Röyhkeä rohkeus on palovaarallista ainetta – pidähän varasi

Luin Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea: näin haistatat asialliset vitut -kirjan; samaistuin kerrottuun useammin kuin olisin luullutkaan. Mutta samalla pitää myös sanoa varoittava sana elämäntavan kokonaisvaltaisesta kuluttavuudesta ja edessä mahdollisesti lopulta häämöttävästä määräasemasta.

Erityisen vahvasti kirjassa puhutteli esimiehyyden alennustila. Totisesti olen nähnyt kaikensortin vetelyksiä, jeeshenkilöitä sekä asioiden hoitajia; niiden kanssa on pohtinut oliko työpaikkamme ehkä sittenkin joku suojatyökeskus. Varo siis, ettei työsi yksinkertaisesti kuluta sinua loppuun ja sitten sylkäise ulos.

Niinikään; kulissielämä ja tekopyhyys koskettivat myös. En sanottavasti usko ihmiseen – ajoin kamppailen kovastikin, jottei eletyn elämän karuudesta seurannut epäluottamus kääntyisi suoranaiseksi ihmisvihaksi. Jokainen saa yhä munata itse itsensä omaan lukuunsa – ei reagoida siihen mitä luuli minussa näkevänsä.

"Jokainen saa yhä munata itse itsensä omaan lukuunsa – ei reagoida siihen mitä luuli minussa näkevänsä."

Saattaa myös olla, etten ole nähnyt vielä mitään, kuten se yksi boomereiden rokkibiisin nimi ynnä kertsi kuuluivat. Niinpä; mitähän olisin itse tehnyt Soinnun asemassa siinä pudotetaan avainkortti hotellin parvekkeelta -tilanteessa? On minulla kyllä omaakin kokemusta vastaavasta.

Noin kymmenenvuotiaana minulle alettiin huudella kerrostalomme pihalla, etten ollut kaivattu pari vuotta vanhemmista muodostuvaan joukkoon. Pari kertaa menin silti, mutta sitten lakkasin – no, tämänpä jälkeen ne yrittivät käydä ihan käsiksi, kun ilmoittivat minun voivan joskus olla heidänkin kanssaan. Ehei, olin jo vaihtanut maisemaa.

Päälle kolmekymppisenä olin selostamassa julkista oikeudenkäyntiä silloiselle lehdelleni, kun jouduimme toistuvasti käytävään tuomioistuimen harkitessa milloin mitäkin. Yhdessä sisäänhuudossa vastaajan avustaja yritti selittää, että älä sinä tule me pidetään tämä vain todistajien ja osallisten kesken. Uskoinko? Hahahaa. No, en!

"Saattaa myös olla, etten ole nähnyt vielä mitään, kuten se yksi boomereiden rokkibiisin nimi ynnä kertsi kuuluivat."

Yllättävän vahvasti minussa resonoi myös baarikohtaus, jossa Soinnun ystäväoletettu osoittautui orgaanisen käyttövoiman huoltovapaaksi rähinämoottoriksi eli kinaamisen yleiskoneeksi kuin ei koskaan jätä väliin tilaisuutta riidellä. Voi kanssaihmiset; nämä irvistyksenomaiset lähisukulaisolentomme myös lisääntyvät! Sen olen tajunnut täällä.

Sitä minä tässä vain bloggaan, jotten ala ketään kasvattamaan enkä kaitsemaan. Jos näiden ihmisentaimien terveys turvallisuus kehitys ynnämuu tosiaan olisi yksin minun varassani, heillä ei ole mitään toivoa helvetissäkään. Edessään on vain umpikuja tai -seinä; älköön tehkö kovasti vahinkoa kenellekään menomatkallaan. Kiitos.

Todellakin siis ymmärrän – ja en vain hyväksy – suorastaan voimakkaasti luukutan, että oikeus haistattaa asialliset vitut on ehdoton välttämättömyys ynnä perusoikeus. Mutta samalla muistutan – joka kerta kun teet niin – muutut myös itse ihmisenä – etkä välttämättä parempaan suuntaan. Pidä huoli minäkuvastasi myös jatkossa.

"Voi kanssaihmiset! Ne irvistyksenomaiset lähisukulaisolentomme, joille haistatetaan; myös lisääntyvät! Sen olen tajunnut täällä."

Sanotaan, että vielä ensimmäisten asiallisten vittujen haistatuksen jälkeen naurattaa – menee lujaa: vaihtuu työpaikka, kaupunki, porukat ja maisemat tykkänään. Mutta sitten jossain vaiheessa yrität sanoa jostain epäkohdasta, joka olisi ihan kiva hoitaa kuntoon. No, nepä hymähtelevätkin tai sanovat päin naamaa ettei kiinnosta.

Olettavat, että olethan niin kova tyyppi, jottei tuollainen voi haitata. Että aiheutit sen itse, kerjäät huomiota tai peräät parempaa asemaa työpaikalla. Lopulta tilanne perkelöityy pisteeseen, jonka lähin verrokki on Häjyt -elokuvan kärryjentyöntökohtaus...muttei välttämättä kuitenkaan ihan samalla loppuratkaisulla.

Sana kiertää. Olet se röyhkeästi rohkea tyyppi – huomaat, etteivät tästä pidä heikot eivätkä vahvatkaan. Ne haluaisivat sinun erehtyvän, munaavan itsesi, saavan turpaasi tai joutuvan nöyryytetyksi, kun kaikki muut vain katselevat vieressä tekemättä mitään. Että mikä luulet olevasi, kannattiko, olet vittumainen, sait potkut ja hähähää.

"Sana kiertää. Olet se röyhkeästi rohkea tyyppi, joka voi haistattaa asialliset vitut; sellaisesta ei oikeastaan pidä kukaan."  

Sinulta voidaan härkkimällä härkkiä reaktiota, jotta haistattaisit asialliset vitut, mutta vain joutuaksesi epäseremoniallisesti suorinta tietä pihalle sillä sekunnilla, kun suusi avasit. Käynnissä on voinut olla hyvinkin pitkät seläntakaiset pahat puheet ellei suorastaan joko tuo lähtee tai minä lähden -uhittelu.

Silloin jopa ihmiset, jotka eivät koskaan tavanneetkaan sinua – sekä ovat siten tietämättömät kaikesta – opastavat ja neuvovat suunapäänä. Jokseenkin tasan puolet on ilkkumista, jälkiviisastelua sekä vahingoniloa – loput tavanomaisena viisautena tunnettua keskinkertaista latteutta. Ne tekevät itsensä tiettäviksi oikein joukolla.

Kylläjoo. Toisen vaiheen luonnosotsikkoni, jossa muistutan röyhkeän rohkeuden olevan oikeasti palovaarallinen aine, mitä tulee taitaa käsitellä varoen; taitaa jäädä pysyväksi. Tällä tavaralla kun kerrankin leiskautat – et enää ole sama ihminen kuin aiemmin. Älyä, että tämä ei tee sinusta sen paremmin kaikentietävää kuin kaikenvoipaakaan.