Avarninskandaalin käräjätuomio

Oli ohuesti huvittavaa kuinka torstaina normaali nolla kävijää moninkertaistui – ikäänkuin olisi oltu tapahtuvan uutisen perässä, joka minun olisi kai sitten tullut kertoa ensimmäisenä tai parhaiten. Ei yllättänyt pätkääkään; muistan kyllä yhä mihin kellonaikaan tuomiot sai yleensä ulos kanslioista etelässä.

Mutta kuinka kukaan luulee minulla olevan mitään sanottavaa casesta, joka tympi jo lähtöjään, minkä istunnoissa en ollut ja tuomiotakaan en ole lukenut? Teillähän oli niitä järjestöjä, puhemiehiä, kaikenkarvaiset asiantuntijat sekä joka toimituksen ovella ihan jonoksi asti ääneen haluavia entisiä ynnä nykyisiäkin. Hoitakaapa ihan itse vaan.

Ainoa asia, jonka taidan haluta sanoa; on seuraava. Virkarikossyytteiden kaatuminen osoittaa erinomaisesti miksi yksityisen turva-alan työntekijöillä ei ole mitään merkitystä. Heidät vain otetaan, käytetään ja heitetään sitten pois; säännöllisesti muka yllättyen miksi taas kerran kävi niinkuin on tasaisin väliajoin käynyt aina ennenkin.

"Case tympi jo lähtöjään, en seurannut sen istuntoja enkä liioin ole lukenut tuomiotaankaan."

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sijansa saakoon, mutta kun se on tässäkin tapauksessa pelkkä keppihevonen – samanlaisia olivat aikoinaan vartioimisliikelain välitön läheisyys -säännös ja niin vartijan kuin ravintolan järjestysmiehenkin tehostettu rikosoikeudellinen suoja. Heille itselleen sitä vain ei kertonut kukaan.

Kyse oli uskaltamaan manipuloimisesta. Väliäkö siis hällä vaikka kiitokseksi siitä niin tehtävän suorittamisen estäminen kuin väkivaltaisuuskin saattoivat mennä ilmaiseksi. Tuomio tuli sitten siitä varsinaisesta asiasta, jos oli tullakseen. Kahta esimerkeistä ei koskaan testattu ylimmässä instanssissa; kolmas taas meni siellä koreasti päreiksi.

Huono yhteiskunnallinen asema tai elo ikuisessa välitilassa ei oikeuta omalakista kurinpitoa, mutta se selittää kyllä paljon. Ymmärtää myös miksi nyt jopa ministeriön kehitystyöryhmä halusi vastakin pitää vartijan ja järjestyksenvalvoja pelkkien kurssien takana. Huvittavaa kyllä, tapahtumanjärjestäjäthän eivät sitoutuisi edes niihin.

"Huono yhteiskunnallinen asema tai elo ikuisessa välitilassa ei oikeuta omalakista kurinpitoa, mutta se selittää kyllä paljon."

Perus-, ammatti-, erikoisammatti- ja etenkin korkeakoulututkinnot haluttaisiin jättää vain perinnekeskiluokan koulutusmyönteisyyttä arvona – vai sanoisinko arpena – kantaville naiiveille hölmöille, joilla ei ole aavistustakaan mistä turva-alassa on kysymys. Tai elinkautisille, keillä on jotain todistettavaa. Itselleenkö?

Itsestäänselvyys olisi, että ensinmainittuun ei ole mitään asiaa ilman soveltuvuustestiä sekä kolmeen viimemainittuun edellytettäisiin vuosien työkokemus sekä uranäkymä niiden tarjoaman pätevyyden hyödyntämisestä. Mutta sanotaan sekin vielä erikseen ääneen, kun eihän tälläkään nyt mitään väliä ole; tiedän sen.

Ei kukaan millekään mitään tee. Jatkuva ylikurottaminen ja aina kaikkeen suostuminen, mutta ikuisella pakoonpötkimis-, kuurosokean leikkimis- sekä perustelematta poislaittamisoikeudella terästettynä miellyttää aivan liikaa kaikkia osapuolia. Joista yksikään ei siksi ole mikään viaton uhri. Päinvastoin.