Varoituksesta tuli sitten jokin omituinen työelämän rikesakko

(Kuva: Jari Kähkönen) Erään elämän-
muutoksen tullen tuo kansio lensi
kaaressa roskiin ja nimilapun pil-
koin palasiksi saksilla.

Olikohan minulla ensimmäinen koskaan kirjoittamani blogi, kun hakusanoissa näkyi ”työnjohtajan käsky varoitus autonkuljettaja” tai jotain? En minä muuten, mutta kun toissapäivänä kuuntelin kummissani yhden eläköityvän pääluoton radiohaastattelua, jossa tämä sanoi niitä jaeltavan tätänykyä kuin karkkia. Onko varoitus joku rikesakko?

Siitä johtui mieleeni piiriautokeskustelu aamuyöllä Helsingissä; pyrin kasvattamaan oppivuorossa olleen parikymppisen syrjäkyläisen yrittäjäorientoituneen armeijan pilaaman ammattikorkeakouluopiskelijan maailmankuvaa sekä työelämätietoa. Että kuinka yhteiskunta toimii, kuka vastaa mistäkin ja miksi mitäkin tehdään.

Sikäli, kun enää mitään muistan; teesini oli, että jokaisen on elätettävä itsensä palkkatyöllä eikä häntä saa siksi erottaa perusteettomasti tai mielivaltaisesti. Vaikka joku rikkoo työsuhteen laki- tai sopimusmääräisiä velvoitteita vastaan, hänelle tuli silti ensin antaa varoitus; irtisanoa saa vasta, jos rikkominen toistuu kohtuullisessa ajassa.

No, kun mokomaa nyt muistelee; hädintuskin on itsellä pokeri pitää. Kyllä niitä lappuja jaetaan ihan rangaistus- ja nolaamistarkoituksessa; antajaoletettu saattaa näet olla kuinka tyhmä, oppimaton, peruskäsitevikainen tai persoonallisuushäiriöinen hyvänsä. Sanat kuten ”sopimussuhde” ja ”yhteiskuntavastuu” eivät merkitse mitään.

"Varoitusten jakeluun liittyen mieleeni muistui yksikin aamuöinen piiriautokeskustelu kauan sitten."

Kerrankin olin muka saavinani kirjallisen varoituksen, mutta kieltäydyin panemasta nimeä alle, vaikka uhkailtiin ”työntää paperi väkisin taskuuni”. Asia kuulemma siirtyi erimielisyyden takia päivähenkilökunnalle. Sanoivat etteivät kumoa sitä; vastasin ettei lappua tarvitse lähettää kotiin, koska en meinaa kehystää ja laittaa sitä seinällekään.

Miten on; tulinko saaneeksi kirjallisen varoituksen? En mielestäni ja suullisista eivät noin pöljät vielä mitään tienneetkään. En kyllä silti tiedä henkilöstörekisterin kirjauksista tai pikemminkin valehteluista. No, jos piirivartiointialueen levottominta juorunkylväjää olisi uskottu; minullehan niitä olisi muka kertynyt samana keväänä useita. Ja höpöhöpö.

Ei suomalainen työsuhde nyt sentään mikään kolmella hudilla elinkautiseen -lakikaan ole – tuo clintonilainen Amerikan vankilateollisen kompleksin tukijalka – nimittäin. En piruuttanikaan jatka ajatusta, koska mikä minä olen antamaan ilmaista työsuhdeneuvontaa tieskenelle, joka tekstin ääreen sattuu.

Heh. En minä silti firmassa enää kauaa viipynyt, vaikka en saanutkaan potkuja – toisin kuin taas se yksi turva-alan tunnettu darling keskustelupalstalla anonyymisti kateuspäissään myöhemmin valehteli. Googlen Yliopiston käyneet aasintuntijat muistivat toistella samaa vielä vuosien päästä oman firmansa duunareillekin.

"Kieltäydyttyäni allekirjoittamasta varoitusta; asia siirtyikin yht'äkkiä 'erimielisenä' päivähenkilökunnalle."

Huonolla muistan myös pohjoissyntyisten ja luultavasti lahkolaisuuteen aivopestyjen opettajaopiskelijoiden kanssa käymiäni työelämäkeskusteluja; niin ikävän tittelinkipeitä, tekopuolueettomuudenjanoisia, esimiesvaltaisia sekä rangaistuskeskeisiä he näet ihmisinä olivat. Mitähän heidänkin oppilaistaan mahtaa tulla?

Varmaan sellaisia, kun sen toisen varoituksen ”todistajasta” joka ei joko tajunnut tai uskaltanut laittaa nimeään minullekin tulevaan kappaleeseen. En tiedä, että odotettiinko reaktioksi tappouhkausta vai käsiksikäymistä, mutta tahallaan yleisön paikalle järjestänyt antaja sai näin itselleen vain todisteellisen kiistämisilmoituksen. Ei muuta.

Nii-in. Mitäpä tulisi siis ajatella, kun lukee nimitysmuistion, jonka mukaan henkilöstöbyrokraatiksi on valittu Maakunnan lipaston ei-juristisen valtion oikeusvirkamiehyyden opintosuunnasta hallintotieteiden mestariksi valmistunut SeJaSe? Ilman, että takana on opintoviikkoakaan työ-, sopimus- tai sosiaalioikeutta!

"Mitä ajatella, kun henkilöstöbyrokraatiksi nimitetään täysin vieraita oikeudenaloja opiskellut hallintotieteiden mestari?"

Jos se olisi halunnut olla poliisi, syyttäjä tai tuomari vaan kun ei saa? Voi raukkaa. Siitäkö kumpuaa omituinen tapa käyttää valtaa "sakottamalla"? Sopii kuvaan; onhan historialliset henkilöstöosastot korvannut HooÄrrä kapitalismin kriisi-ilmiö, jossa ihmistä vain käytetään ja heitetään pois kun viimeinenkin hyödyn pisara on puristettu ulos. 

Ei siirry enää minunkaan Mil-Tecin musta 60 litrainen pakaasini – nykyään lapset kuulemma sanovat niitä keikkalaukuiksi – farmari-Focuksen takakonttiin. Kannoin sen irtaimistovarastoon jo vuosia sitten; sisällä oli tuolloin enää muistaakseni mustat Nokian kumisaappaat, sekä ne työmaihareiden saapassukat kuin olivat yhä ehjät.

Äsken näin komerossa vanhan punaisen taistelukansionikin; se makasi Smartstore-laatikossa vääntyneenä, kulahtaneena ja nauhat vanuneena – tyhjä tuo kansio oli ollut jo kauan. Tuotantoon jääneet ja avokonttoriin etätöistä palaajat pitäköön kivaa keskenään – minua sinne ei enää saa takaisin ilman jonkunsortin väkipakkoa.