Pilluilu eli puhu sinä vain lämpimiksesi tai ollaksesi mielenkiintoinen – eikä väliä piiloagendastasikaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä mielivaltainen kuva koreasta – vaan käytännössä aika
hyödyttömästä – stereotyyppisestä äijälinkkarista ei vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti liity mitenkään tekstiin, jonka päällä se on.

Perjantai-iltana haluan syödä herkullisen pikaruokaisesti, kuunnella ysäriä sekä katsoa kunnon poliisirealityä hörppien kylmää Dr Pepperiä. Joku YLE:n ”asiaviihdeslotti” ei paljon nappaa – nauru ja pieru ajatuksellekin. Mutta sitten silmiini sattui tämä tyrkytys, joten katsoinpa sen sitten lauantaina aamulla.

Että minua ottaa päähän, kun joku perää keskustelua sanomatta itse mitään olennaista. Jos et tiedä eli sinulla ei ole mielipidettä, voit sanoa sen, mutta älä ole kovin pitkäsananainen tai mielellään äänekäskään. Niinikään; olisi ihan kiva, jos saisit sanotuksi myös kenen asialla juokset tai mitä oppijärjestelmää yrität edistää.

Siksi saan sanoa päätalolaisen p-sanan, koska joutava runoilu ja asiallisen asian kääntäminen kompailuksi ovat aika tökeröä. Kyllä se vain niin on, että maassamme on tätänykyä tuhottomasti liikaa nimissä-, yli- sekä päällepuhumisen kulttuuria – kuuntelemisesta ja ymmärtämisestä taas on huutava pula.

"Jos sinulla ei ole mielipidettä tai tietoja, voit sanoa sen, mutta älä ole kovin pitkäsananainen eli äänekäs."  

Muistin itsekin jälleen – vaikken todensanoen olisi välittänytkään – kuinka valitettavasti jouduin erään paskajalkarikosylikonstaapelin kuulusteltavaksi. Asiallisen asian lomassa sain sietää niin itseäni koskevia poliisitalojuoruja, jääviydelle haiskahtavia vihjailuita kuin tilityksiä median toiminnasta muuan varhaisella joukkosurmapaikallakin.

Sellaisia moralisoivia mulkkuja saattoivat olla jotkut niistä ”vanhan kansan poliiseista”, jotka toisin kuin ”steriilit nykysellaiset” tykkäsivät vielä – kuulemma – jutella toimittajien kanssa. Jos siis et muusta saa ajatusta – ole varovainen, mitä pyydät – , saa se viimeistään tästä; vaikka, ikiaikaista inhimillistä viisauttahan tuo jo lienee.

Suomi ja Amerikka eivät ole mitenkään verrattavissa keskenään. Täällä aseenkanto ei todellakaan ole – kiitos todellisuuskytkentänsä kadottaneen 1700-luvun arvoituksellisen sulkakynänvedon pergamentilla – mikään yleinen oikeus käytännössäkatsoen kenelle tahansa aikuiselle.

"Jos siis et muusta saa ajatusta – ole varovainen, mitä pyydät – , saa se viimeistään tästä."

Mitään edes vähän sen kaltaistakaan meillä oli 1930-luvulla, kun suojeluskunnan jäsen sai ilman eri lupaa pitää hallussa sotilaspistoolia, -kivääriä ja harjoituskivääriä. Amerikassa aseenkanto-oikeus lähtee – iäksi – rikoksesta tuomittaessa – kuten meillä joiltain meni kansalaisluottamus – pääosin määräajaksi – vielä ennen vuotta 1969.

En siis todellakaan arvosta Iltalehden Lauri Nurmea yrittämässä keskustella aseista, jottei jouduttaisi keskustelemaan kiusaamisesta, koska sopulismi tai jälkimodernimmin sanoen 24 h uutissykli. Ymmärrän – opettajilla on aikuisuus kateissa, koska heiltä puuttuvat niin yhteiskunnan tuki, valta kuin rahkeetkin.

Itse pidän puuttumisvaikeutta someen siirtyneeseen kiusaamisen tekosyynä. Jos kiusaaja ja kiusattu ovat saman ryhmän, luokan tai koulun oppilaita eivätkä muuten edes tietäisi toisistaan, asia on ilmeinen eli päivänselvä. Tekosyyt on siis pikimmiten poistettava tai tehtävä on siirrettävä muulle viranomaiselle.

"En arvosta keskusteluyritystä aseista, jottei muussa tapauksessa jouduttaisi keskustelemaan kiusaamisesta."

Nolo totuus kuitenkin on, että lukuiset vastustavat asenteellisesti aseenomistusta ja kaikkia mahdollisia – laillisia tai hyväksyttäviäkin – toimintoja, mihin niitä käytetään. Siinä voi olla takana niin piiloagenda, yksilöpsykopatologia kuin molempien yhdistelmäkin – ihan sama – olisivatpa edes avoimia niistä.

Lauri Nurmen muisti on sitäpaitsi vajavainen. Aselain suurimmat kiristykset alusti kokoomuslainen sisäministeri. Sen parlamentaariset prefektit yhteistyössä muiden hallituspuolueiden vastaavien kanssa myös paimensivat ne läpi, vaikka niminainen itse puhui New Yorkissa YK:n kokouksen edessä ratkaisevan käsittelyn aikana.

Niinikään; en osta ajatusta, että monellakaan persuksi itsensä identifioivalla somevihaavalla työväenluokkaisella ressukalla tai toimeentulotukiasiakkaalla on pääsyä minkäänsortin rautatavaraan – onneksi. Vuoden 2011 jytkyvaalitulos oli siis oikeasti kaikkien mahdollisten syiden summa, mutta olihan aselakikin siinä mukana.

"Vuoden 2011 jytkyvaalitulos oli oikeasti kaikkien mahdollisten syiden summa, mutta olihan aselakikin siinä mukana."  

Toisin kuin Lauri Nurmi; minä en liioin kaipaa maahan lisää turvakaappeja, jotka tuovat vain mukanaan ongelmia. Mihin kaappi kun muutetaan koko ajan tai lusikat jakoon -tilanne? Entäpä kun yksikin eli kaikki avaimet ovat vääntyneet, kateissa ja koodi unohtunut oman pään sisälle? Niinpä. Olen nähnyt tämän jo kassakaappipuolella.

Käyttämätön, tarpeeton ja unohtunutkin rautatavara voi tappaa. Jos siis sinulla oli joskus – vaan ei enää aikoihin – hälytysvartijoita, hittoako säilöt pistooleitaan hälytyskeskuksessa lukitussa kaapissa sekä annat hulluimpien päivystäjiesi – mokomienkin puhelin- ynnä nojatuolivartijoiden – tärkeillä niillä? Pois. Heti.

Tätä taas en tiedä ja sanonkin niin ihan suoraan. Eikö olisi noloa, jos ajankohtainen ilmeisen hieno helmiäisperäinen kakskakkosoletettu pienoisreukku olisi ollut wanhan sedän silmäterä [sil(h)uetti]ammuntaa harrastaessaan? Ja se vain unohtui alkuperäisessä pahvipakkauksessaan piironginlaatikkoon, kun isännän ote kirposi?

***

Että ei tässä – nytkään – mitään YLE:n vatvovia ajankohtaisongelmia iltauneen tuudittamaan tarvita. Tarvitaan vastuullisia aikuisia tekemään se mitä kuuluikin tehdä – olkoon opetustoimenjohtajia, ikäihmisen omaisia, lapsen vanhempia tai heidän opettajiaan. Aseensäilytyksen lisälinnoittaminen on yhtä tyhjän kanssa.