Te ette ole kansa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Me olemme kansa, karjuivat kohta entisen DDR:n kansalaiset täyttä kurkkua kadulla 80-luvun viimeisenä syksynä. Se oli hyvä oivallus; juuri näin tuleekin huutaa, jos peruuttaa sietämättömien oikeuden hallita epävapaudessa. Kysymys on minäkäsityksen muutoksesta, jonka myötä uusiksi menee paljon muutakin.

Sitä ennen sietämättömillä on nimittäin hegemonia, eli sensortin ylivalta ettei mitään uskalla sanoa, vaikka henkilökohtaisesti tekisi kuinka pahaa tahansa. Ironista kyllä; H-sanan löysivät eurooppalaiset sosialistikirjoittajat noin 70 vuotta aiemmin; minusta on hyödytöntä arvailla, että oliko ensimmäisenä Gramsci vai Lenin.

1910-luvun lopun ja 20-luvun alun Eurooppa oli hyvin epävakaa paikka. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli tehty sosialistisia vallankumouksia, joista useimmat menivät pieleen niin kumoajien saamattomuuden kuin porvarillisten vastavallankumoustenkin takia. Seuraavaksi fasismi esti uusintayritykset.

"Epävapaudessa hallitsevilla sietämättömillä on henkinen ylivalta, jonka tähden vastaan ei uskalla sanoa."

Onko oikein rinnastaa epävapaus, totalitarismi ja fasismi? Tjaa; ensinmainittuhan on yläkäsite, jota viimemainituissa sovelletaan käytäntöön. No, se on siis tavallaan hahhaa ääripää, jos näin tohtii sanoa. Eihän näet ole itsestäänselvä, että nyt kaikki tajuavat ”sen toisen ääripään” olevan vapaus eikä vihervasemmisto.

Siispä, Pohjois-Karjalan korven heiluva kyrpä, joka puhuu itsestään me-muodossa tuomitessaan, toiseuttaessaan ja sulkiessaan kanssaihmisiä yhteisön ulkopuolelle; ei välttämättä ole sen paremmin mikään maailman uutuus kuin kaikkein pahin pahakaan. Älköön väärinymmärrettäkö; hänen käyttäytymisensä on silti sietämätöntä.

Hän ei ole kansa, joka tuskin oletuksena piittaisi sitä tai tätäkään jonkun niin sanotusta erilaisuudesta. Ei ennenkuin tämän yksilöllisyyttä oikeudettomasti rajoitetaan, peritään jonkunsortin suojelumaksua ”olla saamisesta” ja sitten suoraan syrjitään. Näkymättömäksi tekeminenkin on ihan sitä itseään, höpsöliini.

"Pohjois-Karjalan korven heiluva kyrpä, joka tuomitsee, toiseuttaa ja sulkee ihmisiä ulkopuolisuuteen; ei ole kansa."

Yhtä vähän kansa on vasta esikuvansa kaltaiseksi tulossaoleva pikkupili; hänet tulisikin tunnistaa ja etenkin ojentaa esiintymisensä johdosta, muuten ei ole mitään toivoa yhteiskunnan muuttumisesta paremmaksi. Esimerkiksi siinä kuinka kanssaihmisiämme katsomme ja miten heistä puhumme. Ihminen on häilyväinen!

Miksi luulette, että 20-luvun mätä yhteiskunta, jonka kimppuun omistautuneet ammattivallankumoukselliset etujoukkona lähtivät; meni tonttiin? Mutta sellainen, jossa sosialistipuolue eli tiukasti gramscilaista parlamentaarista kretinismiä, lehdistö oli tietämätön ja ay-liike hoki laillisuutta; ei mennyt.

Byrokraatit ja poliittiset eläimet, jotka hekään eivät ole kansa; voivat silti tehdä sen nimissä mitä tahansa kunnantalon keinotekoisessa maailmassa. Jos ihmisellä on todellista asiaa heidän keskuuteensa, tulee olla tarkkana mihin suostuu tai mihin tekee aloitteen niin suoraan kuin epäsuorastikin. Muuten päätyy hyväuskoiseksi hölmöksi.

"Ihminen on häilyväinen. Miksi luulette yhden yhteiskunnan 1920-luvulla menneen tonttiin, mutta toisen ei?"

Niinpä. Olen sanonut monasti ennen ja sanon nytkin; on olemassa vain kiusaajia kiusattuja ja myötähöhöttelijöitä, mutta silti joka ainoa kuvittelee saavansa olla yhtä sekä samaa loputtomiin. Esimerkiksi, miksi luulette 1960-luvun kotimaisen Punahilkka-elokuvan naispääosan lopussa palaavan koulukotiin? Ei ollut eläjäksi, itsenäiseksi.

Samalla sanottakoon, että reilu vuosikymmen myöhemmin Pelle Miljoonan Mitä tänään koulussa opit -kipaleen planeettojen laki voi mahdollisesti olla armoton, mutta on se kyllä samalla myös hyvin epävarma ja sattumanvarainenkin. Paha ei välttämättä tuhoudu, koska mahdollisuus siihen on erottamaton osa ihmisluontoa.

Siksi tarvitaan kansanvaltaisesti hallittuja vapaita yhteiskuntia, joiden tulee myös olla hyvinvointi-, oikeus- ja sivistysvaltioita, koska jos kaikki ei toimi niin kaikki epäonnistuu. Säännöllisesti erehdytään, että kotiinpäinveto tai oman väestöryhmän ylivalta olisivat mahdollisia. Höpöhöpö.

"Siksi tarvitaan kansanvaltaisesti hallittuja vapaita yhteiskuntia, joiden tulee myös olla hyvinvointi-, oikeus- ja sivistysvaltioita."

Samasta syystä jossain syrjässä voi kuvitella, että kukaan ei kyseenalaista mitään, jos itse hävyttömästi käyttäydyttyään kuvaa yksipuolisesti toisen vihareaktion kännykkävideolle. Tai että sen jakamisalustan yleisö korvaisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä oikeudenhoidon. Näin hienoa tekniikasta ei tule koskaan.

Tuntematontakaan ihmistä ei siis kannattaisi vainota, koska luulo että näin uskaltaa tehdä perustui oikeushistorialliseen sukujen väliseen sovinto- ja kosto-oikeuteen. Tänään on todennäköisempää, että jokaiselta löytyy raivostumiskynnys, minkä jälkeen tilit tasataan juuri silloin sekä siinä mitään neuvonpitoja istumatta.

Ikäkö suojelee kaikelta? Ei välttämättä. Vanhemmat tai vahvemmat ovat aina kurittaneet nuorempiaan ja heikompiaan, jos hyväksi katsoivat. Ajattele nyt SVT:n tutkivaa ohjelmaakin: mistä tahansa esiintymisestä voi syntyä se tehtävä, joka johtaa siihen takaa-ajoon, minkä lopuksi ajat viritetyllä mopollasi satasta suoraan tolppaan.

"Turha yrittää piileksiä älypuhelimen takana, kuvitella vainoavansa tuntematonta seurauksitta tai että ikä suojelee kaikelta."

Luulisi, ettei hyvinvoinnin, sivistyksen, oikeuden ja kansanvallan puolesta suuremmin tarvitsisi myyntityötä tehdä. Mutta kyllä vain tarvitsee. Tunnelmat ovat silloin kuin minulla nuorena miehenä; lukiessani Mikko Laaksosen 1970-luvun veroaiheista kirjaa keskellä 90-luvun lamaa. Sanallasanoen oudot, erimaailmaiset.

Nii-in. Eiväthän sodat sotimalla loppuneet; eikä totalitarismikaan kuollut sukupuuttoon, kun Hannah Arendt klassikkokirjansa teki. Aina joku tollo kuvittelee olevansa erikoistapaus, johon yleiset säännöt eivät päde; tai tiesmissä kummassa kuppikunnassa luullaan päämääränsä oikeuttavan mitä tahansa.

Että siinä suhteessa luulisi kiinnostavan ketkä oikeasti ovat kansa ja millä perusteella. Olevan erityisen epäluuloinen sekä tarkkaavainen, jos joku pokkana väittää puhuvansa sen puolesta. Vain hyväksymällä, että kaikki yhdessä me se kansa olemme, ja tunnustamalla jokaisen yhtäläisen ihmisarvon; löytyy kestävä rauha sekä onni.