Perjantain pikapalat

Heitän tässä pari kommenttia ajankohtaisiin aiheisiin, jotka nousivat äkkiä perjantain uutispäivänä eli Kesärannan jatkokohusta ja Joensuun Prisman puukotuksesta. Molemmat taitavat olla pikapaloja eli pikkujuttuja, mutta sivuavat kuitenkin turvallisuutta kyllin, että haluan sanoa niistä jotain.

Taisi käydä niin, että joku ihan uppo-outo, kun ei mistään mitään tiedä; on ollut kommentoimassa mitä hänestä Kesärannassa olisi pitänyt tapahtua. Siinä hän syyllistyi turvallisuuden mystifiointiin tai tekosyynä käyttämiseen; ne ovat halveksuttavia tekoja, millä kyllä saa minun huomioni, vaikkei muita ansioita ollutkaan.

Väitän, että viimeistään perjantain mittaan laajaan uutisointiin johtanut jatkokohu perustuu tietämättömyyteen tai sitten kaunaan. Ihminen on nimittäin itsekeskeinen olento, jos joku ei sitä vielä sattunut huomaamaan. Siksi moni saattaa mennä everstiefektiin, vaikka ei olisi palvellut edes aselajinimisenä sotamiehenäkään.

"Turvallisuuden käyttämisellä tekosyynä tai mystifioinnilla saa kyllä minun huomioni, vaikkei muita ansioita ollutkaan."

Efekti syntyy epäoikeudenmukaisuuskokemuksesta, kun joukko-osaston komentaja vartioesimiehenä pokkana ohitti porttisuoran jonon, joka seisoi ratsattavan pullarekan takia silloin joskus kauan sitten. Kukin osoitti mieltään siten kuten taisi; yksi noudatti sääntöjä pikkutarkasti ja toinen ojennettiin ruotuun yritettyään ohittaa luvatta.

Kesärannan suhteen avainsana on uhkakuva, vaikka inhimillisesti olisikin huomattavasti helpompaa ymmärtää sataprosenttinen tai olematon valvonta eli on/off ja nollasta sataseen. Tästä ei yleensä haluta keskustella yksityiskohtaisesti, koska sen tekemään joutuvat haluavat pitää asemansa eivätkä välitä turvallisuuden ulkopuolisista asioista.

Voi myös olla, että jotakuta jatkoillepyydettyä ottaa päähän, kun kyllästyttyään emäntä pani koko konkkaronkan kadulle pokkuroimatta tai protokollaa noudattamatta. Sellaista se on se ihmisen elo; käsititte kai, että vaikka joku on pääministeri niin itse hän päättää kenet kutsuu kotiinsa ja milloin tuli lähtöaika?

"Everstiefekti on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta; yksi saa ohittaa porttisuoralla, mutta itse ei saa."

HANK-KI-KAA JÄR-JES-TYK-SEN-VAL-VO-JAT; näin voisin lyhyimpään mahdolliseen muotoon tiivistää pääasian Joensuun Prismasta. Keskisuuren kauppakeskuksen tekeminen vartijavoimin, joista kukin hoitaa mitä hoitaa; on tavattoman jälkeenjäänyt ja tarvetta vastaamaton toimintatapa.

Nimenomaan; olen nähnyt siellä Tanskasen vihreäpaitoja, jotka vartioinevat tavarataloa ja harmaakuosinen Securitaksen mieskin on sattunut silmääni pienemmissä liikkeissä. Läsnäolonsa on harvaa, mutta toivottavasti kuitenkin olennaiseen keskittyvää. Näin käyvät kyllä hävikintorjunta sekä henkilöturvallisuus, mutta kun ne eivät enää riitä.

Poliisin yleisjohtajana toiminut komisario Joutjärvi kiittelee Yle Joensuun kautta tapahtumattajääneistä lisävahingoista, tulemattomasta puhelutulvasta ja paniikista, mutta se on minun nähdäkseni aikalailla hurskasta vaan jälkijättöistä puhetta. Vai pyritte vielä jälkeenpäin käymään asian läpi Prisman kansssa?

"Joensuun Prisma on keskisuuri kauppakeskus. Vartiointi on jälkeenjäänyt ja tarvetta vastaamaton toimintatapa."

Lisävahingot jäivät tulematta, koska todennäköisesti ostava pohjoiskarjalaisyleisö oli shokissa eikä tilanteen outouden tähden tiennyt mitä olisi tullut tehdä; onneksi kyseessä oli yhteen ainoaan kohteeseen tähdännyt puukkomies. Tuuripeliä ei kuitenkaan pidä pelata, koska ihmisten läpikulkupaikassa saattaa sattua pahempaakin. Enpä luettele.

Sentähden; jalkaisin liikkuvien, nykytermein ilmaistuna poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asettujen järjestyksenvalvojien pitää yhteistyössä valvomon kanssa puuttua rivakasti sekä matalalla kysymyksellä häiriöihin ennenkuin ne kärjistyvät. Muussa tapauksessa kauppapaikka ei pysy pitäjänsä hallinnassa ja vahingoista tulee isoja.

Jo sen pitäisi kertoa riittämiin, että epäilty oli irti puoli tuntia; hänet siis otettiin kiinni vasta lähietsinnässä eikä suoraan tapahtumapaikalta. Tämä suoritus perustui pelkkään hyvään tuuriin, mutta onneksi sitä riitti. Oppimishalua ja -kykyä olisi syytä alkaa löytyä, mutta paikalliset ja olot tuntien en olisi siitä kovin varma. Yhäkään.