Tuomioita olisi varaa kiristää, mutta onko siihen tahtoa?

MTV Uutisten henksu Ville Eklund kirjoitti pyhänä talonsa rikostoimituksen mediatilassa tuomioistuinten vaikeudesta rangaista uskottavasti poikkeuksellisen vahingoittavien ja häpäisevien pahoinpitelyiden tekijöitä. ”Kyllä minun mielestäni” ja ”onhan raiskaus sota-asekin” ovat aika avutonta argumentaatiota.

Eklund on siis oletettavasti kykenemätön näkemään mieshegemonian ja -sovinismin sekä homofobian pitkää varjoa, joka haittaa oikeuden toteutumista. Liian monet oikeusjärjestelmää pyörittävät vähättelevät yhä seksuaalirikoksia alitajuisesti eivätkä liioin osaa nähdä miestä niiden uhrinakaan. Siitä tässä on oikeasti kysymys.

Suomi ei liioin ollut koskaan evankelikaalisten messuajien hallitsema maa, jossa tälläisistä teoista saisi tuntuvan vankeustuomion sodomiasta. Homoseksuaalisuus oli kyllä kriminalisoitu riittävän pitkään ja myös raiskausuhreja kohdeltiin todella törkeästi. Lisäksi koston poistuminen järjestelmäperiaatteena näkyy sekin yhä. Miksi?

"Oikeusjärjestelmässä seksuaalirikoksia vähätellään yhä alitajuisesti ja miehen näkeminen niiden uhrina on vaikeaa."  

Meillä on tosiaan ollut suurinpiirtein minun syntymästäni asti rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja normaalirangaistus, jotka rajaavat mitä tuomioistuin voi katsoa sekä mitä katsomisistaan tuomita. Eikä baakelssin pituus yksinään – täytäntöönpano on täysin oma asiansa – vain harvat istuvat tuomionsa päivästä päivään kivitalossa.

Ymmärrän haastateltujen proffien tuskan; Joensuun Tolvanen toi esiin tekijän motiivin ja Rovaniemen Kimpimäki jatkoi ajatusta seksuaaliseen tarkoitukseen. Ne eivät ole alkuunkaan huonoja vetoja, mutta samalla tämä on surullista oikeusjärjestelmän muodollisuuksien taakse piiloon menemistä. Tekemisestä puhumista eikä tekemistä.

Myös Eklundin arkijärkinen käsittämättömyys on täynnä heikostijalostetun alkeeellista mutku mä haluan -ajattelua. Näin käy helposti oikeudellisista aiheista puhuttaessa; kansalainen katsoo järjestelmää omasta tapauksestaan käsin, mutta järjestelmän toimija mittaa ja asettaa sen osaksi suurempaa kokonaisuutta.

"Eklundin arkijärkinen käsittämättömyys on täynnä heikostijalostetun alkeellista mutku mä haluan -ajattelua."  

Kummallekin tulee olla paikkansa. Oikeuteen ei pidä mennä ellei ole todellisuudessa olemassaolevaa loukkausta tai riitaa, jotka selvitetään ja ratkaistaan. Mutta sanottujen konfliktien sekä seuraustensa yhteiskunnallisesti kestävä käsittely ei silti saa muuttaa osapuolia vailla täyttä ihmisarvoa oleviksi pelinappuloiksi.

En saata sanoa, että minkäsortin rauhanaktivismia viittaus raiskaukseen sota-aseena on, mutta siitä saa silti vain puoli pistettä. Muodostuu kiusallinen gäppi – mikä osa siviiliväestö- tai sotavankijulmuutta tulee oikeastaan talon puolesta ja mikä oli komentotien pettämisen tahaton seuraus? Vertaus siis ontuu.

Poikkeuksellisen räikeästi vahingoittavan ja nöyryyttävän pahoinpitelyn moitittavuus pitäisi kyllä minustakin näkyä nykyistä selvemmin rangaistuksenmittailussa, koska oikeuskäytäntö ei selvästikään ole pysynyt maailman perässä. Tuomiot pitäisi myös useammin lusia päivästä päivään. Onko rikoksentekijällä aina edes mitään motiivia?

"Konfliktien ja niiden seurausten yhteiskunnallisesti kestävä käsittely ei saa muuttaa osapuolia pelinappuloiksi."  

Sitä minä tässä bloggaan, että eivätkö törkeän raiskauksen ja törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikot vastaa toisiaan – yhdestä kymppiin? Perusmuotoisissa teoissa taas näin ei ole – pahoinpitelyn asteikko on yhdestä kahteen ja raiskauksessa yhdestä kuuteen. Täsmennän: vuotta vankeutta. Varaa siis olisi kiristää, mutta onko tahtoa?

Usein muistutetaan, että kansanedustajat eivät tuomitse eikä tutkinnan tai täytäntöönpanonkaan itsessään pidä olla rangaistus, mutta kaikkien yhtäläinen ihmisarvo on hukassa myös tuomioistuimilta. Näissä teoissa on kyse armottomuudesta ja välinpitämättömyydestä, mitkä karkaavat käsistä – joskus hengenvaraan asti.

Erityisen kielteisesti suhtaudun kriminalisointiin. Tämänsortin pahoinpitelypiirteille ei ainakaan tule luoda omaa pykälää. Sellaisista haaveilevat saarnaavat ja oikeaa elämää opettavat luullakseen viisaat, hurskaat ynnä muut maailmanmuuttajat, ketkä saavat näin aikaan vain turhaa puuhastelua, tietyn ihmisryhmän sortoa tai mielivaltaisen kaaoksen.