Tässäkin yhteiskunnassa te kasvatatte itse omat lapsenne

Ihmiset ovat mitä ovat; he kasvattavat lapsensa – tai pikemminkin jättävät kasvattamatta – niinikään mitensattuu. Yhteisöllisyys taas on nyt joko vitsi tai kulttuurisotapolitikointia oman uran edistykseksi. Valitettavasti siis usein ei muu auta kuin kiinniotto sekä rikosoikeudelliset ja/tai lastensuojelulliset toimenpiteet.

Ai miten niin? Olen tosiaan joskus erehtynyt keskustelemaan kasvatuksesta Boomeri-Bookissa, kun ilmeni asioita, mitkä olisi pitänyt tiedottaa koko kylälle ja saada niihin yhteinen reaktio. Kyllähän tieto kulki sekä reaktio tuli, mutta seuraukset eivät olleet kaksiset. Ja elämänarvotkin ovat osoittautuneet miedosti sanottuna vaihteleviksi.

Suomi ei oikeasti ollut koskaan samanlaisten ja samanmielisten yhtenäiskulttuuri kuin korkeintaan pinnallisesti. Tämä utopian yläpilvi tai toiveuni on kuitenkin ollut hankalasti syrjäytettävissä myös arjessa, jota yhä enemmin reunustavat teini-ikäisten törmäilyt seurauksineen – Pohjois-Karjalan kaltaisessa perämetsässäkin.

"Ihmiset ovat mitä ovat, he kasvattavat lapsensa mitensattuu ja yhteisöllisyys on vitsi. Lisäksi käydään kulttuurisotaa."

Perinteisesti perämetsässä on ollut kaksi tapaa reagoida – joko on pistetty kaikki tyhmäksi höhööksi – tai sitten kysytty takaisin ”etkö koskaan itse tehnyt mitään”. Sitä minä tässä bloggaan, että on aika edetä pinnallista keskustelun tärvelemisestä suuttumista pidemmälle; luulen nimittäin, että teillä taitaa olla ongelma.

Niin sanottu höhöhöö taitaa oikeasti olla empatiavammaisuuden merkki. Muistan eräänkin yläasteella tuntemani, jonka hyväksyin kaveriksi Vanhusbookissa, mutta sittemmin poistin; tympäännyin maailmojemme eroon. En välitä tietää, että oliko hän ollut sellainen jo syntyjään vai onko sittemmin eletty kova elämä tehnyt tehtävänsä.

Hänestä olisi pitänyt nauraa nettivideolle, jossa hädänalaista teeskennellyt rikollinen veti esiin pistoolin ja ryösti auttamaan pysähtyneeltä niin lompakon kuin kulkupelinkin. Juu. Ei se vahingonilo suomalaisessakaan kulttuurissa ennenkuulumatonta ole, mutta ainakin tämän vastenmielisen käyttäytymisen selittelyn ja puolustelun pitää loppua.

"Perämetsässä perinteisesti joko pistetään höhöhööksi tai kysytään 'etkö koskaan itse tehnyt mitään?'. Se ei enää kelpaa."

Tai mikähän on totuus käytöstavoista silloin, jos joku osaa kyllä kaikki fraasit ja kumarrukset, mutta tahto tehdä hyvää kanssaihmiselle puuttuu? Ensin laitetaan kuntoon alkeet kuten kunnioitus sekä huomiointi; sitten vasta mennään etikettiin. Muussa tapauksessa lapsestasi kasvaa ihmistenkohtaamisrajoitteinen eläjä.

Nykyihminen on lilluu sosiaalisessa mediassa todellisuutta paetakseen; ei hän halua kuulla totuutta itsestään, kylästään tai nuoristaan. Taitanee vielä luulla, että jollain on velvollisuus viihdyttääkin häntä! Kaikkinensa; niin kutsuttu yhteisöllisyys, joka oli aina todellisuudessa kehua mitättömämpi; on jo tänään mielestäni täysi vitsi.

Juu. Kyllähän minä ”itsekin tein joskus jotain”; poliisin Saab tuli paikalle, kun paremman paikan puutteessa leikimme lastentarhan pihalla illalla, ja telakkaduunari ajoi pois kaupan oviaukosta sadetta pitämästä. Joku ventovieras aikuinen taas keksi lyödä kaveriani kasvoihin, kun me vain porukalla leikimme jalkakäytävällä.

"Mikähän lienee totuus käytöstavoista, jos osaa kyllä fraasit ja kumarrukset, mutta hyvä tahto kanssaihmiselle puuttuu?"

Nuo olivat aivan samanlaista mielivaltaa kuin sekin, jonka näin äsken lähempänä nykyhetkeä; Joensuussa pysäkillä seisseessä bussissa kuudenkympin ja kuoleman välissä ollut akka veti parikymppistä vaihto-opiskelijaa avokämmenellä kasvoihin. Sanohan; jos joku vieras aikuinen lyö sinun lastasi, sallitko sen vain tapahtua?

Hah; nykyajassa keskuuteemme on myös ilmennyt kulttuurisotijoita, jotka mieluiten sättisivät maahanmuuttajia, mutta kyllä kantaväestönkin huumeongelma omaksi viaksi kääntyy. Ne eivät tunne reaganismin ”sano vain eitä” eivätkä ole ikinä kuulleet sosiaalikonservativismi -sanaa, mutta sellaisillapa aatteilla kuitenkin ratsastavat.

Hetkinen! Itsehän sanoin, että vain kiinniotto ja rikosoikeudelliset sekä lastensuojelulliset toimenpiteet auttavat. Tässä näkyy kuinka toivottoman jäljessä Suomessa ylipäätään sekä Pohjois-Karjalassa erityisesti ollaan moni-ilmeistä ja -äänistä suurta maailmaa. Niin, siinäkin sinä muuten joudut itse kasvattamaan lapsesi.

"Nykyajassa keskuudessamme on myös kulttuurisotijoita, jotka mielellään syyttäisivät kaikesta maahanmuuttajia."

Minä en käskenyt kriminalisoida lapsia ja nuoria, eli saallistaen vainoamaan heitä tavanomaisen tyhmyyden tai käytöshäiriöidensä vuoksi; etenkään tätä yhteiskunnan huonommakseen mulkkaamista ei pidä tehdä voittoatavoittelevana bisneksenä. Terotan, että onnistuneen yhteiskunnan ydintekijät on säilytettävä kaikkina aikoina.

Suomi on todellakin muuttumassa paikaksi, jossa ei enää luterilaisen pierunpidättelyn jäyhässä hengessä eletä hartaasti nationalismin kultakauden hengentuotteita ihannoiden. Perheet, elämäntavat, maailmankatsomukset, uskonnot sekä vaikka sun mitkä tulevat jatkossa olemaan kaikenlaiset, mutta ne eivät sellaisenaan ole ongelma.

Vast’edeskään ahneus ei ole hyve eikä tietämättömyys ole voimaa. Törkeydellä ei pärjää eikä vahvin ole aina oikeassa. Tämä kaikki on myös hallittava itsenäisesti ja ilman ulkoista pakkoa. Muuten onnistuneen yhteiskunnan kulmakivet eli hyvinvointi-, oikeus-, sivistysvaltio sekä liberaali demokratia tuhoutuvat.

"Ahneus ei ole hyve eikä tietämättömyys ole voimaa. Törkeydellä ei pärjää eikä vahvin ole aina oikeassa."

Minua ei kiinnosta syyllistää, yleistää, haikailla tai opettaa. Haluan tämän lukevan katsovan itseään, ihmistä sekä maailmaa; pohtivan suhdettaan niihin. Mikään määrä kasvatuksen mikromanageerausta kouluterveydenhoitajalta, sosiaalityöntekijältä ja ennaltaestävän toiminnan poliisilta ei riitä, jos arvot puuttuvat tai pettävät.

Itse teidän on lapsenne kasvatettava. Uskokaa jo; se karjalaiskylä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja hymyssäsuin huastelivat mukavia keskenään, oli myytti. Sitä ei ollut koskaan olemassakaan. Sitäpaitsi, te elätte aivan liian individualisoituja ja privatisoituja elämiä, jotta moista feikkinostalgiaa kannattaisi enää päässään hautoa.

Kylänne ovat nukkumalähiöitä ja pikkukaupunkinne surkeita tuppukyliä, mutta ne sulkevat jo sisäänsä kaiken mitä maailmasta löytyy tai siellä voi tapahtua. Jos te ette opeta kakaroillenne, etteivät ihmisten välinpitämättömyys ja massaan sulautuminen loputtomiin pelasta tekojensa seurauksilta; kyllä joku heidät vielä tavoille opettaa.