Riku Rantala: M/S Mystery podcast, osa 1

Tärväsin puoli päivää viimevuoden loppupuolelta Riku Rantala: M/S Mystery -podcastin kolmanteen tuotantokauteen, koska sitä mainostettiin lineaariradiossa laivavartijalla. Sitäkö media-alalla oleminen on nykyään, että tekee itsestään kiinnostavan, jotta kaikki haluavat kuulla ”mitä se se sanoo seuraavaksi”?

Keitoksen niin kutsuttuna varsinaisena eli oletettuna lihana oli kuitenkin pari aika ohutta tarinaa, joiden liittyminen mitään mihinkään on sattumanvaraista tai tahatonta. En minä sillä; ammattimaisen etäisyyden pitäminen on ikuisuusaihe, ja kyllä nekin kuin pitävät järjestystä sekä ottavat rikollisia kiinni voivat myös tehdä itse rikoksia.

Silti pääasialliseksi sanomisaiheeksi nousee ilmeinen katsomisvika; Riku Rantala ei näe ihmistä järjestyksenvalvojassa, vahtimiehessä tai (puoli)matruusissa. Asenne on valitettavan yleinen jälkiteollisissa yhteiskunnissa, joten tietenkin sitä vastaan pitää polemisoida aina kun moista havaitaan.

"Järjestyksenvalvojaa, vahtimiestä tai (puoli)matruusia katsottaessa ei nähdä ihmistä. Asenne on valitettavan yleinen."

Vai on päälimmäisenä kannettu varustevyö yksi varsinainen elämänkevät tai peräti kauhistus? Riku Rantala; täten julistan sinut virallisesti vanhaksi mieheksi. Sinä haikaat noin 40 vuoden takaisia aikoja, mutta kuitenkin sillä tahattoman koomisella erolla, ettet oikeasti itse elänyt sellaisia – olithan vasta pikkupoika.

Niitä aikoja järjestysmiehen ja vahtimiehen tärkein tehtävä oli epäilemättä pitää housujen prässit särminä sekä kravatti kaulassa eikä vyössäkään kannettu kuin korkeintaan radiopuhelinta. No, jollakulla uskalikolla edelläkävijällä oli ehkä selkäpuolella umpikotelossa ihan yksi pari ketjukäsirautoja – hui kauhistus.

Säännöllisen punttisalilla käymisen irvimisessä on epäilemättä tavoiteltu suorastaan ilkeyttä, mutta tuntijan korvaan mokoma kuulostaa ihan väsyneelle. Voivoi. Ihmiset ovat vartaloiltaan millaisia ovat; se ei oikeasti kuulu työnantajalle, toimeksiantajalle, niiden maksaville asiakkaille eikä etenkään suurelle yleisölle.

"Vai on päälimmäisenä kannettu varustevyö kauhistus eikä punttisalillakaan saisi kai sitten käydä?"  

Sitä vain siis huomaa, ettei tuossa puolivillaisessa radioviihteessä oikeasti tunneta asian alkeitakaan. Oli oltu aggressiivisia? Voi yhdentähden; ollaan peräävinään samaistumista ja vertaisuutta, mutta hyvä tahto ei ikinä yllä niin pitkälle, että uskottaisiin mitä se toiseutettu sanoi edes kymmenelläkään toistolla.

Kun taxfree-juomia ei tosiaan pitänyt juoda laivalla, hytin ovi tuli olla kiinni eikä sopisi pitää suurempaa ääntäkään. Moisesta ei nimittäin pääsääntöisesti seuraa mitään hyvää; mutta, jos ne olisivat aina pahimmat mahdolliset, alukset olisivat aikamoisia taistelutantereita, teurastamoja ja suurrikospaikkoja. Onneksi eivät ole.

Niinikään; jos turvallisuuden ylläpitämiseksi jokaisessa trivialiteetissäkin mentäisin aina (vallankäytön välikappaleen) kahvaan asti, risteilyalukset olisivat yksiä diktatorisesti hallittuja vankiproomuja. Sitäkään ne eivät ole, koska harvapa sitä moisella matkustamisesta maksaisi ja kuluttaisi vielä paatin päällä rahaakin.

"Ollaan peräävinään samaistumista ja vertaisuutta, mutta ei uskota mitä sanotaan kymmenennelläkään kerralla."

Tämä mielessään pitäen olisi ihan kiva, että jätettäisiin nokkimatta toisten työntekoa asianosaisen vuosientakaisten humalaisten muistojen perusteella. Sanohan; pystytkö Riku edes kuvittelemaan mitä sellainen on voinut päästää suustaan, ilveillä tai villitä sakkiaan ennenkuin ”ollaan menossa kannelle kokeilemaan onko miestä”?

Erityisen häiritsevää on taistelulajeihin erikoistuneen miesnäyttelijän profiilin toistuva viljely. Onko täysin varma, jottei tämä ole ihmiskäsityksen tarkoituksellista tärvelemistä, syntipukitusta tai...kröhöm...hyvän vihollisen hakemista? Jos järjestystä ylläpitävät henkilöt olisi kansanryhmä, tämähän olisi jo vihapuhetta.

Ihmiset puhuvat; he tekevät itsestään normaalin, osan laumaa, viisaan tietävän tai empaattisen rinnallakulkijan, mutta saattavat myös suoltaa paljon täyttä roskaa. Kun on tapahtunut epäselviä ja pelottavia asioita, olisi niin kiva, jos kaikesta voisi syyttää jotain yhtä tiettyä ihmistä, ihmisenhahmoa...tai no edes sitten sitä taruolentoa.

"Olisi niin kiva, jos epäselvästä ja pelottavasta asiasta voisi syyttää yhtä ihmistä, hahmoa tai edes taruolentoa."  

Julkisesti tunnettuna esimerkkinä tästä voidaan mainita ylikonstaapeli Kalevi Hoberg Lohjalta, joka televisiohaastattelussa mainitsi kuinka Hymy-lehden jutun jälkeen poliisiasemalle tultiin tilittämään nimeltämainitun roistoutta – hänelle itselleen. Kertaan: haukkui Hobergiä Hobergille tajuamatta, että kenelle edes tuli puhutuksi.

Vartijat ja järjestyksenvalvojat saavat porukkatyöpaikojen proletaareina aina sillointällöin väitettyjä maineita. Juttujen alkaessa kulkea paikallaolleetkin saattavat tehdä vääriä kasvotunnistuksia; selittää ”sehän olit sinä eikö niin”, vaikka puhuteltu oli silloin vapaalla baarissa päissään. Tämä on muuten oma kokemus!

Elämä on arvaamatonta ja epäoikeudenmukaista; sitä ei pidä härkkiä sekä toivomuksissaankin sietää olla varovainen. Jos on vailla todellista vaikutusvaltaa oleva työläinen; saa huomata ettei niin kahjua juttua löydykään, jottei yksi levittelisi sitä huvikseen, toinen silti uskoisi tosissaan ja kolmas hyödyntäisi jos vain keksisi kuinka.

Postaus jatkuu toisessa osassa