Valtio pitää asevelvollista itsestäänselvyytenä ja oppikin voi kaataa ojaan

Luin parilta Lärvikirjan seinältä kiehtovaa sisältöä, mutta nimet jätän sanomatta koska toinen heistä ei mielestäni ole kiistattomasti julkisuuden henkilö. Mitä pitää ajatella tästä yleisönosastokirjoituksesta tai kun paikallispoliitikko-lääkäri on todellisuudenkieltäjä-salaliittoteoreetikko?

Valtio älköön pitäkö maanpuolustustahtoa itsestäänselvyytenä ja keskustelijat älköön olkiukottako disinformaatiolla, medialukutaidolla tai eripurallakaan. Se on helppoa sekä houkuttelevaa, koska ihmisen on vaikea katsoa itse itseään peilistä ja lähes mahdoton ottaa opikseen tekemistään virheistä. 

Sellaista ne jo 1900-luvulta tutut totaalinen maanpuolustus ja reaalipolitiikka panevat tekemään. Ihan oikeasti luullaan yhäkin voitavan toimia niin, että mitään ei kerrota eikä edes vihjaistakaan etukäteen; sitten yht'äkkiä kaikki onkin jo valmiiksi päätetty ja toteutuneeseen todellisuuteen pitää vain sopeutua. 

"1900-luvulla reaalipolitiikka ja totaalinen maanpuolustus jättivät kansan vain sopeutumaan todellisuuteen."

Toteutuneessa todellisuudessa ollaan sitten sen niin kutsutun maanpuolustuksen käytettävänä, rangaistavana ja poisheitettävänä. Ne tavanomaiset limboläpät kuuluvat, että sotilaskoulutus antaa parhaat valmiudet selvitä taistelusta hengissä ja sodassa taas voi kuolla niin monella eri tavalla. Sama mitä itsellesi selittelet kunhan vain tottelet.

Eihän tähän oikein voi muutakaan sanoa, kun että jotain rajaa armeijafanit, henksut sekä muut edunsaajat ketkä näkevät oikeaksi vaieta asemastaan teeskennellen olevansa vain keskustelevia kansalaisia. Tuo puhe on silkkaa konformistis-opportunistis-fatalistista fantasiaa ja te tiedätte sen itsekin.

En minä silti puhumasta tai kirjoittamasta kiellä; edellytän kuitenkin, että lakkaatte teeskentelemästä kuin puhuisitte silkkaa aineellista totuutta tai kirkasta evankeliumia. Noin ajatteleminen on valinta tai yhdensortin identiteetti; toisinkin saa valita eikä siinä ole mitään pahaa. Minusta ajatuksenne ovat huijausta ja toteutus ihan paska.

"Toteutuneessa todellisuudessa ollaan niin kutsutun maanpuolustuksen käytettävänä, rangaistavana ja poisheitettävänä."

Armeija on suljettu kokonaisuus, jossa ohjesääntö, linjaorganisaatio ja päällikkövaltaisuus hallitsevat. Sillä on ihannetilanteessa tarkoituksensa; tehtävät tulevat hoidetuksi tehokkaasti riittävästi valvottuina sekä tekemättäjättämisellä ja etenkin vääryyden tekemisellä on seurauksensa. Alleviivaus kohtaan ihannetilanne.

Toteutunut todellisuus on oikeudettomuus, edesvastuuttomuus, sortaminen sekä ihmisarvopako. Vasta tarpeeksi kauan toiminut armeija on ehtinyt joutua kyllin usein ja riittävän syviin kriiseihin, että ihannekuvat ihmisluonnosta, henkilöstöryhmistä, isänmaallisuudesta sekä koulutuksesta syrjäytyvät. Ei enää pidetä itsestäänselvyyksiä.

Sikäli, jos ylipäätään katsotaan vakinaisen armeijan olemassaolon olevan tarpeen tai että valtiolla pitää väkivaltamonopolin osana olla oikeus määrätä kansalaisiaan asepalvelukseen. Mutta syntipukittele sinä uskollinen vaan tämän ajan hyviä vihollisia sydämesi kyllyydestä; 0.5 pistettä siitä kun et nyt mennyt henkilökohtaisuuksiin.

"Vakinaisella armeijalla on ihannetilanne ja toteutunut todellisuus, jotka usein osoittautuvat kahdeksi täysin eri asiaksi."

Varo nyrjähtänyttä auktoriteettiä, koska niin voi käydä kaikille meistä. Tämän jälkeen sellainen on yhtä sekaisin kuin muutkin, mutta yläluokkaisoletus jäi, sanat ovat nyansoidummat ja asianomainen pystyy väistelemään pidempään kuin kansanmiehet. Sikäli, jos et pysty ottamaan jokaista omilla ansioillaan ja varoitteluni on tarpeen.

Tämä blogiteksti ei maailmaan lähtisi, jos minulla olisi mitään suurempaa syytä uskoa kaikkien kielialueemme ihmisten olevan näin itsenäisiä ja ajattelukykyisiä. Olenhan sitä minäkin ollut auktoriteettiuskoinen höpelö joskus nuorempana; viskoin titteleillä oppimattomia ja yhäkin viljelen vierassanoja aina kun vain voin.

Mutta aina joskus päätyy ikävästi huomaamaan, että virallinen tapa ei ole se paras, turvallisin tai edes hyväksyttävissäkään oleva sellainen etkä todellakaan saa kehuja, kun sanot toden ääneen. Nyrjähtämisen lisäksi voi tulla niin tapauskovaiseksi, mihinkäänuskomattomaksi, fundamentalistiksi, vapaaksi ihmiseksikin kuin kieroksikin.

"Varo nyrjähtänyttä auktoriteettiä. Näinkin voi käydä ja tuon jälkeen hän on yhtä sekaisin kuin kaikki muutkin."

Kaiken keskiössä on oma kyynisyyden asteesi; siitä vasempaan on järjestelmäsi puhdasoppisuuden aste ja valvonnan kovuus sekä oikealla taas on oma todellisuustarkistuksesi. On osattava kysyä, että oletko siis oikeasti tosissasi, kun järjestelmääsi kritisoit tai tiedätkö ylipäätään mikä niin kutsuttu totuus on?

Parhailla mahdollisillakin tarkoitusperillä voi näet saada aikaan turhuutta, kärsimystä ja onnettomuutta. Sitten on hybrikseen sortuvat höpelöt, jotka lääketieteestä puhuttaessa diagnosoivat kaikkea mikä liikkuu tai nekin potilaat keitä eivät hoida; sikäli jos ovat asianomaisen koskaan henkilökohtaisesti tavanneetkaan.

Huijareitakin on montaa sorttia; löytyy osa- ja kokopäivätoimiset, niitä kuin huijaavat itseään, toisia tai molempia sekä ne ketkä tekevät tekonsa suostumuksella ja ketkä ilman. Kiero on kuitenkin vasta sellainen, joka tarkoituksellisesti hakee omaa etua toisia hyväksikäyttäen sekä heistä piittaamatta. Ne ovat alhaisimpia kaikista.

                                                              ***

Mutta, koska pahaa kykenevät tekemään kaikki - tarkoitusperiinsä katsomatta - on siis vain hyvä lopuksi muistuttaa mieleen, että kyllä oppikin voi kaataa ojaan.