Alma Tuuva kulttuurisodan maalina

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa kamppailevat enää marssimattomat, mukavasti
 majoittuvat ja aina omaa mieliruokaansa halutessaan syövät viesti"miehet". He lauko-
vat lähinnä hävyttömyyksiä toisista tietoverkkoon yhdistyvällä päätelaitteella, sekä ovat
täysin vailla vastuuseen joutumisen ja vastaiskun pelkoa. Sellaiset ovat niiden reputkin.

Minun on vaikea olla hörähtämättä nauruun, jos Keskustan varapuheenjohtaja xleee yhtään mitään sikailusta. Vaikka toisaalta; johan männäsyksynä joku nobody persu puolestaan töräytti Alma Tuuvasta v-sanan. Voi tätä populismilla ratsastavaa kulttuurisotaisaa aikaamme, jossa ihmisten ei vain anneta olla.

Voitteko yksinkertaisesti päästää irti kuvitelmastanne, että maamme on suomenkielisten valkoisten ev. lut. heteroiden osapäiväsotilaiden yhtenäiskulttuuri, jossa kaikki tekevät palkkatyötä ja joko tuntevat tai vähintäänkin samaistuvat heti toinen toisiinsa? Ei se niin mennyt koskaan ennenkään, luulittepa vain. Erheellisesti.

Ylhäältäpäinjohtamisen liian pitkän perinteen ja kansallisuus- tai kansallisuusvaltioaatteen kaasuuntuneen muodon eli nationalismin vaikutuksesta suomalaisista tuli omituinen tekopyhä pikkuporvarillinen kyttääjien ynnä lannistajien kansa. Mitä se sinulle kuuluu kuinka toinen elää sekä mitkä ovat hänen arvonsa?

"Suomi on tekopyhä pikkuporvarillisten kyttääjien lannistava maa. Mitä toisen elämäntapa ja arvot sinulle kuuluvat?"

Vanhempien, kasvattajien, opettajien, armeijan kantahenkilökunnan, poliisien ja muiden piti opettaa, että pidetään se suu kiinni, katse eteenpäin sekä tehdään vain omaa hommaansa. Sai kernaasti olla luokan paras, muttei pitänyt luulla itsestään liikoja eikä missään tapauksessa saanut ruveta pomottamaan tai sortamaan.

No, tuollainen "empatian" opetus ei pitkälle kantanut; ensinnäkin valvonta oli rajallista ja toiseksi turhan usein valvojat itse tekivät juuri toisin kuin käskivät, kun kääntyivät ympäri. Sikäli, kun pokka piti edes tuolloin; tytön toiveammattia myyjää vähäteltiin suu vinossa virneessä pienen palkan tähden ja pojan kirjailijahaaveille naurettiin.

Oli opittava, että joka paikassa on totuus ja todellisuus, jotka jakautuvat vähintään niiden käsityksiin joilla on valtaa sekä niiden keillä ei ole – oikeasti erillisiä maailmoja saattoi olla vaikka kuinka monta. Luonnollisesti tästä seurasi yhteentörmäyksiä, jotka saattoivat jopa olla myönteisiä kokemuksia. Edes joskus.

"Joka paikassa on totuus ja todellisuus, jotka voivat lisäksi jakaantua rajattoman moniin erillisiin maailmoihin."  

Sen jalommasta ei ole kyse tässäkään niin kutsutussa keskustelussa ja siksi kantani on niinkin yksipiippuinen kuin muistuttaa kuulumattomuudesta sekä suunsa kiinni pitämisestä. Onko sinulla oikeutettu oletus siitä, että et tule häirityksi itsellesi vierain elämäntavoin ja arvoin? Oletko kyvytön suojautumaan sanotulta häiriöltä?

Sinun ei pitäisi valittaa jos internettisi, somesi tai mediasi on mielestäsi epätyydyttävä. Usko jo huviksesi, että sinun sivuutettava se mitä et halua, tarvitse tai ymmärrä, muuten et yksinkertaisesti selviydy tässä maailmassa. Ketään ei kiinnosta, jos tekee pahaa. Tiedosta kuka ja mikä olet; siirry kaltaistesi seuraan.

Kuvitelma valtavirrasta, jossa oli ensin reunansa ja sitten äärilaitansa, kuului sinne toisen maailmansodan jälkeiseen kansallisvaltioon missä vakaus, toimivuus ja hallittavuus oli kukistanut useimmat aiemmat vaikeudet. Kunnes spektaakkeli, postmodernismi, heimoutuminen sekä talouskasvun sakkaaminen iskivät.

"Onko sinulla oikeutettu oletus, ettet tule häirityksi vierain elämäntavoin ja arvoin? Etkö pysty suojautuman ns. häiriöltä?"  

Vaikka; erityisesti työttömyydestä puhuen, johan vuosikymmeniä aiemmin työmaiden ja yhteisöjen rajoille oli pantu kylttejä ettei töitä tarvinnut kysellä, koska niitä ei ollut. Versus toisten arkistokuvien onnettomat kerjäläiset kadulla töitä anelevine kyltteineen. Tai mitähän ”refineryn hiring man” sanoi tässä minäkertojallemme?

Niin; ei sitten esimerkiksi tullut mieleen, että mediallinen populismi huudattaa teillä milloin mitäkin, jotta se itse pysyisi olennaisena ja ansaitsevana? Osan olennaisuus sekä faktuaalisuus on vaikeasti havaittava, toinen perustuu suojattoman eli älyämättömän hyväksikäyttöön ja kolmas tekee näin itselleen julkkisuraa.

Oikeasti Alma Tuuva ei ole vapaaehtoisesti työtön, jos hän osallistuu taidenäyttelyihin, toimii sisällöntuottajana, menee puhujakeikoille ja hänellä on kustannussopimus kirjasta. Ehkä hän on saattanut olla sitä vuosia sitten, koska ei ensin raahautunut kuoliaaksi korkea-asteella eikä sitten ottanut sitä paskaduunia.

"Ei sitten tullut mieleen, että mediallinen populismi huudattaa teillä milloin mitäkin, jotta itse ansaitsisi liikevoittonsa?"  

Siispä; jotkut poliitikoiksi alkaneet nelikymppistyvä perähikiäläinen metsätilallis-opettaja ja viisikymppistyvä pikkukaupunkilaiskätilö voisivat oikeasti pitää päänsä kiinni. Kauhistelunne on teennäistä suosionkalastelua, joka lievimmilläänkin perustuu tietämättömyysargumentaatioon sillä erolla, että moisina haluatte myös pysyä.

Pahimmillanne yritätte väkisin vääntää tosiasiassa olemassaolevaa yhteiskuntaa toiseksi, koska kuvittelette hyötyvänne keikauksesta. Ymmärtämättä, että kyllä silloin kuraantuvat omatkin kengät ynnä lahkeet. Olette kuin tällä viikolla virtuaalisesti kohtaamani tilapäisten järjestyksenvalvojien laista poistamisen vastustajat.

Pahempaakin epäilemättä on päästelty, koska kauniisti sanottuna virtuaalisen maailman epäpersoonallisuus ruokkii ihmisluonnon antisosiaalisia piirteitä; ja jos rangaistuksenpelkokin katoaisi, Alma Tuuva olisi oikeasti vaarassa. Moisesta tosin eivät tämänkään maailman honkoset sekä sillanpäät ota koskaan mitään vastuuta.

"Moinen teennäinen suosionkalastelu perustuu joko tietämättömyyteen tai omaneduntavoitteluun."

Olisi siis kiva, jos tämä mystinen metsätyömies käsitttäisi, että maanviljelijät lakkasivat elättämästä itse itsensä viimeistään 1960-luvulla; samat sanat opettajuuden erityisluonteesta. Sikäli, kun ensinmainittu ei ollut pelkkää pienviljelijöiden hengennostatusta ja viimemainittu opettajapulan aikainen aivopieru.

Ulosvetäjien kaltaisten alemman keskiluokan ammattilaisten pertsahiihdon latu taas meni umpeen viimeistään 90-luvun lamassa, joka jätti käteen vain arvottoman työssäkäymiskyvyn ja kuvitelman koulutuksen autuaaksitekevästä vaikutuksesta. Yrittäjä taas on kuka tahansa kuin sellaiseksi rekisteröityy, luullakseen.

Epäilemättä josssain – luullakseni lähempänä itseäni kuin välittäisin kuvitellakaan – löytyy se äänestävä&maksava yleisö, joka fanittaa tuollaisia saippuaoopperahahmoja. Saattavat ihan oikeasti kaivata heidän äläyksiään, jotta jaksavat poseerata omaa tavoitetasoaan vastaavasti. Voi heitä, ressukoita.