Tyhmyys ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin äsken Raoul Palmgrenin Vankilapäiväkirjan; kiinnitin huomiota turhautumiseen, jota ilmeni niin Vihkoissa kuin 30-luvun kuvien aiotussa jatko-osassakin. Olisikohan sosialisteissa siis pääsääntöisesti vain kahdensortin intellektuaaleja; työväenihannoijia ja yläpuolelleen asettujia?

Marxin luokkalakihan sanoo, että jo parissa kuukaudessa työväenluokasta lähdettyään ihminen alkaa elää kuin ei olisi siellä koskaan ollutkaan. Se voi olla kiusallista, koska vallankumous saattaa vielä odotuttaa itseään, joten tuntojensa kanssa saattaa joutua kärvistelemään hyvänkin ajan. Onko siis tyhmyys lajityypillistä ihmiselle ja mitä sitten?

Jospa Perussuomalaisten ja Kokoomuksen oikeistoallianssikin siis tekee näkyväksi antaen ymmärtää mielipiteesi merkitsevän vain huudattaakseen sinulla jotain tiettyä suunnitelmiinsa sopivaa? Oikeasti olet köyhällistöressukka tai kurjallistohöpsöliini, josta kukaan ei piittaa. Onko tämä inhimillisen tyhmää vai tyhmän inhimillistä?

"Jos sosialisteissa on vain kahdensortin intellektuelleja; kysyn, onko tyhmyyskin ihmisen lajityypillinen ominaisuus."

Kun siis leiviskäkseni toimittajana muodostui vaikeasti kerrottavat kiusalliset jutut, tulin ilmiön kanssa tutuksi tutuksi peräti jo ensimmäisellä aikuisiän keikallani. Vedin hallinto-oikeuden asiakirjavihkosta esiin sensortin ”oikaisupöytäkirjan” että huh-huh. Ei ihme, että vaikeana oltiin niin ammattijärjestöissä kuin toimituksen keskenkin.

Kun totuus selvisi, muistan sanoneeni silloiselle päätoimittajalleni, että eihän me nyt voida näitä miehiä tyhmiksikään haukkua; hän taas vain nauroi. Syyskuisen kolealla Kontiolahden kirkonmäellä äsken saavutetulla viisaudella totean nyt, jottei tilanne ollut yksiselitteinen; kaikki oli raskaasti manipuloitua näennäisvapaehtoisuutta.

Lähellä edellisen pahantekijää on toinenkin, mutta onneksi vähän harmittomampi haittaeläjä; takertuja. Tätä ilmiötä ajattelin, kun somessani alkoi virrata lehtijuttuja Kuopion Niuvanniemen sairaalan potilaan edesottamuksista äskeisen hatkansa aikana. Tuossahan ilmiön näki kätevästi havainnollistettuna.

"Syyskuisen kolean Kontiolahden kirkonmäen viisaudella totean tilanteen olleen raskaasti manipuloitu."

Tämä haittaeläjä tekee itsensä olennaiseksi, on tarjoavinaan jotain ja muutoinkin menee kuin kala vedessä; no, heh, ainakin omasta mielestään. Näin jatkuu kunnes ei enää olekaan kivaa, tulee erimielisyyttä ja saatavilla on hyötyä tai etua; siksi tätä vaihetta seuraavat välienselvittelyt tuppaavat muodostua hyytäviksi kokemuksiksi.

Paninkin siis lähimenneessä oven kylmästi kiinni tuntemattoman nenän edestä, joka heti avattuani alkoi kysellä, muttei ollut mitään asiaa. Toisen vastaavan kohtasin rivitalomme päädyssä ja arvasin hänet oitis luikuriksi myös ylipuheliaisuuden takia. Tämä paljastuikin myöhemmin tasapainottomaksi persoonaksi ja mukihenkilöksi.

Minulla tosiaan on nuoruudenammattini vuoksi tietoja, taitoja sekä kokemusta, mutta en suuremmin välittäisi niitä väläytellä. Kaiken viimeksi tahdon keski-iässä ruveta kenenkään ilmaisauttajaksi ja tueksi, vaikka tarvetta ilmenee säännöllisen epäsäännöllisesti. Tietotaitoni hyödyllisyydenarviointi on siis yhä kesken.

"Nuoruudenammattini minulle lahjoittaman tietotaidon hyödyllisyyden arviointi on siis yhä kesken. Ilmaisavuksi en ala."

Mutta mitähän mahdettiin ajatella YLE:n valtakunnanverkon radiouutisten toimituksessa? Nekin sanoivat eilen toistuvasti kepuryhmyri Pylvään päästöä lailliseksi, vaikka piti vain uutisoida esitutkinnan toimittamattajättämisestä. Melko kyseenalainen editoriaalinen stänssi; on pakko sanoa.

Joensuun toimituksen uutisjuontajallakin petti eilen pokeri lähetyksessä; tulossa oli insertti lieksalaisyrittäjän polkupyöräilytempauksesta, joka lähti taas liikkeelle Lappeenrannasta. Päädyin kirjoittamaan mustaan cahieri-Moleskineeni, että mahtoikohan hän oikeastaan nauraa tämän kanssa vai tälle. Tyhmyys on vaikeaa!

Heh, muuan kuukausipalkkainen hommakin näytti menneen kätevästi viestikapulan lailla edellisen tekijän sukulaiselle; tyystin muodollisuuksitta. Ja kun toisessa rekryssä täysin asiallisesti ja taustoittaen kysyin omaa teknistä kelpoisuuttani; heh, eikös hakemaan kannustanut vastaaja oitis googlettanut minut.

"Muuan kuukausipalkkainen homma meni kätevästi sukulaiselta toiselle kuin viestikapula. Toisen rekry googletti minut."

Olen siis usein itse kaikkea muuta kuin tyyni, kun sattuneesta syystä joudun julkisuudessa katseiden kohteeksi. Otin äskenkin asiakseni vaihtaa portfoliosta yhden alasivun nimen ja korvata vakion löytymättömyysilmoituksen; valitettavasti jouduin näet toteamaan, että itseeni suuntautuva kiinnostus kohdistui jälleen mitensattuu.

Olisi minusta saanut utelias olla, mutta tykkään yhtä vähän mielipiteitteni mukavarovaisesta kyttäilystä kuin siedän turvenuijaa toljottamassa fishtailini harteille repun kantoviilekkeistä rapissutta nupukkinahkaa. Tajusitko edes, että reppuni kustansi enemmän kuin sinun koko viikon ruokasi? Ja sano itse ensin oma mielipiteesi!

Siispä tilasinkin äsken elämäni ensimmäisen satsin väritöntä valjasrasvaa, koska aion kunnostaa varusteeni; en enää vain tyydy harjaamaan nöyhtää pois harteilta. Itse on pidettävä huolta edustuskelpoisuudestaan ja oltava tarkka omasta arvostaan; näin se vain on nähtävä. Toljottakoot, kunhan itsestäni ei löydy tosiasiallista vikaa.

"Itse on pidettävä huolta edustuskelpoisuudestaan ja oltava tarkka omasta arvostaan; näin se vain on."

Vaikka useimmiten tälläinen on silkkaa lapsellisuutta, joka ei aiheuta naurua eikä pieruakaan; harva silti sietää edes täysin alamittaisenkaan vastapuolen avointa pilkkaa. Ei jaksaisi. Tosi intellektuelli päätyy näet usein samaan aikaan kaiken ulkopuolelle ja on jokaisen kanssa erimieltä; sellaista se vain on, kun pitää itsenäisyydestään kiinni.

En olisi oikeasti halukas puhumaan tyhmyydestä ihmisen lajityypillisenä ominaisuutena, koska oikeasti kyse on vuorovaikutuksesta; mahdolliset seuraukset taas saattavat kyllä jo olla ihan sitä itseään, jos ei pidä puoliaan. Tosin, olisihan tyystin erillisyydessä ja tuppisuina elävien ihmisten maailmakin aika erikoinen.

Tulee myös ymmärtää, että vaikka jokainen puhuu omaan pussiinsa tai etuaan edistääkseen; tästä ei kuitenkaan aina seuraa kaikilla olevan jokin piiloagenda. Joskus asiat ovat juuri niin kohtuuttomasti ja epäoikeudenmukaisesti kuin mille näyttääkin. Ei tätä johtopäätöstä hyväksymätön tyhmä ole; hän on ongelmapersoona.