Järjestyksenvalvonnan asettamisen suhteeton vaikeus

Toriparkissa perseiltiin jo kauan sitten. Kun Reilaatireilaatireilailailei korvasi Tanskasen kaupoissa, sen paremmin Prismaan kuin Sokokseenkaan ei tullut järjestyksenvalvontaa. Ja nyt; Kauppahalli Joensuussa, joka oikeasti on ravintolamaailma, on yllättäen häiriökäyttäytymistä. On se vain niin vaikeaa.

Aletaanko ihan vaatimattomasti siitä, että mikä helkkarin kauppahalli on auki iltakuuden jälkeen? Ei luulisi olevan mahdotonta ymmärtää tämänkin asian jotain johonkin liittyvän. Sekä; että paikka tosiaan on yleisön käytössä, joka rajoittaa aika merkittävästi mahdollisuuksia kuinka siellä voi pitää järjestystä.

On kyllä ihan kaunis ajatus yrittää torjua läpikulkupaikan muodostumista panemalla toiset ovet säppiin; koodilukko wc:n ovessa taas on jo vuosikymmeniä vanha vitsi, joka lienee Joensuussakin vakiintunut käytäntö. Mutta ne ovat samansortin hönöyttä kuin Metropolin ja Centrumin käytäväpenkkikato; roskaus&hengaus siirtyi portaikkoon.

"Häiriökäyttäytyminen on ihan järkeenkäypä seuraus tilojen ilta-aukiolosta ja yleisön käytettävissä olosta."  

Niinpäniin; pitäisi siis saada ymmärretyksi, että julkistila ei voi olla avoinna ilman toimivia paikallaolevia palveluita. Tiloilla on epäilemättä ne toiminta-ajatus ja käyttötarkoituskin, mutta tässä erityisessä tapauksessa varsinainen ei yksinkertaisesti toimi vailla ympärillään olevaa tukea.

Jotta voi hengata lukemattoman määrän erilaisten palvelukontaktien välillä, tulee olla suojassa vähintäänkin lialta, säältä ja vaaroilta. Jos tuota ketjua ei synny, koska jokin palvelu puuttuu tai suojaa ei ole; ostaja lähtee kävelemään sekä ostamaton sopeutuu ympäristöönsä. Lopputulos = ei kauppaa. Nytkö on hyvin?

Landepaukut ja tuppukyläläiset eivät osaa hengata. He juoksevat silmät putkinäössä kuin jänöjussi pimeällä tiellä autonvaloissa ostaen ostonsa sekä hotkivat eineensä päästäkseen menemään tiehensä mahdollisimman nopeasti. Olemista sellaiset harrastavat kotonaan. Toisin ajatteleviin ja toimiviin suhtaudutaan hyvin epäilevästi.

"Tiloilla on toiminta-ajatus ja käyttötarkoitus, mutta tässä tapauksessa varsinainen ei toimi vailla tukea."

Kyseinen tapa pitää tosiaan opettelemalla opetella. Se ei ole helppoa sellaisessa kyttäävässä, kateellisessa, lannistavassa ja erilaisuutta vihaavassa paikassa kuten Pohjois-Karjala nyt vain sattuu olemaan. Metsästystermein sanoen: millaiset emät, sellaiset erauspennut – tekemässä kaikki samat tyhmyydet kuin ne edellisetkin.

Katse on tiukasti omassa navassa, jottei näkisi kaikenlaista häiritsevää. Niitä ovat esimerkiksi vaan ei ainoastaan nahkahomot, sadomasokistit, yhden huoltajan perheet, ulkomaalaiset, aseistakieltäytyjät, yksinäiset, vapaaehtoisesti lapsettomat ja työttömät. Kaikki, jotka eivät halua tietääkään mitään normojen elämäntavasta.

Siispä; onko maakunnalla ansaitsemansa osuuskauppa ja palveluverkosto? Näin voisi ajatella, kun lakkaa nauramasta Ilomantsin ev. lutin. kirkkoherravalinnan hallinto-oikeusvalitukselle(1 ja 2). Haastan...eiku yllytän...sen, joka ei muka ajattele aivan samoin itsekin, ottamaan etäisyyttä tähän totaaliseen aivopieruun. Hylsy tuli syystä.

"Maakunnalla on ansaitsemansa osuuskauppa ja palveluverkosto, koska sen asukkaiden katse on omassa navassa."

Maakunta on täynnä oppimattomia sekä sosiaalisesti toheloita kapeakatseisia juntteja, jotka luulevat oikeudekseen kaltoinkohdella, alistaa ja kurittaa niitä ketkä eivät ole eivätkä halua tullakaan samanlaisiksi kuin he itse ovat. Kuinka tämä voisi olla vaikuttamatta siellä omistaviin, päättäviin tai toimeenpaneviin?

Kun ihmisellä on valtaa ja rahaa, eli edes niiden kuvitelma; se yksinkertaisesti menee päähän. Luullaan kaiken pitävän ollakin kuten hän haluaa ja toisten kuin on itse. Se on hyvin inhimillistä, mutta samalla erheellistä. Elää erillistodellisuudessa, josta käsin yrittää runnoa materiaalista maailmaa mieleisekseen.

Mitä hittoa joku taktisesti haja-asutusalueen puolelle vaan ei silti oikeasti korpeen omakotitalon järjestänyt autolla valtatietä lämpimästä autotallista toiseen suhaava keskiluokkapelle ymmärtää sellaisen palvelutarpeesta, jonka speksit ovat vähä niinku toisenlaiset? Kun et sinä eikä kukaan, josta kuvittelet välittäväsikään. Niinpä.

"Luullaan kaiken pitävän ollakin kuten hän haluaa ja toisten kuin on itse. Se on hyvin inhimillistä, mutta erheellistä."

Siinäpä on landepaukkumaakunnan Osulalla tosiaan melkoinen loikka otettavana. Koskaan ei oikein oltu vielä edes se teollinen kulutusyhteiskuntakaan, niin jo pitäisi elää kapitalismin loppuaikojen niukentuvien luonnonvarojen palveluyhteiskuntana. Jossa niitä elämänpolkuja ja -tapoja on loputtomasti.

Moisessa joka kaupungissa ei ole poliisiasemaa, ja jos nyt olisikin; sen tupaukot katselevat vain omien tilojensa valvontakameroita. Mahdolliset kaupunkien vanhat perut ovat enää muistoina seinillä elleivät tulleet jossain remontissa poistetuiksi. Partioilla taas on keikkaa niin paljon, jotteivät ne jouda seisottamaan autojaan torilla.

Jos sellaisessa harjoitat liiketoimintaa tai myötävaikutat julkishallintona, olet itse velvollinen laittamaan ja pitämään turvallisuusjärjestelysi kunnossa. Tämä lähtökohta ei ole mahdoton ymmärtää eikä ylitsepääsemätön toteuttaa, mutta taidan vähin erin ymmärtää mistä niihin liittyvien vaikeuksien suhteettomuus johtuu.

Jälkikirjoitus: printti-Viikko Pohjois-Karjala on paljastanut, että tiloissa toimii myös vartija. Häneltä voi kysyä numerokoodia, jolla WC aukeaa. 😃😂😁