Kadonneen tossupiirin metsästys

(Kuva: Jari Kähkönen) Pari lehteä sitten toimituksen lämpöpatterin takaa löytyi rakennus-
työmaa-aikainen vedettävän vartiokellon tarkastusavain. Sellaisia käytettiin paljonkin
silloin, kun vartijat eivät vielä juuri töissä autolla ajaneet.

Ensin ei muunlaisia ollutkaan, sitten työpaikkailmoituksissa sekä radion kutsumerkeissä piti erikseen korostaa AUTOpiiriä ja lopulta autottomat harvenivat olemattomiin. Kunnes ne keksittiin uudestaan erillisten sekä liian hyvässä näkösuojassa olevien liikekeskusten kaivatessa ”järjestyksenpitoa”.

Voimatien Prisma-keskuksen Telia-liikkeen murron jälkeisenä iltapäivänä heitän pokkana arvauksen, että Joensuun kaltaiseen vitsiin kaupungiksi vartioimisliike tuli 1970-luvun mittaan. Se teki kaiketi ajan tapaan oman auton piiriä, jollainen kukki buumivuosina, koska kalusto ei pysynyt kehityksen perässä. 

Oikeissa kaupungeissa taas jalka-, polkupyörä- ja mopedipiirit hallitsivat 1980-luvulle asti eivätkä kuolleet täysin sittenkään; tämänsortin liikkuva vartiointi keskittyy näet kyllä aina tietylle maantieteelliselle alueelle, mutta välissä on myös rutkasti paikkoja mitä ei vartioida. No, sitten lukot alkoivat parantua ja turvatekniikkakin rynnisti eteenpäin.

"Oikeissa kaupungeissa jalka-, polkupyörä- ja mopopiirit hallitsivat 80-luvulle asti eivätkä kuolleet täysin sittenkään."

Mutta niinkuin tämänpäiväisestä Telia-liikkeen keikasta näimme; olisi kaivattu lähempänä olevaa elävää voimaa kuin sitä koko seutukunnan ainoata autoa. Muistan itsekin kuinka aloittelijamyymäläetsivänä istuin 90-luvun alussa bussipysäkillä vastaavan kokoisen kolossin edessä toisessa kaupungissa, ihmetellen näkemääni.

Lähivuosina tulin työskentelemään määräaikaisissa työsuhteissa useissakin sen liikkeissä; opin, että niitä oli karkeasti jaettuna kahta sorttia. Yksissä oli aina joko hälytyslaitteet päällä tai vartija paikalla; toisissa vartija kävi vain satunnaisesti, jos silloinkaan. Tietenkin jokaisen liikkeen vartiointia hoiti mikä firma milloinkin.

Kaupunki ei ollut Joensuun kaltainen tuppukylä, mutta tuolloin vartioinnin tarve ei oikeasti ollut ihan siellä eikä täälläkään kyseisessä laitakaupunkisessa kaupan keskittymässä. Sittemmin olen saanut kuulla, että tänään siellä pyörii tossupiiri yhden hypermarketin kautta; tavaratalon vartijat ja kiertävät jakavat toimitilat keskenään.

"Aloittelijamyymäläetsivänä istuin bussipysäkillä ja ihmettelin kuinka tuon liikekeskittymän vartiointi hoidetaan."

Sehän se juuri onkin. Vartioimisliike ei halua tossupiiriä perustaa, koska tulisi toimitilakustannuksia. Päämaja saattaa nimittäin olla missä on ja sieltä tänne tai täältä sinne olisi kohtuuton kävelymatka. Tiedätkö kuule mitä; joskus matka kestää liian kauan autolla ajettaessakin, joten kyllä tämä taitaa pohjimmiltaan olla pelkkä selitys.

Mielellään viritettäisiin perinteisen toiminta-alueen rajat ylittävä palvelu jonkin muun, jo olemassaolevan sellaisen kylkeen. Porttivahti pitää huolen, että piiri tulee töihin ajallaan ja selvinpäin; piiri puolestaan katsoo ettei portilla nukuta, juosta nakkikioskilla tai nussita parisuhdekumppania sosiaalitiloissa. Niinhän sitä luulisi!

Luonnollisesti toimitilaturvallisuuteen on olemassa kehittyneempiäkin ratkaisuja, mutta en minä niihin viitsi nyt mennä. Kaikki eivät edes edellyttäisi uutta esimiesporrasta palkkaa tienaamaan ja vallasta kinaamaan; sikäli, jos ylimpänä yöllä ei yhä ole hälytyskeskuspäivystäjä tai esimiestä huudettaessa paikalle lähtee joku Kuopiosta.

"Vartioimisliike ei halua perustaa tossupiiriä kustannusten takia. Mutta joskus matkaa on liikaa autolla ajoonkin."

Mistä ihmeestä siis maksava asiakas tietäisi haluta jalka- tai polkupyöräpiiriä, jota ei ole olemassa vanhastaan eikä vielä varmuudenvuoksi koskaan tarjotakaan? Niinpä. Siinäpä sitä ollaankin pääsemättömissä, kun ongelma on ilmeinen todellisuudenkieltäminen; halutaan maailman pysähtyvän, ettei itse tarvitsisi muuttua.

Olisi voitu hyvissä ajoin lisätä autopiirivartioinnin myyntiä, jotta tilannekuva olisi nyt tasaisempi. Että olisi enemmän rahkeita, joita voitaisiin tosipaikan tullen liikutella tarpeen mukaan. Tai laittaa vaikkapa paikallisvartija sinne missä rähistään, niin väliaikaisesti kuin pysyvästikin.

Koska arvatkaapa mitä? Nyt teiltä on mennyt ennaltaestävä vaikutus, kun jo kuka tahansa opportunistinen luuserikin voi vetää peruskilikalin, kahmia minuuteissa yhden käden ennätyksen ja sitten paeta paikalta – menestyksekkäästi. Ne tietävät jo, että autoja on harvassa, mitkä sitäpaitsi palvelevat koko seutukuntaa; no, kunhan ehtivät.

"Arvatkaapa mitä? Ennaltaestävä vaikutus meni, kun opportunistinen luuserikin voi kahmia kädet täyteen peruskilikalilla."

Oikea vastaus olisi erityisestävä vaikutus eli veres kiinniotto tai rikoksen(tekijöiden) paljastaminen, mutta viimemainitun jaksan juuri ja juuri kirjoittaa nauramatta. Heh, jos Joensuussa tarvittaisiin; mistähän nekin etsivät paikalle haalattaisiin? Eihän täällä ole edes riittävästi haalariasuisia tavisvartijoita autolla ajaen murtomiehiä kiinniottamaan.

Ensin on pantava perusasiat kuten tavanomainenkin vartiointi kuntoon, minkä jälkeen jatketaan erikoisemmilla jutuilla. Näin se menee Suomessa yhä, koska täällä yyjiiteestä ei irtisanota, kun valtiolla ei ole rahaa maksaa palkkaa. Jos näin tapahtuisi, vasta sitten erikoisempia palveluita olisi tarjolla historiallisia yksityisetsiviä enemmän.

Olen minä nimittäin kyllä jo nähnyt yhdenkin "turvallisuuspäällikön" toiminnassa, mutta onneksi se äijä oli ainoa laatuaan. Ruotsi on jo varoittava esimerkki; ex-kytät näet suhaavat siellä sensortin...heh...yksityisiä turvallisuuspalveluita, että perinteisen vartioinnin on todellakin paras ryhdistäytyä ajoissa kaikkialla Suomessa.

Osa 2