kone- ja käsilumityöstä. Tai valittaa ihmisistä, jotka valittavat. Mitä minuun itseeni tulee; omistajan harjan sekä lumilapion, ja olen tällä viikolla tarvinnut molempia. En valita.

Onhan yhteiskunnassa paljon tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, käsittämättömiä asenteita ja törkeitä suhtautumisia; en minä sitä kiellä. Mutta näin on juuri siksi, koska arvaamatonta ja epäoikeudenmukaista paikkaa ei helpolla muuteta paremmakseen. En saata arvata, mikä sinua motivoi. Tiedätkö sen itsekään?

"Ei tule olemaan helppoa muuttaa yhteiskuntaa paremmakseen. Tiedätkö itsekään, että mikä sinua motivoi?"

Some on olemassa, jotta sinut voidaan kaupallistaa ja myydä kenelle hyvänsä, joka on valmis maksamaan siitä. Tämän tekemiseksi yksityisyytesi viedään sekä sinua manipuloidaan, jotta luovutat pois kaiken vallan ja vaihtoarvoisen mitä olet sattunut käsiisi saamaan. No joo; olihan perinteisellä medialla edes ne totuus sekä yleinen etu.

Entäpä ihmisyys? Itsekin kiivailen julkisesti kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta; sanon humanismin tarkoittavan uskoa ihmiseen, vaikkei tietäisi miksi. On muuten aika hyvä kysymys, että paljonko konformismia, opportunismia ja fatalismia hänestä löytyy. Älä tee ihmiskoetta; älä koskaan, kenelläkään. Vahingon vaara on liian suuri.

Sopivat päätössanat mahtanevatkin olla kehottaa lukemaan toimintansa lopettaneen Savukeitaan julkaisema Ville-Juhani Sutisen – jonka nimi ei sano minulle mitään – toimittama Utopiasosialistit -kirja, jonka päättää 83 vuotta sitten kuollut Karl Kautsky. Esseen aihe on, että miten yksilön rikos muuttuu joukon kapinaksi.