Perusasiatkin ovat kateissa, koska te haluatte olla sokeita

Olen näemmä ehtinyt bloggata niin monta vuotta, jotta taas kerran on menossa pieni kaupparyöstöjen piikki; tälläerää tosin Kuopiossa. Eiväthän tässä ole kohdillaan edes perusasiat; moinen johtuu siitä, että ihmiset haluavatkin olla sokeita teeskennellen kaiken olevan kohta ohi. Palata ”normaaliin”.

Ymmärrän. Te luulette tietävänne kuinka asioiden tuleekin olla, koska olette tottuneet johonkin tiettyyn tasoon eli tapaan. Ainakaan ette halua kauppaanne lisää henkilöstöryhmiä tai yksilöä, jota ette ole itse valinnut. Ja se maksaminen; mikään hinta ei koskaan ole kyllin vähän, sillä te ette ymmärrä kuinka kulu eroaa sijoituksesta.

Siksi teesini on, että kyse on halukkaasta sokeudesta, jolla venkoillaan vaikeasti kestettävän todellisuuden edessä. Uskotte joko kaiken olevan kohta ohi tai ettei nykyisissä tavoissa ole mitään perustavanlaatuisesti vialla, mutta kyllä vain sattuu olemaan. Tämä on aivan päiväselvää todellisuudenkieltämistä!

"Olette tottuneet tiettyihin asioihin. Ette halua kauppaan uutta henkilöstöryhmää ettekä erota sijoitusta kulusta."

Ennaltaestävä vaikutus perustuu siihen, että on edes jonkinnäköinen vaara tulla estetyksi tekemästä rikosta tai joutua siitä edesvastuuseen. Jos tähän varattu resurssi on yhteensä nolla henkilöä, missä luulette silloin olevanne? Te elätte päänne sisällä jotain muuta kuin ulkoisen todellisuuden muodostavaa reaaliaikamaailmaa.

Sellaista ei ole olemassakaan kuin hyvä ja ilmainen, tai näkymätön mutta tehokas. Siviilit ovat tästä huolimatta kyenneet sujuvasti uskottelemaan itselleen sellaista. Ollaan joko pelkkiä palkansaajia tai ketjun torppareita, mutta aina sen verran kapitalisteja, jotta heti ollaan peräämässä hyödyksi olemista. Oliko Ayn Rand sittenkin oikeassa?

Että jos niitä ryöstöjä ei kuitenkaan tapahdu koko ajan, mitä tehdään sellaisten välillä? Palvelukulttuuri on kuin rajoittamattoman monarkian aikaisessa aateliskartanossa tai oikeammin ottaen Ohukaisen ja Paksukaisen siitä käsikirjoitetusti toisintamassa pilakuvassa – teidän pitää tehdä itsenne hyödyllisiksi.

"Jos ennaltaehkäisyn resurssi on nolla henkilöä, missä luulette olevanne? Ja aina pitää kaikesta olla jotain hyötyä."

Ei suostuta myöntämään, että ollakseen toimintakykyinen, vartioinnin on aivan ensiksi oltava vapaa toimimaan. Siksi sille eivät saa antaa tehtäviä kuin harvat; useimmille riittää, kun tietävät etteivät kuulu heihin. Seuraavaksi tulevat ilman etusijajärjestystä tilannekuva, varusteet, johtaminen ja avunsaantimahdollisuus.

No, sittenpä selitellään, että kuka tahansa pystyy tarkkailemaan päivystyskäynnin suorittamista ja iskemään sen jälkeen. Tai kertoa luultavimmin silkkaa kansantarua olevan tarinan ryöstössä mitääntekemättömänä seisseestä vartijasta. Niinpäniin, koska oikeasti tämä on jo ennalta päätetyn lopputuleman oikeaksi sepittämistä.

Kukahan neropatti ohjeisti käyttämään aina vartijanasuista henkilökuntaa, teipattuja autoja, pysäköimään suoraan oven eteen ja olemaan koko aika kävelemässä liiketiloissa? Tuollainenhan on ihan silkkaa pelleilyä; se kertoo lähinnä, että päättäjä ei ole ymmärtänyt alkuunkaan mistä tässä on kyse.

"Kerrotaan kansantaruja toimintakyvyttömistä vartijoista, liikkeiden tarkkailusta ja painikkeista vailla vastetta."

Moinen ei nimittäin ole enää vartiointia vaan työllisyyskokeilu, jonka nähdessään sopii kysyä, että vieläkö piirinne päivystää pyhäpäivänä kotona punkanpohjalla? Ja taas vastaavasti pyhäyön alkaessa kaupat eivät enää ole auki. Ihanteellista aineistoa työpaikkansa menetystä pelkääville myyjille kälkättää.

Todellinen ammattilainen ymmärtää, että eihän niitä päivystyskäyntejä silloin tehdä, jos uhkakuva näyttää ryöstöä. Tällöin kohteessa pitää paikalla koko liikkeen aukioloaika. Ja ei tee mitään; niinhän sitä siviili luuli, kun ei käsitä havainnointia, kiinnioton sisällä olevan kielletty sekä hälyttämisen olevan uhatun henkilökuntaan kuuluvan tehtävä.

Sellaisia ovat siviilit. Ovat kaikentietäviä – paitsi etteivät olekaan – ovat suorituskyvyltään ylivertaisia – paitsi lähinnä pitävät kovan äänen ja menevät silkalla tuurilla. Sitten kun on tarve sanoa, ettei rahaa ole, koska sitoutuminen on nolla tai jotain meni – yllättäen – perseelleen – alkaa aina fatalistinen selittely.

"Päivystyskäyntejä ei ryöstöuhkassa tehdä. Siviili on myös kykenemätön arvioimaan oikein vartijan toimintaa ryöstössä."

En väitä, että kaikki vartiointipalvelu on yhtä hyvää. Enkä etenkään takaa mitään yksittäisestä vartijasta. Olen aivan liian kokenut erehtyäkseni sellaiseen. Valitettavasti historiallisesti vartioimisliikkeenä tunnetut käsitteet toimivat samalla logiikalla kuin asiakkaansakin; vikaa voi siis löytyä niin tekijästä kuin firmastakin.

Suomessa selvittiin teollistumisesta, kaupungistumisesta ja palveluyhteiskunnaksi muuttumisesta yllättävän vähällä; asiat eivät kriisiytyneet niin pahasti, että olisi jouduttu kehittämään täysin uusia taitoja, toimintatapoja tai palveluita. Sitten se hetkellinen kysyntähuippu menikin jo ja vain ”sotajutut” jäivät jäljelle.

Siksi vartijaa pidetään pukineentäytteenä, joka satunnaisella ohjauksella ja käsikirjoitusta tuntematta vuorovaikuttaa istuvana, maisemassa kävelevänä tai autolla ajavana työntekijäntapaisena statistina. Kukaan ei edes oikeasti odota, että hän tekee mitään merkityksellistä. Siinähän se ongelma juuri onkin!