Ammattilainen arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Irtaimistovarasto se on tuokin; ei tosin minun.

Kuulen kuinka irtaimistovaraston ovi avautuu, mutta avaaja ei virka sanaakaan eikä astu kynnyksen yli; yht’äkkiä valot sammuvat ja ovi suljetaan hiljaisuuden vallitessa. Hoh-hoh; 46-vuotiaaksi piti elää, jotta opin pelkän valojen sammuttamisenkin voivan olla suoritus, mikä vaatii tekijäksi ammattilaisen.

Tilanne ei minua pidempään ihmetytä; tempaan hupparin oikeasta sivutaskusta esiin S-Marketin house brändin "taktisen valaisimen", johon olen sitonut rannelenkin vihreästä paracordista ja valkeus palautuu oitis. Astelen Reinoillani parin täyden mustan jätesäkin yli lattialla, käännän seinän katkaisijasta ja tiedän jo tulevan blogini aiheen.

Pitää olla koulutus osatakseen ajatella, että ei sitä huoneita tuostavain pimennellä; se päätetään selvittämällä onko tiloissa joku. Mokoman voi tehdä kiertämällä ne tai huikkaamalla ovelta; pääasia on, että ei ainakaan ennalta-arvaamatta sammuta valoja, koska joskus se voi olla peräti vaarallista. Kaikkea mahdollista ei vain voi tietää ennalta.

"Hoh-hoh; 46-vuotiaaksi piti elää, jotta opin pelkkien valojen sammuttamisenkin voivan olla ammattilaissuoritus."

Ihmisiä kohdattaessa pitää myös muistaa puolueettomuus ja asiallisuus; ne ovat piirteitä, jotka nousevat yksilössä esiin vasta sitten, kun on koulutettu tehtäväänsä ja on ehtinyt muodostua ammatti-identiteetti. Ammattilainen nimittäin arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan.

Jo armeija-aikanani ehdin tutustua kyllin eläjiin, joiden mielestä oli peräti vitsikästä sammuttaa valot poistuessaan ennen minua tilasta missä toimiakseen niitä olisi ehdottomasti tarvittu. Sanominen tai kurituskaan ei asioita muuttanut, koska mokoman vuorovaikutustilanteen aikaansaaminen oli heille itsetarkoitus.

En tiedä, koska en nähnyt, mutta nyt asiallaollut olisi hyvinkin saattanut haluta ruveta juttusille ”vaikuttaakseen normaalilta”; no, Pohjois-Karjalan hyvin väljillä standardeilla nyt ainakin. Samalla olisi saanut kytätä irtaimistovarastossa säilyttämiäni tavaroita ja kysellä kaikennäköistä tungettelevaa sekä turhaa.

"Pitää myös muistaa puolueettomuus ja asiallisuus; ne ovat piirteitä, jotka nousevat esiin vasta ammattilaisessa."

Ehkä olisin käyttänyt ääntä niin, että kuuluu ja tulee selväksi jottei valokatkaisimeen kosketa? No, sitten se olisi joko juorunnut ilkeämielisesti selkäni takana; valehdellut säikäyttäneensä vaikka ainoa säikkynyt tuossa tilanteessa oli hän itse. Tai suunnannut pelkonsa vihaksi; alkanut vain selkäydinreaktiona huutaa. Turhaa. Nollan arvoista.

Sitten vaihdamme aihetta Joensuun Raatekankaalla perjantaina tapahtuneeseen ryöstöön. Myyjän on oltava lojaali työnantajalleen; ei käy päinsä olla mitääntekemätön, kun liikkeestä varastetaan tavaraa. Mutta hänen on myös syytä ymmärtää ammattinsa rajat; myyjä ei ole mikään vartija. Piste.

Poliisitiedotteesta päättelen, että suorituksen painopistesuunta oli nytkin yhtä katastrofaalisen väärä kuin viikko sitten VT-6:den toisellapuolella. Mikä on painopistesuunta? En kerro, koska minun asiantuntemustani ei ilmaiseksi netistä saa. Ties vaikka joku tämän lukeva myyjäkin rohkaistuisi – ihan väärällä tavalla.

"Myyjän on oltava lojaali työnantajalleen, mutta samalla hänen tulee muistaa ettei ole mikään vartija tai järjestyksenvalvoja."

Niinikään, jos fyysinen voimankäyttösi ei riitä lopettamaan sekä liikettä että kamppailua – sinun on nopeasti päätettävä joko kovemmasta otteesta tai valittava paremmin sopiva voimakeino. Miten on; mahdettiinko tässä tapauksessa saada edes hälytetyksi apua ennenkuin suoritus jo meni fyysiseksi?

Olkoon asialla olleiden myyjien hyvä onni, että satunnaiset kaupassakävijät näkivät tapahtuman ja tulivat heidän eikä varas-ryöstäjän avuksi. Olen sanonut jo  lukemattomat kerrat, mutta saanen sen taas toistaa; teidän ei pidä olettaa näin käyvän vastakin. Älkää koetelko hyvää onneanne, koska jonain päivän se loppuu – tuhoisasti.

Oikeasti ylläselostettu varttiavaille katastrofi oli ihan turhaa ja arvotonta pelleilyä. Ammattilainen arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan. Sellaisen käsiin tuleva kiinniotettu ei tiedä ennalta milloin tai missä toimenpide tapahtuu eikä liioin kumoa tai mitätöikään sitä omalla päätöksellään.

"Olkoon myyjien onni, että satunnaiset kaupassakävijät tulivat avuksi, mutta jonain päivänä tuossa käy vielä huonosti."

Kaikki tuossa kauppakeskittymässä eivät sentään luota omaan apuun tai ostavan yleisön oikeamielisyyteen, mutta oikeasti päivystyskäynnit ovat surkea paikallaolon korvike. Voisin toistaa itseäni kolmannenkin kerran; Joensuun ensimmäinen tossupiiri pitää perustaa Voimatielle ja toinen Raatekankaalle.

Niin. Rikolliset ja häiriköt eivät nimittäin ota vastaan aikavarauksia, jos et sattunut sitä vielä tietämään. Yhtä vähän he sitoutuvat aiheuttamaan vakiomäärän hävikkiä, jotta vartiointilaskun maksamisen katsottaisiin kannattavan eikä sitä leimattaisi ylimääräiseksi kuluksi. Tai teeskenneltäisi ettei tarvita.

En tiedä, että mitkä anarkistikapitalistit, disruptioartistit ja bullshitvisionäärit blogiani nykyään lukevat; oletan kuitenkin jo koko ammatin käsitteen olevan heille ylipäätään täysin vieras. Mutta tässä sen näitte; yhä on tietotyön ulkopuolella reaalimaailmakin olemassa ja siellä ei aina pärjää puhumalla – välillä pitää myös tehdä.