Homo sovjeticus, ihminen uskoo mitä haluaa ja Yle Peräkylä työmarkkinatunaroi

      (Kuva: Jari Kähkönen) Työskentelin jonkin aivan muun jutun kimpussa, kun satuin kohdal-

      le; uutisoin asiasta ja pidin ruudun sen jälkeen arkistokuvana. Itseasiassa; hetkinen; sehän 

      oli muuten tes-halpuutuskeissi vuokratyövoimalla, joten tämä ruutuhan on sittenkin synkas-                sa otsikon kanssa.

Nytkö se selvisi, että ”miksi Jeppe janoaa valeuutisia”? Vähintäänkin Ville Hytönen laittoi Ylen nettisivuilla pöydälle vahvan hypoteesin, joka edistää merkittävästi asiaan liittyviä pohdintoja. Ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaankin – huomionkipeyksissään.

Ihan sama katsooko asiaa henkisesti Eckhardt Tollen vai materialistisesti Leninin kautta; periaatteessa kummallakin on sama ongelma – ihmisluonto menee ihan omia teitään. Ensinmainitussa pitää sattua kyllin, jotta läsnäolo alkaa maittaa ja viimemainitussa taas ammattivallankumouksellisen on yllytettävä sekä johdettava.

Ihmekö siis, että homo sovjeticusta johti homo politicus? Hyvä homo eli ihminen ei politiikkaan ala, sanoi Platon. Homottelu on rumaa; siihen sortuvat vain höpelöt pikkupojat, jotka ovat epävarmoja lähes kaikesta, itsessään. He ”itsepuolustautuvat” jo etukäteen, eli, haastavat riitaa kanssaihmistensä kanssa, tyhjästä.

"Homottelu on rumuutta, johon sortuvat pikkupojat epävarmuuksissaan; he haastavat riitaa tyhjästä."  

Aikuisempia eivät ole sellaisetkaan isommat pojat, jotka tankkaavat turvallisuutta valeuutisista tai huutavat populistien kuorossa. Jo normaalikin liberaali demokratia oli heille kuin pitkä aluskerrasto keskuslämmitetyssä elementtiasunnossa asujan päällä; hiosti ja hiersi. Oli vaikea pysyä vapaa-ajanasu päällä eli muistaa käyttäytyä asiallisesti.

Nyt elämästämme poikkeusajasta sitten mitään puhumattakaan, jossa pysyvää on vain jatkuva muutos ja ainoat turvallisuustekijät ovat yrittää varautua sekä koettaa selviytyä. Ymmärrän; luonnollisesti sitä haluaa vain tönäistä ärsyttäjät pois silmistä ja huutaa häiritsevän puheen hiljaiseksi. Turvata edes siihen kaltoinkohtelevaan valtioon.

Sehän siinä vain on, kun et todellisuudessa voi tehdä niin; kuparisen viisisenttiseni –mitä lompakkoni kolikkoposassa ei tätä kirjoitettaessa edes ole – heitän ruutuun, että lockelainen epävapauden torjunta syöksemällä tyranni vallasta oli pelkkä fantasia jo hänenkin aikanaan. Siksi ne niillä valeuutisillaan törpöttelevät, ajattelen minä.

"Liberaali demokratia oli heille kuin pitkä aluskerrasto keskuslämmitetyssä elementtiasunnossa asuvalla; hiosti yllä."  

Uskominen taas päätyi muistiinpanovihkoon keskusteltuani lapsuuden kotikadun pojan Facebook-seinällä koronarokotusten vastustamisen motiiveista esitetyn kysymyksen perusteella. Hahmottelin kannanotossani, että kuinka ihmisen kieltäminen tai vastustaminen toimii; sananmuoto taas on hänen vastauksestaan minulle.

Kaikki suodattavat todellisuutta jotenkin, koska on niin paljon helpompaa olla tekemättä mitään, olettaa, leimata ja vedota esteeseen. Ei ihminen jaksa myllätä identiteettinsä muodostavia peruskäsityksiä uusiksi – sen estämättä, että ajoin siihen saattaisi olla syytäkin – , kun Fiat on jo kiinni lumivallissa eikä peruuttaa enää voi.

Mikään ei näet ole ihmiselle niin vastenmielistä kuin oman tietämättömyytensä tai väärässäolonsa tunnustaminen. Vain harva poikkeusyksilö-älykkö, poliittinen eläin tai luultavasti luonnevikainen opportunisti pystyy henkisessä mielessä kylmästi vaihtamaan ykkösen silmään ja oikaisemaan auton eteenpäin ajaen, jatkaakseen sokkoperuutusta.

"Vain poikkeusyksilö pystyy henkisesti panemaan ykkösen silmään, oikaisemaan auton ja jatkamaan sokkoperuutusta."  

Yle Peräkylä? Siten mielessäni uudelleennimesin Itä-Suomen yhteistä iltapäivälähetystä tiistaina toimittaneen tiimin, kun ministereoideni kaiuttimista taas tuli kauniistikin sanottuna vajain tiedoin uutisointia mekaanisen metsän tes-kahakasta Keitele Groupissa. Hohhoijaa. Oliko tuottaja jo lähtenyt pubiin siltä päivältä?

Olisihan tämä pitänyt jo arvata, kun teen jälkeen päivitin itseäni uutisilla netissä ja luin asiasta. Mutta että ne kehtasivat esittää hallituksen puheenjohtaja Ilkka Kylävainion horinat vielä lineaariradion audiossakin ja ainoana tasapainottajana oli lähetysjuontaja Tapio Räihän ”kuinkahan mahtavat työntekijät nähdä asian”?

Räikeintä oli kuitenkin, että AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokon twiitti piti pätkäistä lopusta poikki; jäi sanomatta saarron pysyvän päätöksestä huolimatta. Sillä YLE tuon kunnianimen minun mielestäni ansaitsi. Ihan tahallinen vinoveto! Jopa sanomalehti(huom. tah. tark.)  Karjalainen pärjäsi paremmin STT:n kiertolaisellaan.

"Iltapäivälähetyksessä Kylävainion horinat ajettiin ulos sellaisenaan ja AKT:n puheenjohtajan twiitti katkaistiin."

Enemmän olisi odottanut. Missä oli työnantajapuolen neuvotteluhaluttomuus? Ja sekin puuttui, että asiat tarkoituksella vedätetään vuoden loppuun, koska halutaan joko ilmanjäämisen pelolla halpuutettu työehtosopimus tai täysi isäntävalta voimaan – olettaen Teollisuusliiton hyytyvän, kun julkinen huomio väistyy.

Miten ihmeessä Pekka Niirasen kaltainen kokenut toimittaja ei edes älynnyt kysyä, että mikä estää Keitelettä maksamasta ynnä pitämästä tessiä paremmin; sehän on vain vähimmäistaso? Niinpä. Ihan silkkaa hyvinvointivaltion romutusta työelämän uusjaon kautta tehdään suoraan nenän edessä eikä äijä älähdäkään.

Yksi varsinainen Dosentti Tasapuolisuusharha toimittajana; mitään ei sano itse eikä edes kysy, koska katsoo tämän olevan sen vastapuolen tehtävä. Pitäisikö päätellä, että työläiset niin yleensä kuin erikseenkään eivät kuulu yleisöön, jonka edustajana journalistin piti toimia? Älä vain väitä, ettei yhteiskuntamme ole pääomaehtoinen!