Hybridipartiolla henki höllässä Hämeenlinnassa

(Kuva: Jari Kähkönen) Vaihteen vuoksi tällä kertaa tämä kuvituskuva, joka liittyy aiheeseen
vain siten, että ampumisen jälkeen paikalle epäilemättä tuli myös ensihoito.

Tätä en muuten olisi kirjoittanut, mutta Hämeenlinnan kaupungin kriisi- ja sosiaalipäivystyksensä puolustukseksi päästämä taistelukaasuviestintä tekee teemasta polttavan kiireellisen. Mitä jos suicide by cop -ilmiössä on aiemmin tunnettua useampi puoli, joista ei vielä ole älytty keskustella?

Tähän asti Suomen ainot hybridipartiot ovat olleet harvaanasuttujen alueiden poliisin ja rajan tai tullin sekä erätarkastajan ja poliisin yhdistelmiä; sanon varmuudenvuoksi erikseen, ettei nyt puhuta näistä. Viittaan Amerikan suurkaupunkeihin, joissa mielenterveysasiakkaille on tehty uusi juuri heille sopeutettu täsmäpalvelu.

Palvelu on poliisin ja sosiaalityöntekijän tai psykiatrisen sairaanhoitajan työryhmä, joka ottaa keikat ne keikat mistä perinteiseen tyyliin hoidettuina seuraa vain rumia videoita nettiin ja mielenosoituksia kadulle. Ilmeistä on, että poliisi on kehno mielenterveystyöntekijä, mutta jospa sen paikalleololle olisi sittenkin syynsä?

"Tätä en olisi muuten kirjoittanut, mutta Hämeenlinnan kaupungin viestintä oli kuin taistelukaasu. Unohtuuko jotain?"

Laitoinkin tahallani otsikkoon osoittelevan pilkallisia sanoja hybridipartiosta, vaikka paremmin kuin hyvin tiedän, että Hämeenlinnan kaupunki ja Hämeen poliisi eivät tee tarkoittamaani yhteistyötä. Niinikään johdannon suicide by cop oli sekin tarkoituksellinen provo; sellaiseen ryhtyvä on vaarallinen henkilö, joka tulee taltuttaa ennen hoitamista.

Tätä kirjoittaessani oletan sosiaalipäivystyksen vastanneen omia kanaviaan saamaansa palvelukutsuun eikä tuon viranomaisen perinteiden mukaan niistä juuri huudellut. Olisipa noloa, jos ne olisivat munanneet siinä missä jo Hill Street Bluesin introssakin onnistuttiin; asemapäivystäjä tiedotti hätävaihdetta, ettei tule tuplittua.

Niin, syytäkin oli. Jos tuplaantuvan alkuperäisen keikan aiheena on käynnissäoleva ryöstö ja kolme oman piirin virka-autoa menee kärjessä; vanavedessä seuraavat aina myös taktiset yksiköt eli roistonnäköispartiot. Kuinka kaupunginlaajasti paikalle hätyytetty vieras heidät tuntisi? Juuri siksi ilmoitetaan; oman työturvallisuuden vuoksi.

"Oletan sosiaalipäivystyksen vastanneen saamaansa palvelukutsuun eikä tapansa mukaan siitä juuri muille huudellut."

Koska tältä näyttää, saan tehdä rauhassa pilkkani hybridipartiosta. Kun ammunta alkaa, sosiaalityöntekijöiden ja psykiatristen sairaanhoitajien paikka on lippusiiman turvallisemmalla puolella; piste. Heidän vasunsa, läppärilaukkunsa ja käsveskansakin ovat silloin tyhjiinammennetut; ollaan umpisolmussa eikä se enää puhumalla aukea.

On kyllä omituista, että kuinka joku on ensin ollut kontaktissa avun kanssa ja sitten kääntää yht’äkkiä kelkkansa väkivallan suuntaan ruveten ammuskelemaan. No, moniko vartija turvaa sosiaalityöntekijöitä päivittäin? Sekä kyllähän kotikäynnillä ollutta seurakunnan diakoniatyöntekijääkin yritettiin puukottaa Joensuussa pari vuotta sitten.

Siksi lähtökohtani ei ole pilkata poliisia kuuluisilla viimeisillä sanoilla:”Jaahas, mitäs miehiä?/Mitäs helvettiä täällä oikein melskataan?” Vaikka toisaalta; mistä minä sen tiedän, jos Hämeenlinnassa kävi nimenomaan näin, koska ei oltu ilmoittauduttu eikä siksi osattu toimia oikein. Eikä sovinistis-pennalistinen asennekaan ole pois laskuista.

"Lähtökohtani ei ole pilkata poliisia niillä kuuluisilla viimeisillä sanoilla, mutta tämä on silti voinut olla tapausten kulku."

Siispä; oliko avunpyyntö tässä tapauksessa aito? Yleensäottaen nimittäin Amerikan kaupunkien poliisilaitoksillakin pelätään enemmän tuntematonta vaikeutta kuin tunnettua rähinämaakaria. Ensinmainittu voi näet tietää hengen vievää täysosumaa, jos vastassa on ihminen joka luulee ettei hänellä ole enää mitään menetettävää.

Pohjoiskarjalaisen fatalistisen lakonian hengessä voisi todeta, että sen näkee sitten, kun saapuu paikalle. Tuplasokkomenetelmälläkin voi näet tulla täysosuma; sossu voi saada pahantahtoisen asemiehen, ja poliisi mielenterveyspotilaan kuin olisi harmiton jahka häntä vain käsiteltäisiin oikein. Lopputulos on taatusti murheellinen, molemmilla.

Kaikkea ei voi hoitaa de-eskalaatiolla, jossa hallitusti jätetään käyttämättä tappava voima; ja mikäli mitään voimaa ylipäätään käytetään, turvaudutaan johonkin kevyemmän pään vaihtoehtoon. Kun se vain yhäkin on niin, että tekijä on otettava hallintaan ja häneltä on otettava ase pois; mikään vähempi ei vain kelpaa.

"Eniten pelätään tuntemattomia vaikeuksia, mutta kyllä tuplasokollakin voi silti osua tuhoisaan täysosumaan."

Siitä ei pääse mihinkään, että Hämeenlinna oli munaus. Oli miten oli; yksittäisellä poliisilla ei ole mitään asiaa ampua tuollaista tilannetta selväksi pistoolillaan. Joko joku ei tunnistanut, ei kyennyt kommunikoimaan tai tiedot eivät välittyneet oikein; partiohan suoritti kuin sillä olisi ollut Vapautus Aivojen Käytöstä, VAK.

Poliiseja on partiossa kaksi siksi, että on johtaja ja tehtävänjako esimerkiksi puhuttajaan ja varmistajaan tai tietyn voimakeinon ensisijaiseen käyttäjään. Useampikin partio olisi voinut olla paikalla, jos tehtävä on asemiehen kiinniotto. Olisiko valmiusyksikkö pitänyt hälyttää? Se ei ainakaan olisi ollut ilmeisen sopimaton ratkaisu; panna siis tilanne jäihin.

On nimittäin näin, että Suomen poliisilla ei ole käytössään alkuunkaan riittäviä keskimatkan ei-tappavia voimakeinoja sellaisella laajuudella kuin tarvittaisiin. Niitä kysytään, jos tilanne alkaa perseelleen menneestä sosiaalipäivystyksen interventiosta, johon poliisia ei oltu otettu mukaan suostumuksella rauhanomaisesti keskustelemaan.

"Hämeenlinna oli munaus, koska yhdellä poliisilla ei ole mitään asiaa ampua tuollaista tilannetta selväksi pistoolillaan."

Monellako partiolla on nykyään jatkuvasti mukana tai minkään järjellisen matkan päässä FN 303 -projektiililaukaisin? Montako ei-tappavaa kuulaa per kannettu ase löytyy? Niinpä. Innossaan tehdä jokamiehestä konepistoolimies poliisihallinnolta taisi unohtua jotain. Tai sitten valmiusyksikköä pitää vain hälyttää useammin.

Että ovathan ne sinivalkoiset pikkupakettiautot täynnä kaikenlaista tavaraa ja kyydissä on korkeakoulutasolla koulutettua valtion virkamiestä, mutta silti tämä ei tee heistä sen paremmin kaikentietäviä kuin kaikkivoipiakaan. Jostain kumman syystä aseenkäytön laillisuus on niin tärkeää, että suorituskyky on unohtunut täysin; miksi?

On peräti syytä kysyä, että onko Poliisiammattikorkeakoulu tehtäviensä tasalla. Paljonko sillä on rahkeita poliisitoiminnan tutkimukseen ja kehitykseen sekä mitä niillä tehdään? Suoraansanottuna; ei hyvältä näytä, jos partiotason ei-tappavien voimakeinojen kehitys todellakin pysähtyi etälamauttimeen. Missä on vika?

                                                                 ***

Päivitys 18.10.2021 kello 15.14: Tämä tehtävä ei ollut tuplaantunut vaan poliisi oli paikalla virka-apuna sosiaalipäivystykselle. Yliviivailin tekstistä sen osan, jonka takana en enää seiso, koska tietämys tilanteen kulusta on sittemmin lisääntynyt. Juttu jatkuu täällä.