Kontio-Ostari

(Kuva: Jari Kähkönen) Mestoilla Joensuussa.

Pielisjokiseudun päätoimittaja Suvi Palosaari kirjoitti männäviikon lehden pääkirjoituksessa, että kuntaan pitäisi saada asennemuutos, vertailla sen palveluelinkeinoja vastaaviin paikkoihin ja perustaa uusi ostoskeskus. Aloite ei ole puoliksikaan yhtä kelvoton kuin mille vaikuttaa.

Muistellaanpa vähän menneitä. Kuinka kävi Sisu-Grillin ja Overtimen, kun kumpikin aikansa yritti toimittaa ravitsemuspalveluita tässä onnettomassa tuppukylässä? Molemmissa ravintoloissa oli luonnollisesti omat vikansa, mutta siitä ei yksinkertaisesti päästä mihinkään, että niitä ei kannatettu alkuunkaan riittävästi.

Sisun pääongelma oli lyhyesti sanottuna jäähalli missä se toimi. Paikka oli auttamatta syrjässä; siellä ei ollut riittävää ulkomainontaa ja julistemainontakin kylänraitilla takkusi. Jos paikan löysi, oli syytä olla joko hyväjalkainen tai -rakkoinen; portaat yläkerran ravintolaan olivat näyttävät sekä vaikeat, mutta wc sijaitsi pihatasossa.

"Muistellaanpa menneitä. Kuinka kävikään Sisu-Grillille ja Overtimelle tässä onnettomassa tuppukylässä?"

Overtime ei osannut päättää mikä oli. Suurkaupungissa urheilubaarista pitää saada hampurilaisia, koska sellainen on moisten paikkojen tapas- eli välipalakulttuuri, mutta Kontiolahdessa kahvi, tee ja limonadi tekisivät kauppansa odottaessaan pakettia noutopisteeseen tai bussia kaupunkiin. Tulisi saada olla yksinkin, jos tahtoo.

Kunnanvaltuuston höpisevien eläkeläisten tavanomaisen viisauden hengessä voisikin kysyä, että mistä on päätelty kunnassa olevan Rosalindan konditoriaa, Kontio-Pizzaa ja Absia suurempi ravintolapalveluiden kysyntä? Niinpä. Overtimen vanhat tilatkin piti sitten puolittaa autokoululle, jolloin siihen osoitteeseen ei enää ravintolaa tule.

Onhan Kontiolahden niin kutsutussa satamassa myös merkillinen grillikioskin ja kesäravintolan sekasotku, jota Höytiäisen Tuvaksikin mainitaan. Sekä Wanha Mesta Kontioniemessä, jossa olen nähnyt baaritiskin, mutten mitään toimintaa. Paras lienee Lehmon Pub, tai mikä senkään nimeksi remontin jälkeen tuli; kokeiltu on.

"Valtuuston höpisevien eläkeläisten hengessä voisi kysyä: missä ravintolapalveluiden kysyntä näkyy?"

Päätoimittaja Palosaaren keskustelunavaus olisi siis enemmän kuin helppo kuitata tuhahduksella ja kädenheilautuksella tai naurulla ja pierulla, mutta minusta kylässä, jonka ilta-aikainen virvoketarjonta on K-Marketin pumppukannukahvi ei ole varaa olla alentuva ketään kohtaan. Tiedättekö te edes mitä tarkoittaa nukkumalähiö?

Minun ajatukseni olisi, että mitään Kontio-Ostaria ei tule perustaa vaan olemassaolevat tilat pitää korjata, markkinoida ja varustaa liikenneyhteyksin. Ajatelkaas tätä; kuinka räyhäkkää olisi ajaa pikkubussilla ampumahiihtostadionille, nauttia virvokkeista, maisemista, seurasta tai hiljaisuudestakin jos siitä tykkää?

Tai minkä ihmeen takia kirkonkylän toisen liikeskuksen tilojen hyvä kolmannes seisoo tyhjinä odottamassa muutosta asunnoiksi, jotka eivät taida toteutua koskaan? Niinpä. Jostain kumman syystä Kontiolahdessa on löydetty kaksi maailmanuutuutta teollisuudenalaa; tyhjän tekeminen ja mitääntekemättömyys.

"Mitään Kontio-Ostaria ei tule perustaa; olevat tilat korjataan, markkinoidaan ja varustetaan liikenneyhteyksin."

Näin pääsen Palosaaren peräämään asennemuutokseen. Täällä ei enää voi elää niin, että puoli vuorokautta tehdään palkkatyötä mitä inhotaan jossain omaa autoa vaativan matkan takana; kaukana. Sitten körötellään samaa valtatietä illalla takaisin ja ehkä käydään Voimatien Prisma-keskuksessa kaupassa. Joensuun puolella!

Harrastuksiksikin sallitaan vain tietyt käytännölliset kotikutoisuudet, joita toteutetaan omakustannushintaisella nyyttikestimeiningillä joko nöyrästi tai edes teeskennellen. Muulloin pitää nököttää käsi poskella kotona velkataakkaansa murehtien, jos joku sattuisi tulemaan käymään. No, vieraanvaraisuudessa löytyy; sentään.

Kuka täällä ravintolassa syö muutoin kuin ehkä päivätöissä ruokatauolla? Kaikki muut ravintolavierailuthan tapahtuvat matkaillessa maakunnan ulkopuolella; paitsi se ehkä yksi kerta vuodessa, kun jonkun juhlan kunniaksi istutaan pöytään taas Joensuussa ja joku toinen tarjoaa. Niin, joka vuosihan ei tule edes sitä ainoatakaan kertaa.

"Muutos vaatii, että ravintoloissa ei käydä vain työlounaalla, kerran vuodessa toisen tarjoamana tai ulkomaanmatkalla."

Jos kaikki on Kontiolahdessa kaukana ja julkinen liikenne loistaa poissaolollaan; kuinka voi pistäytyä missään yhdellä? Eikä täällä sanottavasti huvita kuluttaa aikaansa omissa ajatuksissaan istuksienkaan; pienten piirien paikalliset rupeavat toljottamaan ja tekemään loukkaavia oletuksia kieltäen toisen ihmisyyden. Vuorovaikutusta ei tapahdu.

En tiedä paljonko kontiolahtelaisten köyhäilyssä on totta ja paljonko esitystä, mutta vakuuttavan näköistä se on jokatapauksessa. Elinvoimainen väestö kulkee jokapaikkaan työvaatteissaan ja firman autolla; joutoväkikin poseeraa Pohjois-Karjalan kansallispuvussa eli työvaatekankaisissa takissa sekä housuissa.

Ei ole vaikea ymmärtää, että tällä eivät ravintolat kukoista. Elämäntapa  on yksinkertaisesti niin omalaatuinen; se ei tue kuin vain tiettyjä harvoja konsepteja. Esimerkiksi noutoruokakin pitää kuljettaa itse. Mistään ei tule mitään ilman asennemuutosta, jonka tulisi lähteä ihmisistä, mutta sitä taas he eivät halua.

"En tiedä paljonko kontiolahtelaisten köyhäilyssä on totta ja paljonko esitystä, mutta vakuuttavan näköistä se on silti."

Minun johtopäätökseni onkin, että koskaan oikeasti olemattoman kulta-ajan karjalaiskylästä siirryttiin portaattomasti nukkumalähiöön, jossa jokainen joutuu vielä rahoittamaan ja rakentamaankin oman talonsa. Sen asukkailla on lapsia, joita ei oteta huomioon; nuoriksi muuttuessaan he parveilevat jonkinaikaa Joensuun mestoilla.

Taitaa olla niin, että joku haluaa niin sanotusti viran puolesta kunnan elinkeinorakenteeseen monipuolisuutta, mutta palveluita todellisuudessa käyttäviä on vähän. Tasoa on vaikea nostaa, kun käytännössäkatsoen kukaan ei ole sen sen takana kyllin tekoja tehdäkseen. Vai ihanko niitä vastustetaan tuppukylämentaliteetilla?

Uudistakaa kaikki, mutta mitään ei saa muuttaa. Se taitaa nytkin olla ääneensanomaton johtoajatus. Kaikki katsovat taaksepäin kuka mihinkin kuvitteelliseen onnelaan, mutta tämän maailmannavan kamaralle moista ei enää synny. Taitanee siis ravintola-alan terävin kärki pysyä jatkossa poissa Kontiolahdesta; elleivät ala omakotitaloa rakentaa.