Herätys, Joensuu!

Tämä on kuvakaappaus, jos joku ei sitä jo ihan itse tajunnut.

Ollapa taas Vanhusbookin puskiksessa kuva ja postaus väitetystä kauppakeskus Metropolin katolle kiipeämisestä ynnä kivenheittelystä. No, sehän meni huuteluksi sekä hähähhääksi kuten aina; en ehtinyt ketjuun substantiaalisesti postata, joten jatkan juttua tässä. Otsikko on räväkästi herätys huutomerkin kera.

Te joensuulaiset asutte tässä kaupungissa; joudutte siis väistelemään kaduillanne kaikkea katoilta viskottavaa ja saatte hinnoissa maksaa tapahtuvat vahingot. Ei luulisi olevan mitään aihetta ajankuluksi sekä viihteeksi juoruilla tapahtumista niinkuin ne muka tapahtuisivat jollekulle toiselle.

Minulla on tähän ikään ja kokemukseen verran riittävästi sotajuttuja, että voisin pelotella teitä sillä mitä kaikkea maailmassa on keksitty niskaan viskoa ja mitä siitä seurasi. Enpä kuitenkaan tee niin ihan piruuttani. Minulta ette sauna- tai nuotiojuttua saa; tästä tulee ankara saarna vioistanne parannuskehotuksen kera.

"Te asutte täällä; joudutte väistelette katoiltalentävät ja maksatte vahingot. Ei luulisi olevan aihetta hupailla tai juoruta."

Minä en Metropolin vartioinnista tiedä eikä suuresti kiinnostakaan, koska siitä ei makseta, mutta suuri ja toimiva se ei ole mahtanut olla; muutoinhan näkijä olisi sanonut asiasta vuorossaolevalle. Tai kertonut liikkeen henkilökunnalle, joka talon väkenä olisi hätyyttänyt miehen toimeen. Hän saa yhden pisteen hätäkeskukseen soittamisesta.

Niin, maailmallisissa menestyskiinteistöissä tämäkin asia olisi hoidettu huomattavasti paremmin kuin joensuisten pikkukaupunkisten onnettomassa ostoskeskuksentapaisessa. Kattopääsy olisi ollut lukossa, hälytetty ja kameravalvottu; mikäli sitä vastaan rikotaan, olisi kurinpalautus ollut ankara.

Paikalle lähtisi riittävä määrä vartijoita, että joka ainoa kattohiippari tulee alas käsiraudat ranteissa; vastaanharaajat taltutetaan annostelemalla heille riittävästi voimakeinoja. Maankamaralla odottaa poliisi; yli 15-vuotiaat viedään putkaan, sairaat sairaalaan, laitoksessa asuvat laitokseen ja loput kotiinsa.

"Maailmassa kiinteistön kattopääsy on lukittu, hälytetty ja kameravalvottu. Sitä vastaan rikkovan kurinpalautus on ankara."

Putkaanjoutuja istuu siellä hyvässä tapauksessa vähintään kiinteistön sulkemisaikaan asti, sekä pois päästessään saa käteen sakkolapun joko julkisrauhan rikkomisesta tai järjestysrikkomuksesta. Huonossa tapauksessa seuraa pidätys- ja vangitsemisaikaa, sekä käräjät, mikäli tuli tehdyksi sellaista jälkeä että rikosnimikkeet kovenevat.

Ei-vapailta palavat lomat siinä silmänräpäyksessä. Kotiinvietävien suhteen ehdin puskiksesta lukea epäilyksen, että siellä ei tänä päivänä enää olisi kuria lainkaan. Voi olla, mutta sentähden tietämättömän pikkukaupunkilaisen on turha tunnelmoida uhmapäissään, että asia selviäisi ilman puuttumisia ja viranomaisia. Siinä sen näitte!

Yhteistä kaikille vietäville on pääteaseman katuosoitteeseen katsomatta, että nyt tuli muuten tehtyä väärin mistä on oloihin nähden oikeat seuraukset, mutta lisäksi maksettavaksi tulee myös lasku. Eivät kai Joensuussakaan kauppakeskuksen kattopääsyt ole enää luokkaa avoimet talotikkaat, joita pääsee ylös kiipeämällä?

"Eivät kai Joensuussakaan kauppakeskusten kattopääsyt ole enää avoimet talotikkaat, joita kiivetä ylös?"

Tämä on reagoivaa turvallisuustyötä, joka saakoon kaiken ansaitsemansa kunnian, mutta ennaltaehkäisyyn ja vahingonrajoittamiseen pitäisi pyrkiä. Ehdin kärjen kuvassa näkyvässä postauksenraakileessani kohtaan, jossa epäilen viimeistään nyt mentävän niin isoihin sanoihin etteivät joensuulaiset pysy perässä. Voi olla. 

Mutta koska tänään ollaan kynämiehiä, kirjoitetaan asiasta sitten. Ensitöikseen pitää luoda tilannekuva, jonka kokoaa yksi ainoa vastuutaho; muussa tapauksessa mikään ei toimi tai se menee pikkukaupunkilaisjuoruiluksi. Lähteinä käytetään niin turvallisuusammattilaisia, asiakkaita, henkilökuntaa kuin tekniikkaakin.

Ammattilaiset viestivät eri välineillä kuin ei-ammattilaiset; talon väellä on suora radioyhteys tilannekuvan pitäjään ja asiakkaat saavat soittaa yhteen tiettyyn yleisöpuhelinnumeroon. Kameroita tulee rutosti lisää ja niitä katsellaan samassa paikassa kuin mihin muukin tieto menee. Sanokaa sitä vaikka sitten valvomoksi.

"Reagoiva turvallisuustyö ansaitsemansa kunnian saakoon, mutta ennaltaehkäisyyn ja vahingonrajoittamiseen pitäisi pyrkiä."

Minä en sano, että yhden tietyn turvafirman pitää hoitaa kaikki aasta ööhön; hän, joka maksaa, tehköön omat valintansa lakia, hyvää tapaa ja markkinatalouden periaatteita kunnioittaen. Keskeistä on hyvä yhteistyö, jossa kenenkään ei tarvitse ylittää rajojaan toisen osaamattomuuden, kieroilun tai haluttomuuden takia. Kaikki tekevät osansa.

Ylläkäyvästä ei siis seuraa, että koko Joensuun keskusta jätetään vast’edes yksityisten turvallisuuspalveluiden käsiin. Eikä kukaan voi jättää omaa suojaustaan ja vartiointiaankaan toisen vastuulle; senkuin vain tärkeänä karjuisi käskyjä toimistostaan käsin. Ratkaisuja ei siis ole yksi vaan kymmenien yhdistelmä, joka toimii.

Vast’edes kukaan ei enää katso sivuun vaan reagoi omaan rooliin kuuluvalla tavalla; jos sana ei kuulu tai tehoa, oman tilan tarpeisiin järjestetty vartiointi reagoi. On voitu tilata kierroksia, kutsupalvelu, sulkeminen ja avaaminen, paikallaoloa tai mitä milloinkin. Myös jalkaisin liikkuvaa järjestyksenvalvontaa on olemassa.

"Keskeistä on hyvä yhteistyö, jossa kukaan ei ylitä rajojaan toisen osaamattomuuden, kieroilun tai haluttomuuden takia."

Häiriöön puututtaessa se tunnistetaan ja arvioidaan oikein; ei saa päästää irti mikäli elämäntaiteilija on putkakandidaatti, sairautensa kieltäjä tai muu ongelmaihminen. Vast’edes ei-haluttua ei työnnetä ulos omasta tilasta, jos puuttuu varmuus siitä mihin tämä aikoo seuraavaksi. Joko häiriö loppuu tai keskustasta lähdetään pois.

Käytännön tasolla poistettavasta ilmoitetaan valvomoon, joka ohjaa järjestyksenvalvojia katsomaan, että luvattu tapahtuu. Jos sana ei pidä ja häiriö yhä jatkuu, seuraus on kiinniotto; kiinniotettu luovutetaan poliisille, joka joko siirtää tai pitää säilössä. On erittäin tärkeää, että koko tapahtumaketju välittyy oikein päätöksentekijälle.

Osa yhteistyötä on sekin, että jos poliisit laskevat irti kulmantakana ja se osoittautuu vääräksi numeroksi; asiasta menee heti ilmoitus kenttäjohtajalle sekä lähimpänä arkena myös päällystöesimiehelle. Poliisi taas antaa turvapalvelulle ja toimeksiantajalle palautetta, jos tässä verkostossa laiskotellaan, arkaillaan tai soitellaan turhaa.

"Palautetta annetaan niin verkostosta viranomaisille kuin viranomaisilta verkostollekin päin, jos jokin ei toimi."

Keskeisintä on tapahtumien väheneminen pitkällä tähtäimellä. Aluksi niin pienet kuin suuretkin yhteiskunnan surunlapset eivät ota valvontaa tosissaan ja siitä seuraa sekä voimainkoitoksia että tehtävämäärän kasvuakin. Myös toteuttajilta todennäköisesti puuttuu niin kokemusta, pelisilmää kuin oikeaa räväkkyyttäkin; se on osa elämää.

Sanohan; uskotko, että Suomessa on jo paikkoja, joiden valvomoiden puhelinnumero on teipattu sen kautta kulkevan joukkoliikennevälineiden ohjaamoihin ja hätäkeskuksenkin osaavan niihin soittaa? Kannattaisi alkaa uskoa. Joensuu urbanisoituu. Tämänlauantainen kivenheittelycase oli taas vain yksi osoitus siitä.

Herätys, Joensuu! Älkää päästäkö asioita siihen pisteeseen, että huono turvallisuus vähentää keskustanne vetovoimaa; tai että tapahtuu jotain todella repäisevää, jonka jälkeen teidän on tilanteen kriisiydyttyä pakko reagoida voimalla isolla rahalla. Oikeasuhtainen turvallisuuspalvelu on aina myös kustannustietoista ja -tehokasta.