Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Luin näet Pielisjokiseudun, jonka Kati Honkanen oli ollut tekevinään myymälävarkausjutun. Siinä ei ollut kummoisestikaan uutta itselleni, mutta lopussa tuli pienesti pärähtävä häh-hetki, kun Lehmon K-Supermarketin kauppias kertoi poliisin tutkivan anastuksia videolta. Oho. Tietenkään poliisia ei haastateltu.

Konsensus oli näet ollut, jottei poliisi moiseen vaivaudu. Valistunut arvaus kuuluu, että tästä poikkeaminen edellyttää yhden tai useamman kohdan täyttymistä: 1) anastus täyttää varkauden tunnusmerkistön 2) poliisi tuntee epäillyn 3) epäillyn henkilöllisyys on voitu selvittää 4) teko on tallentunut videolle kattavasti.

"Kauppias väitti Pielisjokiseudun Kati Honkaselle poliisin tutkivan myymälävarkauksia videoiden perusteella."

No. Sittenpä Kontiolahden kirkonkylässä tapahtui apteekkimurto. Arvailen poliisitiedotteen perusteella, että turvafirmasta on soitettu hätäkeskukseen, koska näinhän näitä juttuja on hoidettu jo sitten ammoisten aikojen. Valitettavasti vain sekä poliisin halu että kykykin osallistua talkooseen on niiden kestäessä vaihdellut suuresti.

Miksi se ei vaihtelisi? On tuskin viranomaisten ongelma, jos niin yksittäisen firman, alan kuin yhteisöjenkin toiminta on ryhditöntä näennäistä nyhjäämistä. Tie tähän tilanteeseen avautui, kun historiallisesti piirivartiointina tunnettua liikkuvaa vartiointimuotoa alettiin tehdä autolla ja hälytyskohteiden määrä ylitti vartiointikohteiden määrän.

Kyllä minä tämän tiedän; olen työskennellyt rinnan miesten kanssa, jotka muistivat piirinsä siirtymisen hälytysvalmiuteen. Tämä ei alunperin ollut itsestäänselvyys, mutta vartiointialan nuljujen pelisääntöjen mukaan vaatimuksia kyllä riittää vaan varusteita tai palkankorotusvaraa ei niinkään. No, nythän ne ovat sitä lähes kaikki.

"Poliisin kyky ja halua osallistua turvafirmojen kokonaisturvallisuuden talkoisiin on vaihdellut paikoin paljonkin."

Siispä; ensin maksavia asiakkaita ei kohdata kunnolla ja palvella oikein, sekä sitten – näennäisesti kokonaisturvallisuuden varjolla – käytännön tekeminen jää milloin kenenkin vastuulle. Kuinka ihmeessä tällä käyttäytymisellä ei olisi seurauksensa? Yhtäällä tulee uskottavuuskriisi sekä toisaalla mitään ei ikinä aletakaan.  

Kuinka kaukana Suomessa ollaan loppujenlopuksi Amerikan mallisesta kahtiajaosta hälytinlaiteyhtiöihin ja vain havainnoiviin-sekä-raportoiviin minimipalkkaisiin onnettomiin paidantäytteisiin? Ensinmainittu lähinnä soittaa poliisit, sekä saattaa jopa tulla pyydettäessä paikalle, kun rähinä on jo ohi. Jälkimmäinen...nojoo.

Pohjoiskarjalaisilla itsellään on kolme erityistä ongelmaa: luonnottoman suuri pihiys, tärkeyden välttäminen ja huonot toimitilat mihin ei sen paremmin sitouduta kuin pystytä niitä kehittämäänkään. Siispä; ne lärisevät, pärisevät, arvailevat, irvailevat, huokailevat sekä muutoinkin tuottavat puhetta kunnes pääsevät tapahtuneen ylitse.

"Kuinka ihmeessä tästä toimintatavasta ei yhtäällä seuraisi uskottavuuskriisi ja toisaalla pyrkimys hoitaa kaikki itse?"

Tottatosiaan; turvallisuus on useiden ellei kaikkien mahdollisten tekijöiden summa tai yhdistelmä. Jos bisnestä tehdään tieskelle tiesmilloin toteutetussa huoneistossa, joka sijaitsee ränsistyneellä ostarilla vailla todellista kiinteistöjohtoa – missä tietenkin kukin suhaa oman halunsa mukaan – niin eihän siitä kaksistakaan tule.

Kuori on auki mitensattuu, nurkissaan nuohoudutaan ja jos rakenteellinen suoja ylipäätään on niin se voi peräti olla 40 vuotta sitten tiloja käyttäneen pankin peruja. On myös annettu muodostua valvomattomia kuolleita kulmia, jonne tietenkin pääsee 24 h vuorokaudessa, koska ainahan tästä on läpikuljettu – kuulemma.

Onko teknologiakaan kunnossa? Saattaa osoittautua, että tapahtumapaikalta ei tullutkaan minkäänlaista kuvaa, hälytyslaitteet eivät kata eikä niiden toimintakuntoa testata milloinkaan. Sitten olisi tietysti se hälytysvalmius ja vartiointikin, koska olematonta on vaikea ottaa sekä äsken perustettu ei ole heti toimintakunnossa.

Itse te tämän itsellenne teitte ja samaa vanhaa jatkatte, joten pitäkääpä sitten hyvänänne lopputuloskin.

Ylläkäyvästä olin enimmän osan kirjoittanut ja palvelimelle tallentanut jo ennenkuin Karjalaisen netistä luin apteekin keikatun toistamisiin saman viikon aikana. Eivätkä ne osanneet tuossa niin kutsutussa sanomalehdessä edes kysyä, että voidaanko liike pitää auki normaalisti ko. päivänä. No, jospa sekin on luonteva osa kokonaiskuvaa?

Jälkisanani ovat nämä. Itse te tämän itsellenne teitte ja samaa jatkatte, joten pitäkääpä sitten hyvänänne lopputuloskin. Sään haperruttamana jo puoliksi irronnut ylivuotinen tarra ovenkarmissa ei enää ennaltaehkäise mitään, koska kaikki tietävät jo sen takana seisovan pelkkä suljetun liikehuoneiston ilma. Poliisi tulee sitten kun ehtii.