Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.
Olinpa männävuosina – joskus vielä ennen koronaa – liikkeellä pyhäpäivänä; kävin katsomassa jonkun sovituksen Viulunsoittaja katolla -klassikosta Ohto-salissa. Aluksi omansukupolviseni sankari yritti luulla olkalaukkuani löytötavaraksi, ja palautti sen oikealle omistajalleen vasta kun sanoin asiasta kuuluvan ymmärrettävästi.
Sitten lopuksi, kun olin jo naulakoilla pukemassa ulkovaatteita päälle; joku boomerioletettu rupesi ottamaan katsekontaktia, mutta hyytyi heti, kun kysyin hänen mielipidettään pogromeista. Selitti, ettei ollut perehtynyt asiaan. Tiedäpä häntä; nuo kaksiko sitten käyvät verrokki-esimerkistä – kuinka asiat olivat olleet ennen?
"Tiedäpä häntä; nuo kaksiko sitten käyvät esimerkistä – kuinka asiat olivat olleet – tai miten niiden olisi tullut olla – ennen?"
Yhteisöllisyys on täysin kuraa. Se on teennäinen uussana, jolla joku maakuntayliopiston tai -korkeakoulun alumiini koettaa sanoittaa itselleen relevanssia ohjaamassa eli johtamassa olematonta yhteisöä. Todellisuudessa porukkaa ei ole minkään vertaa, ne ovat siiloutuneet omiin yksityisiin elämiinsä eivätkä edes siedä toisiaan.
Että kuule sinä politrukki, otapa ja asetu ehdolle vaaleissa – pääset läpimennessäsi palkoille, sekä saat suoltaa tuota mitääntarkoittamatonta hiton liturgiaa päätoimeksesi. Jo ihannoimassasi menneisyydessäsi ihmiset napottivat ynnä nyhjäsivät kotonaan, kun nuoruuden juoksut oli juostu. Ei tehty matkaa asiatta eikä kulttuuri kiinnostanut.
Silloin toisten luona kyläiltiin – vuoroin vieraissa – , mikä edellytti molemminpuolista vieraskoreutta. Julkinen elämä taas oli varattu vain sinne hakeutumalla hakeutuneille, joiden piti olla edustuskelpoisia ja niin olla jotain sanottavaa kuin saada se esitetyksikin annetussa kovin niukassa ynnä vaivalloisesti käytettävässä tilassa.
"Kuule politrukki; asetu ehdolle vaaleissa – pääset palkoille, sekä saat suoltaa tuota hiton liturgiaa ihan päätoimeksesi."
Jotta siis pitäjä- tai kuntalehteen saatiin juttuja, piti toimittajankin joko kiertää talosta taloon eli olla avustaja joka kylässä. No, sitten tuppu..anteeksi...kirkonkylässä opittiin samanaikaisesti tykkäämään jutuista, mutta paheksumaan hankkimistapaansa. Vaan lopultapa väki väheni, kukaan ei ehdi eikä ole kotona ja lehteä ei haluta ilmaiseksikaan.
Todellisuudessa mokomakin yhteisö oli alkeellinen toisiaan kyttäävien kateiden ahdasmielten sattumanyhteenliittymä, jossa kaikki oli aina vähintäänkin puoliksi teeskenneltyä. Jokaisella oli salaisuutensa; mutta vaikka kaikki tiesivät ne, he teeskentelivät etteivät olisi ja pilkkasivat kutakin vasta selkänsä takana.
Julkinen edessäpäin pilkkaaminen oli todellinen riskibisnes, koska oli akuutisti vaarassa kuolla väkivallan seurauksiin kuoppaisen hiekkatien päähän jo odottaessaan ambulanssia. Kriisiytyessään taas alkaisi mystisen pikkuilkivallan ja varkauksien kierre, sekä kroonistuessaan jäisi vaille apua juuri silloin, kun sitä olisi itse eniten tarvinnut.
"Mokomakin yhteisö oli toisiaan kyttäävien kateiden ahdasmielten liittymä, jossa kaikki oli aina puoliksi teeskenneltyä."
Kuplautumisen käsitteellistäminen termiksi taas on seuraus siitä kuinka some muuttaa maailmaa eikä aina parempaan suuntaan. Miksi kenenkään pitäisi haluta kuulla ahdasmielisen juntin joutavaa hölinää? Tämä on vain toisinto edesmenneen Mauno Koiviston kiroamista ”sosialistiämmistä tuomassa kentän terveisiä”.
Kun oikeasti ei tiedetä mitään eikä tunneta ketään, mutta tungetaan salakuuntelemaan niiden ”Elannon kassajonossa jostain valittavien keskustelua”. Nyt on kymmenen ihmisen kyläyhdistys; heistä joka ainoa ajaa kaikkialle omalla autolla, mutta pitäisi silti päästä esiintymään kuin tuntisi laajojen kansankerrosten joukkoliikennetarpeet.
Tai otetaan kuplautumisen torjumisen varjolla oikeus öyhöttää ja tuputtaa. Ei tyydytä siihen, että on mielipide vaan yritetään varjollaan määrätä muiden vastaavista. Tykkää siis mitä tykkäät, kunhan olet hiljaa; eli ole mitä olet vaan et julkisesti. Niin sitä pitää! Yrittävät saada parhaat kummastakin maailmasta. Perseelleen menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.