Pienvandalismi nurkissasi, eli, mitä tehdä postilaatikkojen rikkojille

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorisohenkilö harjoitti tahallista rajoja rikkovaa
käyttäytymistä, eli, pikkuvandalismia; liikekeskuksen kivilaatalla on
poltettu kumia mopon takarengasta sudittamalla.

Jos haluaa ja kykenee toimimaan välittömästi, voi käyttää yleistä kiinniotto-oikeutta ja hätävarjelua. Tämä kuitenkin edellyttää käsitteiden tuntemusta, oikeiden otteiden osaamista sekä etenkin kykyä perustella toimintansa jälkeenpäin. Kosto ja rankaisu eivät ole sallittuja niiden varjolla.

Toimetonna ei tarvitse seistä; kaikki voivat aina tehdä jotain. Jos suuntautuminen on toisenlainen; soitetaan hätäkeskukseen, annetaan pääluku, tuntomerkit ja pakosuunta. Video sekä valokuvat mistä tekijät voi tunnistaa olisivat plussaa, koska käytännössäkatsoen kiinniottoa verekseltä tai pakenemasta ei useinkaan voida taata.

Lisäksi varoitan, että rajoja rikkovaa käyttäytymistä eli esimerkiksi pikkuvandalismia voidaan tehdä myös videointitarkoituksessa – tahtoo sanoa – saadakseen siihen puuttuva aikuinen esitettyä huutamassa, raivoamassa, perässä juoksemassa tai muulla mahdollisimman alentavalla ja loukkaavalla tavalla. Itse hävitys voi jopa olla sivuseikka.

"Jos kykenee toimimaan välittömästi, voi käyttää yleistä kiinniotto-oikeutta, mutta toimetonna ei tarvitse koskaan seistä."

Tällöin eri henkilöt tekevät pahaa ja eri henkilöt videoivat. He ovat tarkoituksella sijoittuneet etäälle toisistaan, jotta samanaikainen käyttäytymiseen puuttuminen sekä videoinnin estäminen olisi mahdollisimman vaikeaa. Voi jopa käydä niin, että vain yksi pakenee paikalta, vaikka teot tekemään oli tultu sovitusti yhtenä joukkona.

Videoiden käyttötarkoituksena voi esimerkiksi olla niin vertaisjoukossa päteminen, vaihtoarvo vastaavaan materiaaliin kuin myös mahdollisten tekojen jälkiseurauksista luistaminenkin(esittää uhria vaikka oikeasti oli pahantekijä). Videot voivat tulla julkisesti saataville internetissä niin tahallaan kuin vahingossakin.

Uhalla, että keskustelu menee seuraavasta sivuun aiheestaan; sanon silti, jottei mikään määrä valppaita kansalaisia, poliiseja ja joissain tapauksissa jopa yksityisiä turvallisuuspalveluitakin korvaa vanhempia tai muuta kasvatuksesta vastuullista aikuista. Pitää tietää, asettaa rajoja, valvoa ja antaa seurauksia. Yhäkin. 

"Pikkuvandalismiin puuttuva aikuinen voidaan myös tahallaan pyrkiä häpäisemään videoimalla tapahtuma."

Näin on toimittava, vaikka lapset eivät olisikaan enää ihan pieniä, koska postilaatikoita rikkoessaan ja aikuisia tarkoituksella härnätessään he tekevät tekoja, joita eivät osaa tai pysty selvittämään itse. Yksinkertaista: ei ole rahaa, ei saa tehdä kummoistakaan sopimusta eikä voi esiintyä puolestaan prosessissakaan.

No, pitäähän niitä nyt jotenkin rangaista! Poliisille luovuttaminen on yleistä kiinniotto-oikeutta käytettäessä pakollista ja sieltä alaikäisestä ilmoitetaan vanhemmille, koska käytännössä kaikki seuraavat poliisin toimenpiteet vaativat huoltajan tai sosiaalityöntekijän läsnäoloa. No, sittenhän ne oppivat!

Voisiko moista ”opettamista” suositella? Tuskinpa. Jotkut ojentuvat kyllä säikähtäessään kiinnijäädessään, mutta toiset taas voivat tottua poliisiauto- tai -taloestetiikkaan elleivät suorastaan koe sitä ihan väärällä tavalla "jännäksi" ja "palkitsevaksi". Prosessissa näet selvitetään sekä rangaistaan – ei kasvateta. 

"Lapset voivat olla jo isoja, mutta he eivät silti pysty selvittämään itse rajojarikkovan käyttäytymisensä seurauksia."

Jos kotona ylipäätään on toimintakykyiset vanhemmat, oikeampi vastaus on minun mielestäni pikemminkin kiinnijäänti puhelimen tai sometilin ratsaamisen yhteydessä. Tällöin pitää saada paitsi ojennus, mutta myös ohjeet miten toimitaan vast’edes; keiden seurassa kuljetaan, paljonko vapaa-aikaa annetaan ja mikä on kotiintuloaika.

Sen estämättä, että ”esiintymisen” katseleminen suoraan sanottuna vituttaa; on valitettavasti samalla muistettava olla aikuinen. Nojoo, tämänkin postaa joku, joka ei läheskään aina tahallisessa ärsytystilanteessa ole muistanut sitä itsekään. Takaisin on tullut sanottua paikoin hyvinkin rapsakasti. 

Mutta kovin jyrkkä ei kuitenkaan pidä olla, koska tavoite on ojentaa kasvavaa ihmistä hänen pahasta teostaan; ei tuomita tätä kaikkinensa pahaksi tai määritellä ennalta elämänkulkuaan tai persoonallisuuttaan. Syyllistää en halua; riittäisi, kun ilmennyt virhe havaitaan ja sitä ruvetaan korjaamaan. 

"Poliisiasian tekemistä oikeampi vastaus on jäädä kiinni vanhemmille, jos kotona ylipäätään on toimintakykyiset sellaiset."

Joskus tässä tulee kuitenkin ongelmia julkisessa keskustelussa, koska joillakuilla on kauniisti sanottuna "vikaa maailmankuvassa ja ihmiskäsityksessä", mikä taas saa heidät yrittämään viedä keskustelun aivan vensteriin varsinaisesta aiheestaan. Ihmisiä aletaan tuomita ja sulkea pois kestämättömin perustein sekä ihan suoraan syrjiäkin.

Toisinaan taas ne, keiden toiminnassa vanhempana saattaisi olla sanomisen varaa; eivät pysty ottamaan palautetta vastaan rähjäämättä syyllisyydentunnoissaan. Nyky-yhteiskunnassa esimerkiksi perhemallit ja elämäntavat voivat siis vaihdella paikoin paljonkin, mutta tietyistä perusasioista tulee sielläkin olla yhteisymmärrys.

Perusasioita ovat esimerkiksi vaan ei yksinomaan omaisuuden-, kunnian- ja yksityiselämän suoja. Ne ovat voimassa kaiken aikaa sekä koskevat kaikkia; ja mikäli rajoja vastaan silti rikotaan, rikkoja saa seurauksia. Lapsillakin on oikeuksia, mutta tämä ei kuitenkaan oikeuta pahantekoa tai nosta heitä toisten ihmisten yläpuolelle.