Kadonneen tossupiirin metsästys, osa 2

Vitriinit ovat ihan oikeasti lukossa ja kassa avaa ne tarvittaessa
kaukosäätimellä. Koska juoksukaljat tai -siiderit. Ei olla Joensuussa.

Uskomatonta. Oli Prisman murto ja puukotus, sekä nyt löytyi väkivaltainen myymälävaras; tästä huolimatta Joensuun Voimatiellä ei herätä laittamaan asioita kuntoon. Jatketaanpa siis juttua jalkaisin toimivasta vartioinnista, mutta tällä kertaa yön sijasta keskitytään liike- ja päiväaikaiseen toimintaan.

Myymälävarkaan kiinniottaminen on jokseenkin perusjuttu; toisinaan mukana liikkeessä on ”tilaajan” edustaja ja joskus taas seurahenkilö, koska päähenkilöä jänskättää. Niinikään; kokeneelle siinä ei ole mitään uutta, että hahhaa keikalle kyyditään, kun sen tuloksellinen suorittaminen halutaan varmistaa.

Tekijöillä tuppasi myös olemaan jotain kättäpidempää mukana jo vuosikymmeniä sitten, mutta sitä ei vain silloin tiedetty, koska tarkastusoikeudet puuttuivat vuoteen 2002 asti. Ne eivät vain useimmiten välineisiinsä tarttuneet; viisaampaa oli ottaa palonsa nöyrästi, jotta irtipäästyään voisi koettaa onneaan toisessa kaupassa.

"Uskomatonta. Oli Prisman murto ja puukotus; nyt löytyi väkivaltainen varas, mutta silti asioita ei laiteta kuntoon."

Sumuttimella uhkaaminen on sensortin veto, että tekijän täytyy voida kuvitella karkaavansa mahdollisesti anastettu omaisuus mukana; tässä pelataan pelkällä pelolla. Vastapuoli nimittäin oli ei-ammattilainen, johon sellainen vielä saattaa tehotakin. No, mitä sä sitten teet; ne kysyvät yrittäen saada ähäkuttiin.

Voimankäyttövälineitä ei saa kantaa, jos ei ole koulutusta; sellaisessa taas ei koskaan vain mätkitä tyynyä, ruiskita seinää tai rei'itetä tauluja. Rooleja vaihdetaan; välillä suoritetaan ja välillä ollaan maalihenkilönä. Mitä taas erityisesti sumuttimeen tulee; tottakai sellaisesta otetaan myös hallitusti altistus, koska järjestelyt ovat kunnossa.

Niinikään; sellainen takavuosien viisaus, jonka mukaan töissä kuljettiin peräti yksi pari ketjukäsirautoja ja yksi sumutin – luultavimmin vielä itsemaksettuja – vyössä, on tänään täysin käyttökelvoton. Pitää kantaa kaikkia sallittuja sekä firman on ne ostettava, koska muuten saatavuus, toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus uhrataan.

"Uhkaamisella pelataan, koska lasketaan sen tehoavan ei-ammattilaiseen vastapuolena. No, mitäs sä sitten teet?"

Tämä ei tietenkään riitä mihinkään; on oltava lisäksi viesti-, hälytys-, suoja- ja ensiapuvälineitäkin. Vasta nyt tekijä ei pääse irti, koska hänet kaadettiin sekä pidetään maassa jo kaupassa sisällä, sillä kiinniottoon lähdettiin oikeassa painopistesuunnassa. Uhka johtaa kovempaan voimankäyttöön ja hälytetyt lisävoimat hoitavat auton porukan.

Myyjä; olkoon sukupuoleltaan miesoletettu tai käyköön kuinka paljon salilla ja olkoon minkälainen kamppailu-urheilija hyvänsä, ei tälläisellä tehtävällä pärjää. Voi vain todeta, että onneksi mitään ei sattunut, koska älli soi lakata resuamasta. Älkääkä viitsikö viskoa olkiukkoja; tietenkään joka paikassa ei aina voi olla vartijaa.

Yhtälailla olisi syytä ymmärtää, että vaikka toisissa liikkeissä kaupankäynti on toiminnallisesti kuin Neuvostoliitossa konsanaan; tämäkään toimintamalli ei suojaa loputtomiin. Rohkenen nimittäin väittää, että tekijä oli rikos- ja päihdemaailmaan kuuluva eläjä; sellaisille väkivalta sekä sillä uhkaaminen ei ole koskaan edes hidaste.

"Kiinniottoon lähdetään vain oikeassa painopistesuunnassa ja riittävästi varustettuna. Käytetään päteviä otteita."

Keskeisintä olisi ymmärtää, että jonkun täytyy muodostaa ja pitää tilannekuvaa; epämääräiset autokunnat ovat poliisiasia. Sen jälkeen tulee resurssien käytön dynaamisuus, koska ne eivät ole sen paremmin loppumattomat kuin kaiken aikaa kaikkiallakaan. Jo samassa radioverkossa toimiva myymälävartiointi auttaisi paljon.

Että siinä mielessä, jos jollekulle ”kauppaneuvokselle” on kauhistus ajatella tossupiirin vain lompsivan paikasta toiseen tai suorastaan seisovan paikoillaan mitääntekemättömänä; ei senkään välttämättä tarvitse niin olla. Ja entäpä turvatekniikka? Olisi tekijästä ja autosta hyvä olla kuvatkin olemassa.

Kovasti vaikeaa näyttää tuppukyläisen takapajuisen yritysmaailman taivallus olevan; hyvällä tuurilla ja omin neuvoin pyritään pärjäämään. Ei hyvä. Jos te ette ajallanne tee sitä mitä kuuluu, liiketoimintanne kärsii ja lopunviimeksi menetätte koko kauppapaikan hallinnan. Järkihenkilö satsaisikin siis jalkaisin liikkuvaan piirivartiointiin.