Siviilipalveluksen militarisointi on pelkkä päiväuni – ette te tätä voita

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko, että tälle tilannepaikalle olisi kaivattu komennuskun-
nallista siviilipalvelusmiehiä tekemään – mitä?

Onko armeija maata vai maa armeijaa varten; muuten kuin tätä kysymällä ei voi alkaa pohdiskelemaan perjantaista parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean mietintöä. Asevelvollisuuden säilyminen, vaikka kaikki ympärillä sortuu; osoittaa pahaisesta tarvekalusta tulleen käsittämätön ja suuri yhteinen puhumaton pyhä.

Vai pitäisi naistenkin ”päästä” siviilipalvelukseen; sikäli, kun tiedän, niin ei laki sitä ole koskaan kieltänyt, mutta sattuneesta syystä moista tapahtuu vain harvoin. Esimerkiksi, jos palvelusvelvollisella on sukupuolidysforia tai naisten vapaaehtoiselle tulee koeajan jälkeen eettinen ongelma aseellisena jatkamisesta.

Siksi toisekseen; kaikille siviilipalvelusvelvollisille ei nykyäänkään löydy palveluspaikkaa, koska kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, joten älkää nyt ainakaan velvollisten määrää enää nykyisestä lisäämällä lisätkö. Kysyn – niin sanotusti viran puolesta –  vaikka oikeasti jo tiedänkin, että mitä pelleilyä tämä on olevinaan?

"Asevelvollisuuden säilyttäminen kaikissa oloissa kertoo pahaisen tarvekalun muuttuneen joksikin aivan muuksi."

Tiedän; olen nimittäin lukenut lehtiä, kirjoja, tiedotteita, verkkosivuja ja vaikka sun mitä. Otsikkonikin arvaukseni jo kertoo; siviilipalvelusta yritetään vaihteen vuoksi taas kerran militarisoida. Sivareista koetetaan tehdä jonkunsortin lapiosotilaita hokemalla kokonaisturvallisuutta ja loitsuamalla hyödyksi olemisesta.

Ajatus on täysin pöhkö, koska jo normaaliaikana pelastusviranomaiset voivat ottaa käyttöön, teettää ja määrätä avustamaan, kun sattuu suuronnettomuus tai pitää sammuttaa tarpeeksi iso tulipalo. Niinikään; poikkeustilassa taas voivat tulla voimaan työhönottopakko, irtisanomis- ja irtisanoutumiskielto sekä yleinen työvelvollisuus.

Siispä; miksi hälyttää ties keitä, ties mistä, varustautumaan välinein mitä ei ole, nousemaan kuljetukseen joka puuttuu – saapuakseen tilannepaikalle millä ei tietenkään kouluttamattomana pärjää? Näitä ei muuten ihan heti tai pikkurahalla korjata. Monestiko vuodessa mokomaa ”pelastuspalvelua” edes vuosittain tarvitaan?

"Ajatus on täysin pöhkö, koska niin normaaliaikaan kuin poikkeustilaankin on jo olemassa valmiit järjestelyt."

Minä väitän, että tämä vanha vitsi perustuu ajatukseen että ensin uhkaillaan, toiseksi rangaistaan, kolmanneksi suljetaan ulos, neljänneksi häpäistään puhumattomuuteen ja kun mikään ei auta niin koetetaan houkutella hyvittämään ”kelvottomuutensa” työllä. Siksi ajattelen, että todellinen ongelma tässä on asevelvollisuuden kestämättömyys.

Yli sadassa vuodessa aseistakieltäytyjät ovat menestyksekkäästi haastaneet valtion väkivaltamonopolin; provosoivat sen ylilyönteihin, tekemään itsensä naurunalaiseksi ja silti pitäneet alistumattomasti kiinni vakaumuksestaan. Vai ovatko suomalaiset ainoastaan patologisesti humalassa ylikäyneen nationalismin myrkyllisistä käryistä?

Myönnän; kyseenalaistan vakinaisen armeijan olemassaolo-oikeuden ja olen vähällä sylkäistä valtion väkivaltamonopolin päälle. Ne ovat menettäneet silmissäni kaiken arvonsa yksinomaan sen sikamaisuuden tähden, jolla niitä käytännössä harjoitetaan. Jos te olette Suomen turva, me muuten olemme vaikeuksissa. Pahasti.

"Minä ajattelen, että se todellinen ongelma tässä ei ole siviilipalvelus vaan asevelvollisuuden kestämättömyys."

VNK:n videon mukaan komitean puheenjohtaja Ilkka Kanervakin möläytti fingerporivitsin mietintöä luovuttaessaan. Sanoi naisten asepalveluksesta, että ahdistelu ja häirintä pitää jatkossa hoitaa niin että kaikki saavat puhtaat paperit. Taidatkos sen paremmin sanoakaan, kirjoitti jo Satusetä-Topelius aikanaan.

Jos sotalaitoksen kuukausipalkoille voisi puhua, minä kysyisin heiltä, että onko teillä oikeasti varaa tämänsortin leikinlaskuun? Vain 60 prosenttia ikäluokasta suorittaa aseellisen varusmiespalveluksen, keskeyttäminen on erittäin yleistä ja mokomaan kurjuuteen vapaaehtoisesti alistuneita naisia sorretaan. Te olette niin lirissä.

Siksi ne ja heitä siviilistä tukevat armeijafanit vetoavat nyt armeijan toiseen tehtävään – sisäiseen kontrolliin – ensimmäinenhän oli maanpuolustus, mutta sitä ei ole tarvittu enää noin 80 vuoteen. Kiusaisivat maan nuoria pakkokoontumisajoilla, joissa sidosryhmäviranomaiset syynäävät, kun armeija värvää riviinsä uudet hölmöt.

"Ilkka Kanerva möläytti fingerporivitsin luovuttaessaan komitean mietinnön. Mutta taidatkos sen paremmin sanoakaan?"

Armeija tietää totuuden suomalaisesta ihmisluonnosta; kun sopivin välein annostellaan vapaaehtoisuutta ja pakkoa, juhlakalu menee sekaisin eikä enää pysy perässä mihin on muka vapaaehtoisesti suostunut. Oikeasti niin kutsuttu motivaatio sekä maanpuolustustahto ovat yhtä häilyviä käsitteitä kuin niitä kantavat ihmisetkin.

Oletan, että useimmat lukijat eivät ole olleet samassa tuvassa pidemmän palvelusajan miehistön kanssa. He eivät tajua kuinka monta sellaista onnetonta joukossa on, jotka ensitöikseen herätyksen jälkeen aamulla ruksaavat päivän pois tj-kalenterista. Tai paljonko moraalittomuutta, vääryyttä ja suoranaisia rikoksiakin armeija sulkee sisäänsä.

Eikö järki jo valaisisi pimeyden? Ette te pysty lopettamaan sivaria eivätkä sivaritkaan palaa lapiosotilaiksi 50 vuoden siviilissäolon jälkeen. ”Asevelvollisuuden” oikeutus on mätä ja toteutus ontuu. Muuttakaa se virallisesti valikoivaksi tai vapaaehtoiseksi; näin jatkaen ei muuta synny kuin kieltäytymispiikki ja protestiaalto. Ette te tätä voita.